perjantai 17. toukokuuta 2013

Viimeistä viedään

Wihii. Aloitetaan kirjoitus hyvillä uutisilla. Me saatiin vvo:lta asuntotarjous pari päivää sitten. Alue vaikutti google mapsin ja äitin pikaisen sniikkailukierroksen perusteella oikein vihreältä ja rauhalliselta. Paljon lapsiperheitä ja luontoa, leikkipuistoja ja toivottavasti myös lenkkipolkuja ja talvella hiihtolatuja.

Rakennus on rivitalo. Asunnosta löytyy 2 huonetta, keittiö, vessa JA SAUNA ja oma pikkuinen piha. Kuulostaa tosi hyvältä. Jossain vaiheessa asunto tulee olemaan ahdas mutta toistaiseksi se saa kelvata. Tobiaksen kasvettua voidaan sit miettiä uutta muuttoa. Ainoa mikä mun karvat saa pystyyn on se, että tuo asunto on melkein Vantaan rajoilla. En mä halua missään Vantaalla asua. Kehäkolmosen ulkopuolella jumaliste!! :D Alue on siis Puistolaa/Suutarilaa. 800 metriä juna-asemalle. Kilsa kauppakeskukseen. Puoli kilsaa bussipysäkille. 300 metriä heurekaan, lol. Täytyy kyllä myöntää, että olo on hyvin huojentunut. Jännitettiin kovasti, että löytyykö meille mitään. Onneksi löytyi ja vielä vvo:lta, mikä tarkoittaa edullista vuokratakuuta ja hyväkuntoista asuntoa. Hih. Nyt ollaan taas yksi askel lähempänä meidän täydellistä elämää Suomessa.

Ajatus Suomeen paluusta tuntuu vielä jotenkin etäiseltä. Kyllä minä tottakai tiedän, että hyppään lentokoneeseen pienoisen perheeni kanssa tasan viikon päästä. Asia ei vain tunnu siltä. Se ei ole vielä iskenyt tajuntaan. Ehkä sitten lentokoneessa tai viimeistään Suomessa? Niin muistelin sen menevän tänne BA:hankin matkustaessa. Tiesin olevani lähdössä elämän mullistavalle matkalle mutten osannut jännittää sitä vasta kun olin oikeasti taksissa matkalla lentokentälle. Ehkä se on parempikin niin. Ei tule stressattua etukäteen vaan elettyä hetkessä ja nautittua näistä viimeisistä päivistä.


Meillä oli viime viikonloppuna läksiäiset. Huomenna olisi sitten tiedossa part 2. Ensimmäisiä juhlittiin perheen kanssa ja toiset on tarkoitettu ystäville. Saatiin Marcosin perheeltä läksiäislahjaksi ihana itse tehty kalenteri. Siinä on paaaaljon kuvia meistä ja muista perheenjäsenistä vuosien takaa. Tosi kiva viedä se meidän mukana Suomeen. On jotain, joka muistuttaa Argentiinasta ja toisesta perheestä joka päivä. Tuo kalenteri on niin sulonen!


Treffattiin joku aika sitten kahden Suomi-naisen kanssa ja paikalla oli mm. kaksi suomalais-argentiinalaista super suloista lasta ja Suomessa asuva Argentiinalainen mies. Yllätyin toooodella positiivisesti kuinka hän puhui Suomea niin sujuvasti ja yllättävän virheettömästi. Hihittelin mielessäni, että ehkä se meidänkin Marcos vielä jonain päivänä hallitsee kielen yhtä hyvin. Tällä hetkellä ainoa asia minkä se hallitsee hyvin on numerot. Niillä ei kovin pitkälle päästä mutta toisaalta enhän mäkään osannut sanoa muuta kun "Hola, soy Sari! Como estas?" kun tänne tulin. Tarkoituksena olisi tehdä Marcosille se valtion tarjoama kotoutussuunnitelma ja keskittyä aluksi suht intensiiviseen suomenkielen opiskeluun. Saa nähdä kuinka räjähdyspisteessä raukan pää tulee aluksi olemaan. Niin paljon uutta asiaa niin nopealla temmolla..



