keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Ihanaa, sataa!

Istun yksin kotona ja katselen ulos ikkunasta. Ulkona on ihan mieletön myräkkä. Sataa ja tuulee. Ovet ja ikkunat aukeilee itsestään ja lattia lainehtii. Sähköt sammuilevat vähän väliä. Kuulostaa, kun tää talo olisi hajoamassa. Että kohta kaikki ikkunat pamahtaa, koska tuo myrsky on niin kova. Tuuli avasi meidän pihan portin sepposen selälleen mutten uskalla mennä sitä sulkemaan, koska tuolla myös salamoi kovasti. Saisin varmaan aikamoisen suihkun sillä reissulla, lentäisin ehkä tuulenmukana muille maille.

Tätä sadetta on kyllä odotettu ja pitkään. Kuumia hellepäiviä on piisannut ja lämpöasteet on olleetkin siinä +40 hujakoilla viime päivinä. Muuten ihan kiva, mutta tää raskaana ollessa sitä ei enää nauti helteestä samalla tavalla kuin ennen. Nyt se vaan heikottaa ja hikoiluttaa ja tekee mieli löhötä paikallaan, koska pienikin kävely saa mut hiestä märäksi. Koti on hiostavan kuuma, eikä missään oikein pääse vilvoittelemaan. Ei edes meidän uima-altaassa, koska se vietiin pois. :( Edellinen omistaja sitä kaipaili ja juuri ennen helteitä se kaivoi sen tuosta pihasta pois. Meidän piha ei ole koskaan ennen näyttänyt noin surulliselta. Kyllä siellä edelleen kasvaa kaikkea kivaa, mutta tuo järkyttävän suuri aukko keskellä ei näytä kovin kauniilta.

No eipä asiaa onneksi tarvi paljoa stressata, sillä meillä on suunnitelmissa muutto. Tämä talo on kiva ja me ollaan vietetty täällä mukava vuosi, mutta tämä ei ole kovin vauvaystävällinen. Ikkunat päästää sateet sisään, talvisin täällä ei pärjää ilman kerrospukeutumista ja vähän jokainen putki vuotaa. Vikoja löytyy kaikkialta, eikä vuokraisäntää oikeastaan edes kiinnosta. Suunnitelmissa on siis muutto Buenos Airesiin. Oon asiasta oikein innoissani, siellä asuu mun kaverit ja muutenkin Helsinkiläisenä mulla on täällä välillä turhan "lande" fiilis.

Käytiin muuten ultraäänessä tuossa viikko takaperin. Oli se kyllä niin hurjaa päästä kuuntelemaan sitä kiivasta sydämen tykytystä. Miten mun sisällä voi olla joku tommonen? Eikö sitä pääsis jo pian moikkailemaan? Hihi. Saatiin myös valokuva kyseisestä tyypistä. No se näytti lähinnä valkoiselta tahralta mustaa taustaa vasten. Pitää kai odottaa vielä hetki, että päästään ihailemaan kunnon muotoja. Joka tapauksessa kaikki näytti olevan hyvin ja se on tärkeintä. Tekis mieli alkaa ostelemaan jo kaikenmaailman vaatteita ja söpöjä pikku kenkuleita mutta ehkä se nyt on vielä turhan aikaista. Ei kyllä ostohimoa yhtään helpottanut tämän päivän joululahjashoppailu Marcosin pikkusille kummilapsille.

Jepulis. Mulla ei oo nykyään enää samalla tavalla kirjoitettavaa kun ennen, edelleen nämä päivät on tällaisia kamppailuja pahoinvointia vastaan. Sellaisina päivinä tunnen itseni sankariksi, kun esim onnistun siivoamaan kämpän ilman, että käyn sängyllä makoilemassa vähän väliä ja tasoittelemassa huonoa oloa. Oon kyllä onnekas, että voin tehdä työt kotoota. Olisi varmaan kurjaa raahautua joka päivä töihin huonovointisena..

Ps. Ihan kauheita juttuja oon lukenut uutisista viime aikoina. Suomessa on tapahtunut hirveä määrä sellaisia "tapan-mun-puolison-ja-lapset" -tapauksia. Ihan tulee kylmät väreet. Miten ihmiset voi olla niin sekaisin? Mikä ajaa ne tappamaan oman perheen, omat lapset?? Hyi olkoon. Tulee niin turvaton olo, kun tollaista tapahtuu. Täälläkin oli joku aika sitten uutisissa juttua 14-vuotiaasta lapsesta, joka tappoi omat veljensä ja perheensä. Ei sen ikäisen kuuluis edes tietää tappamisesta!

