lauantai 11. toukokuuta 2013

Katukuva

Kävellessä meilkein missä tahansa Buenos Airesin kaupunginosassa sitä huomaa kuinka täällä on kodittomuutta. Kaikki on vähän epäjärjestyksessä ja puolikunnossa. On paljon roskaa ja sotkua. Vaarallisia slummeja. Kaduilla nukkuvia ihmisiä. Puistoihin rakennettuja "majoja", jotka ovat joidenkin koteja. Tiet ovat todella huonossa kunnossa. Roskapusseja lojuu maassa.. Olen tottunut kaikkeen tähän, enkä enää edes kiinnitä siihen niin paljoa huomiota (no okei, vaarallisia slummeja ei oo joka kaupunginosassa onneksi. Muuten menis jo vähän turhan jännittäväksi).

Meidän kadulla asuu mies, joka istuu aina samassa paikassa. Koko tämän reilun vuoden ajan olen nähnyt hänet AINA siinä samassa kohdassa.. Toisinaan se nukkuu, toisinaan se valvoo. Mietin usein mikäköhän hänet on ajanut tuohon tilaan. Miksei hän edes yritä? Istuu vain paikoillaan vuodesta toiseen... Hän ei edes dokaa halpisviiniä kuten ne muut kodittomat hänen ympärillään. Toisinaan näen hänet lukemassa sanomalehteä pahvinen kahvikuppi kädessään. Toisinaan hän nojaa käteensä ja tuijottaa tyhjyyteen tunnista toiseen. Kyllä, tärkkailen häntä paljon, haha.

Muuton yhteydessä heitettiin paljon tavaraa ja vaatetta menemään. Marcos kävi antamassa tälle kyseiselle miehelle yhden kenkäparin ja nyt se istuu siinä samassa paikassa Marcosin kengät jalassa. Ihanaa, päivän hyvä teko! :D Lahjoitettiin samalla kirkolle iso kasa vaatteita ja kenkiä. Lupasivat, että antavat niitä kodittomille. Paljon parempi pistää hyvä kiertämään kun heittää kasoittain hyväkuntoisia vaatteita roskiin.

Saa nähdä näkyykö tätä Suomessa. Veikkaan aika vahvasti että ei. Ihana päästä hengittämään raitista ilmaa, työntämään rattaita ehjillä kaduilla, laittaa roskapussit niihin kuuluviin laatikoihin ja käydä leikkipuistossa ilman että joka kulmasta löytyy epämääräistä porukkaa ja itse rakennettuja majakoteja. Tullaan varmasti molemmat yllättymään positiivisesti kuinka Suomi on niin monta askelta edellä. Argentiina puksuttelee perässä hitaasti mutta varmasti. :) PS. En toki ole unohtanut kalliota enkä piritorin sekopääväkeä. Kyllä niitä tottakai Suomestakin löytyy!

Otin jonkun verran kuvia kaduilla nukkuvista ihmisistä. Aihe oli hankala, sillä pelkäsin ihmisten reaktioita enkä uskaltanut tunkea isoa kameraani heidän naamoilleen. Entä jos ne herää ja suuttuu tosi paljon? Käyvät kimppuun ja kiroavat pienen Suomalaistytön maasta taivaaseen?!! Sniikkiys ja nopea tempo osoittautuivat hyväksi taktiikaksi. Pari ihmistä tuli huomauttamaan, että olehan varovainen kamerasi kanssa.


Innolla odotan millainen meininki Suomessa on. Buenos Airesin meno on toisinaan vähän päätön. But I like it.

4 kommenttia:

  1. BsAs ei jätä kylmäksi, sekä hyvässä että ikävässä mielessä välillä :) Olen pohtinut itsekin tuota kodittomien tilannetta ja miten päästä siitä eteenpäin. Rahaa saadakseen tarvii työn ja sen saadakseen monta perusasiaa, kuten puhelinliittymän, osoitteen, siistin olemuksen ja jotain takeita, että oikeasti aikoo käydä työssään. Ei ihan helppoja juttuja, kun aloittaa tyhjästä. Voi toki kaupustella jotain, mutta nekin tavarat pitää ensiksi ostaa, ellei sorru varastamaan. Innolla odotan tulevia päivityksiä Suomesta, tuorein silmin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Muutoksen teko on hankalaa kun aloittaa tyhjästä. Toivotaan kuitenkin, että asiat muuttuvat. Ei ehkä ihan samantien mutta ajan kanssa.

      Toivotaan, että Suomesta löytyy paljon kirjoitettavaa. Meininki ei tule olemaan yhtä villiä kun täällä mutta kyllä Suomellakin on varmasti paljon annettavaa. :)

      Poista
  2. Jäinkin miettimään, että uskalsitko ihan yksin lähteä kameran kanssa katuja ja kodittomia kuvailemaan kun kattelin näitä kuvia eilen facebookissa.

    Jännä seurata sun paluumuuttoa Suomeen ja tarkastelua ulkomaisin silmin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, joo en tosiaan uskaltanu yksin mennä. :D Osan otin Marcosin kanssa ja osan yhdellä Foto Rutan tourilla. Yksin pelkäisin, että joku varastaa kameran.. :S

      Poista