Ajattelin videokuvata paljon lähiaikoina ja tehdä minielokuvan tästä meidän muuttoprosessia. Vikoja hetkiä Argentiinassa ja ekoja hetkiä Suomessa. Kiva pitää Argentiinan suku ja kaverit ajantasalla ja kertoa mitä meille kuuluu ja millaiselta Marcosin uusi kotimaa näyttää. Muutenkin voidaan sit vanhoina ja ryppyisinä muistella tätä suurta muutosta elämässämme ja katsella kuinka hyvältä me aikoinaan näytettiin haha. Videomateriaali ei tietty tule olemaan samanlaatuista kun oikeissa elokuvissa mutta kotikäyttöön tuo mun kamera kuvaa suht hyvälaatuista videota.


Ollaan vähän jännitetty, että kerkeääköhän Marcosin oleskelulupatodistus tulla ennen lähtöä. Vähän näyttäisi siltä, että ei koska lähtö on jo ensi viikolla. Toivotaan, ettei sen tarvitse Suomen päässä odottaa kauaa koska ilman sitä todistusta Marcos ei voi muuta tehdä kun pyöritellä peukkuja ja leikkiä turistia. Toki sekin on mukavaa ja rentouttavaa mutta valitettavasti rahaa siitä ei makseta. Marcos myös jännitti lennon vaihtoa Englannissa pelkän menolipun kanssa ja ilman mitään todistusta siitä, että on jäämässä asumaan Suomeen laillisesti. Mitä jos ne ei päästä sitä maahan ilman paluulippua? Nyt täytyy vaan toivoa parasta ja ettei kukaan pysäytä meitä matkan varrella. Hyihyi, pois kaikki kauhukuvat.


Tobiaksesta en oo muuten tainnut kirjoittaa mitään vähään aikaan. Se osaa tällä hetkellä kontata oikein mainiosti ja kiivetä itse ylös seisomaan erilaisia esineitä ja asioita vasten. Se osaa kävellä pieniä matkoja kun käsistä pitää kiinni ja se osaa jo sanoa ättä. Toisinaan ättä muuttuu äätitiksi. Ihan selkeesti yrittää sanoa että äiti. ;D Ainakin niin mä tahdon uskotella itselleni. Hampaita on kertynyt jo viisi kappaletta ja kuudes on puskemassa läpi. Huutoraivareita saadaan aina silloin tällöin mutta osaa hän olla myös enkeli. Toisinaan on super hyviä päiviä ja sitten on taas niitä känkkäränkkiä kun mikään ei oo hyvin ja pitää vaan rääkyä. Sillon isin ja äitin hermot ovat hyvin riekaleina mutta minkäs teet. Ei se vanhemmuus ole pelkkää söpöä vauvakikatusta ja päiväunia. Ihana kun Suomessa meillä on innokas mummi, joka tahtoo viettää aikaa Tobiaksen kanssa. Päästään Marcosin kanssa vihdoin viettämään aikaa kahdestaan. Sitä ei oo tähän mennessä tullut harrastettua ollenkaan, koska argentiina-mummin sijaan on vaan ilkeä äitipuoli. Haha, no ei nyt sentään mut ei se oo kovin halukas hoitamaan meän hurmuria.



Kauhea kun nyt täytyy nähdä kaikkia ihmisiä viimeistä kertaa. Jotenkin niin lopullista. Hyvästit on tosi mälsiä. Marcosin siskokin kerkesi jo tirauttaa parit kyyneleet kun sanottiin heipat viime sunnuntaina. Tuli niin haikea fiilis. Toivottavasti tällä kertaa en katoa kolmeksi vuodeksi vaan voin jo parin vuoden päästä tulla tänne takaisin lomailemaan. Tulla katsomaan onko Argentiinan tilanne parantunut yhtään sitten viime näkemän.