English: I don't have much to say. Still struggling with the weakness and gross feelings. They will pass eventually. I just need to be patient. It's hard though, the weather is so hot that even a little walk inside the house makes me feel like melting. Today we finally got rain, a huge storm. Feels good to sit inside the house and watch. After long time I feel a nice breeze and I'm not sweating. That's great.. Last week we got to see the baby and hear the heartbeat. It was incredible. I can't wait to get to know this fellow living inside me. :)

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Anna mulle karkkisi sun, noi omenaremmit onko mun, lakritsisi voisin pitää. Anna mulle ufokarkkisi pois, se rakkautta ois!!!

Mä oon ollu viime päivinä ihan mahdoton. En oo saanut karkkia pois mun mielestä. Kaikki ihanat kirpeät maut, ahhh niin hyvää. <3 Otin missioksi löytää täältä jotain kirpeää tyydyttämään mun makeanhimoa ja löysinkin yhden merkin, joka lupaili oikein että "super acido". Jes, kuulosti ihan täydelliselta. Ostin pussillisen ja laitoin malttamattomana ensimmäisen karkin suuhuni.. Odotin, maistelin, odotin ja maistelin kunnes karkki oli jo syöty. Siis mistä kohtaa tää on muka kirpeä???!!?!? No ei mistään. :(
Siitä lähtien mä en oo saanu karkkia pois mun mielestä. Nyt varsinkin kun olen raskaana niin on ihan ok, että mä välillä sallin itselleni herkkupäivän jos toisenkin. On ihan kamalaa, etten mä nyt pääsekään toteuttamaan mun mielihaluja. Oloa ei myöskään helpota se, että oon koko aamun googlettanu kaikkia ihania karkkeja ja kuolannu ruutua niin pirun nälkäisenä. Löysin jonkun nettiliikkeenkin, jossa ne myy kaikkia mun lemppari herkkuja oikein isoissa rasioissa. Toimittaiskohan ne tänne Argentiinaan saakka?? :D Mun on oikeasti PAKKO päästä syömään ihania kirpeitä irtokarkkeja tai tästä ei tuu mitään. Ah, omenaremmit, kirpeät kiinalaiset, ufokarkit ja missä X:t. AJATTELEN TEITÄ KAIHOTEN!!

Ostin pahimpaan makeanhimoon pari toffeekarkkia ja werther's originalia mut eihän ne nyt aja ollenkaan samaa asiaa. Rakastan sitä fiilistä kun syön pussillisen irtokarkkeja ja tulee oikein tuskanhiki pintaan kun kirpasee niin perkeleesti. :D

Onko tää normaalia, että raskauden aikana tulee tämmöisiä ihan tajuttomia himoja, jotka on pakko toteuttaa? Ei noi karkit ennen mulle aiheuttaneet tällaista pakkomiellettä. Nyt antaisin vaikka oikean käteni noista ylläolevista herkuista.

English: Oh my god, I'm about to explode!! I am pregnant and I have my right to eat candy if I feel like it. Finland is full of sour candies and I love them!!!! And I REAAAAAALLLY wanna have them. Why don't they make those here? Argentina is all about dulce de leche and alfajores - THE OPPOSITE. Can somebody please send me a huge package of those candies ^ ?? I'm desperate here.

