Searching for the greener side: Juhannusmorsian

Juhannus 2015. Woah, mistä edes aloitan?

Kaikki lähti siitä kun Marcos kertoi, että meidät on kutsuttu Italian suurlähetystöön cocktailbileisiin juhannusaattoa edeltävänä päivänä. En osannut epäillä asiaa ollenkaan, koska Marcos on kyseisessä suurlähetystössä ennenkin käynyt asioimassa ja juhlimassa. Minä kävin shoppaamassa itselleni kauniin mekon ja Marcos puki päällensä puvun kravaattineen päivineen. Tarkoituksena oli käydä ennen juhlaa syömässä pikaisesti jossain perus raflassa joka oli pienen kävelymatkan päässä suurlähetystöstä. Otimme taksin keskustaan ja astelimme sisään. Ravintola osoittautuikin astetta hienommaksi kuin oletin mutten vieläkään epäillyt mitään. Tilasimme ruoat ja alkudrinksut mutta yhtäkkiä pöytään kannettiinkin sadan euron skumppaa ja minä pällistelin Marcosia ihmeissäni. Siinä vaiheessa minulle paljastui, ettei me mihinkään cocktailbileisiin oikeasti oltu menossa. Marcosin oli vain pitänyt keksiä jokin syy saada meidät molemmat tälläytymään oikein viimeisen päälle. Seuraavaksi sain eteeni puisen korurasian ja sanat "te casas conmigo?". Olin aivan hämilläni. En osannut odottaa mitään vastaavaa. Onnen kyyneleet silmissä vastasin myöntävästi ja pian sormessani komeili täydellinen sormus. Marcos oli teetättänyt sormuksen Nooralla, ihanalla koruseppäystävällämme, ja se oli juuri minunlaiseni! Timantti oli jätetty hiomattomaksi, eli se on ns. raakatimantti. Vähän kuin minäkin, timantti mutta vain hiomaton sellainen. ;--) Marcos oli hoitanut kaiken minun selkäni takana enkä voi edes sanoin kuvailla miten ylpeä hänestä olen. Kuinka romanttiseksi ihminen voikaan heittäytyä?! Woah!

Ilta oli täydellinen. Saimme eteemme kuuden ruokalajin illallisen ja monia eri viinejä. Söimme, nautimme ja nauroimme. Just perfect. Äiti oli kotona Tobíaksen kanssa, joten pojastakaan ei tarvinnut huolehtia. <3

Perjantaina järjestimme pienimuitoiset grillijuhlat rakkaalla takapihallamme. Ilta oli ihana. Paljon ruokaa, juomaa, parasta seuraa ja naurua. Eipä sitä muuta voi hyvältä illalta toivoakaan. :) Lauantaina kävimme tuttavien luona brunssilla ja päästimme pojat kirmaamaan keskenään. Otto on siis Tobíaksen kanssa samassa päiväkodissa ja siellä heistä on muodostunut aikamoiset bestikset.

Lauantai-iltana kaiken tuon juhlimisen ja rehaamisen jälkeen olo oli aika krapulainen ja väsynyt mutta pirun onnellinen. Hitto mikä viikonloppu! Sunnuntaita ollaan vietetty pyöräillen Sipoonkorven kansallispuistossa ihastellen metsämaisemia ja luonnon ääniä.
Täydellinen paikka ladata akkuja tulevaa viikkoa varten. :)