Mutmut.. Hyvää ja ihanaa ja onnellista viikonloppua jokaiselle ihanalle ihmiselle joka jaksoi lukea tän liibalaaban loppuun saakka. :D PUSPUSJAMOI!

PS. Kuvat otin kaverin parvekkeelta, joka sijaitsee avenida Rivadavialla. Kiva tiirailla ihmisiä ja maisemia yläilmoista.

PPS. Käytiin samana päivänä Tobin kanssa karusellissä pyörimässä ja kivaa oli molemmilla:

16 kommenttia:

  1. Aivan ihana toi vika kuva teistä! :) Millä kameralla ja linssillä sä kuvaat tällä hetkellä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Tällä hetkellä kuvailen eniten mun Tamron 28-75mm f 2.8:llä. Kamera on Nikonin D7000 :)

      Poista
  2. hei, puistola on ihan kivaa aluetta, oon joskus asunu siellä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistavaa, kiva kuulla :) Odotan innolla!

      Poista
  3. Niin paljon ois kommentoitavaa, etta saastan osan huomiseen livetapaamiseen! Oon monesti miettinyt tuota, ettei suuret muutokset tunnu valttamatta etukateen miltaan eika niiden tapahduttuakaan. Onkohan se vanhenemisen merkki?! :D On sentaan yksi asia, joka saa mut viela ihan hermoheikoksi ja se on tyohaastattelut. Sitten kun tuokin osa musta rauhoittuu, niin elamasta tulee varmaan aivan tylsaa ja tasaista ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiku se viela, ettei ne ole hyvastit vaan heipat! Maailma on niin pikkuruinen nykyaan. Kun kerran on elamansa avannut kansainvalisyydelle, niin ystavat ovat vahan joka puolella. Heita tavataan aina, kun sopiva vali ja paikka sattuu kohdalle ja jatketaan siita, mihin viimeksi jaatiin. Tai mihin blogit jai :P

      Poista
    2. Näistä aiheista voisi kyllä höpöttää taukoamatta. :) Oon sun kanssa samaa mieltä mitä työhaastatteluihin tulee. Karvat nousee pystyyn ja perhoset lentelee masussa jo pelkästä ajatuksesta.

      Poista
  4. Ihania kuvia:) ja tervetuloa suomeen!!

    VastaaPoista
  5. Hienoja kuvia. Paljon tsemppiä muuttoon ja matkusteluun. Kuvittelisin, että vauva helpottaa lentokenttävirkailijoiden mieltä ja ymmärrystä, vaikkei paluulippua olekaan. Kannattaa ehkä pitää hollilla vauvan syntymätodistus sun muut paperit, kun ne teillä varmaan on käännettynä ja leimattuina. :)
    Sauna ja puisto kuulostaa oikein hyvältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti! :) Saatiin onneksi suurlähetystöstä todistus oleskelulupahakemuksen vireilläolosta. Toivotaan ettei tule ongelmia. En usko, koska meillä tosiaan on pieni lapsi ja nyt tuo paperilappunenkin todistaa ettei Marcos oo mikään random terroristi. :D

      Poista
  6. Ai viikon päästä jo? Jos tarviitte mitä tahansa muuttoapuja tai muuta, niin ilmoittele!
    Munkin eka sana oli ättä :) Suvussa kulkee selvästi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mut nyt meidän paluuseen on enää neljä päivää!! Wuhuu. Tullaan siis nyt lauantaina. Kiitos tarjouksesta! Olis tosi kiva hengailla teidän kanssa joku päivä vaiks kunnon ruoan ja drinksujen äärellä. Mitäs sanotte? :)

      Poista
  7. Tervetuloa Suomeen! Toivottavasti viihdytte! Mekin asuttiin muutama vuosi takaperin tuolla, muuten ei valittamista kuin että Puistolan asema on vähän epämiellyttävä :D Mut hyvä kun tuutte näin kesällä ni kaikki on vähän pirteempää! Jos Marcos kaipaa espanjankielistä vertaistukea ni meihin saa ottaa yhteyttä! :D

    VastaaPoista