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Long time no see

Me ostettiin pari päivää sitten minijoulukuusi ja koristeita. Koitettiin luoda jonkinlaista joulutunnelmaa tähän asuntoon muttei se mun mielestä oikein toimi kun ei voi ikkunasta katsella lumikinoksia, syödä torttuja ja juoda kuumaa glögiä kynttilöiden palaessa. Tällaisissa maissa pitäisi juhlia joulua siinä kesäkuun tienoilla, silloin pääsis sentään palelemaan. Eihän joulupukkikaan ole yhtään looginen juttu kun jätkä vetää hiostavassa megaparrassa ja toppavaatteissa menemään siinä +30 asteen helteessä. Ei jotenkin ihan natsaa. :D Toisaalta uutta vuotta on mun mielestä ihan jees viettää kesällä. Onhan se ny hienompaa mennä ampumaan raketteja shortseissa ja topissa kun jäätävässä toppakerroksessa ja silti palelee niin perkeleesti eikä kännykällä voi kirjottaa viestejä kun sormet on kohmeessa ja näyttö toimii viiveellä. Talvi on siis ihan kiva asia niin kauan kun sitä saa sisältä ihailla. Jos ulos pitää mennä niin tulee taas kesää ikävä.
Ei oo muuten tullut pitkään aikaan kirjoitettua. Syy on se, että ajatus on kertakaikkiaan yököttänyt. Viime viikkoina oikeastaan kaikki on yököttänyt ihan tajuttoman paljon; blogit, ruoka, juoma, ihmiset, ulkoilu, KAIKKI. Nyt aletaan olla toivon mukaan voiton puolella. Luulisi niin, koska tässähän mä taas bloggaan. Kyllä tämä nytkin pientä yökkäys refleksiä puskee pintaan muttei samassa mittakaavassa kun aiemmin.
Homman nimi on se, että jo monia viikkoja sitten ihmettelin outoja olojani ja huonoa vointiani. Pienen googlettelun jälkeen tulin siihen lopputulokseen, että kaikki mun oireet vaikuttavat raskaudelta. Ei muuta kun raskaustestia kehiin ja plussaahan se näytti. Mulla kasvaa siis pieni argentiinalais-suomalainen vauveli masussa. Oih ja voih! :') Olo on onnellisen pelokas. Samaan aikaan mun sydän on ihan pakahtumaisillaan ilosta mutta kuitenkin mua vähän jännittää ajatus äitiydestä kun tuntuu, että itekin olen vielä vähän lapsi. Toivon kuitenkin, että musta tulee maailman paras äiti, tai jos ei maailman paras niin edes hyvä. Ainakin mä aion tehdä kaikkeni ja nyt tässä odotellessa täytyy tutustua ja perehtyä vauvamaailmaan ihan perusteellisesti. Olen jo ajoittanut projektini lukemalla erilaisia vauva&raskaus foorumeita, joita kirjoittelee katkeroituneet mammat. Ehkä vähän huono alku...

Nyt on siis kasoittain juttuja järjestettävänä. Lista on pitkä mutta onneksi meillä on tässä aikaa. Mulla on siinä mielessä hyvä rooli kun saan vaan levätä ja yrittää voida hyvin, että vauvakin voi hyvin. Siispä Marcos on meillä se asioiden hoitaja/stressaaja.

Nyt mä vaan toivon, että tämä järkyttävä 24/7 pahoinvointi ottaisi loppuakseen. Surullista, mutten edes muista milloin viimeksi mua ei olisi oksettanut. On sellainen heikottava fiilis, ihan kun edellisenä päivänä olis vetänyt törkeät kännit ja nyt tärisyttää eikä mikään tahdo pysyä sisällä. Ajatus alkoholista on jotain maailman kuvottavinta tällä hetkellä, hassua sillä ennen olin suuri fani. :D No ihan hyvä niin, onhan tässä kuitenkin semmonen reilun vuoden mittainen breikki pidettävä. Muitakin jänniä juttuja oon havainnut. Normaalisti siis palvon kahvia eikä mun aamu tahdo startata ilman sitä. Nyt kuitenkin jo pelkkä haju tai kahvikupin katsominen saa mut yökkäämään. Myös mm. tonnikala ällöttää, pasta, vahvat mausteet, asiat joita ennen rakastin nyt vihaan ja hajut tuntuu ihan törkeän vahvoilta. Jos mulla tekee tänään jumalattoman paljon mieli jotain asiaa, niin huomenna se saattaa kuvottaa mua enemmän kun mikään. Samoin fiilikset heittää kunnon kuperkeikkaa, välillä itkettää ihan jokainen asia, sitten vituttaa ja lopulta naurattaa. Herranjestas. :D

Mutta joo, päivä kerrallaan eteenpäin ainakin nyt aluksi kun olot nyt on mitä on. Mulla ei oo mitään tietoa miltä huomenna tuntuu, meneekö koko päivä sängyssä tuskastellen vai onko kenties virtaa oikeasti tehdäkin jotain. Mut kyl tää tästä. Kyl mä pärjään!

English: Two news, one is huge, the other is not: We bought a christmas tree.. And I'm pregnant. :D I'm gonna be a mummy! Hihi