maanantai 3. elokuuta 2015

Kööpenhamina

Aamulla herättyä keitimme reissun viimeiset kuravesi-instant kahvit, purimme teltan, rullasimme makuupussit ja patjat, laitoimme kimpsut ja kampsut kasaan. Kaikki viimeistä kertaa. Olo oli haikea mutta samaan aikaan odottavainen kööpenhaminan suhteen.

Polkemisen startattua teimme tyylikkään ympyrän yrittäessä päästä kylästä pois. Ei voinut todeta muuta kuin että hiton hankala mesta! Navigointi sekä tullessa että mennessä tuntui jostain syystä aivan liian monimutkaiselta. Lopulta onneksi pääsimme eroon kyläpahasesta ja löysimme tiemme Kööpenhaminaan. Veimme kamat hotellille ja lähdimme sitten pyöräilemään ympäri keskustaa. Fiilis oli alussa hieman ahdistunut. Olimme polkeneet monta päivää pienten kylien poikki. Oli omituista olla yhtäkkiä keskellä suurta kaupunkia ja ihmispaljoutta. Pian kaupungin vilskeeseen kuitenkin tottui ja rupesin itseasiassa pitämään siitä.
Oli helppo hymyillä kun hotellille päästiin.

Kööpenhaminassa oli paljon kauniita ihmisiä. Hipstereitä ja hipsteripyöriä. Polkupyöräverkosto ylsi kaupungin joka kolkkaan, joten väittämä "polkupyöräkaupungista" piti täysin paikkaansa. Rakastuimme samantien pyöräilykulttuuriin ja Marcos totesikin, että voisi muuttaa kaupunkiin vaikka samantien. Se oli hänelle rakkautta ensi silmäyksellä.

Oli Tobíaksen syntymäpäivä, joten yritimme järjestää hänelle jotain vähän spesiaalimpaa. Veimme murun Disneyn lelukauppaan ja annoimme luvan valita minkä tahansa lelun. Kädet hypistelivät monia eri leluja mutta ehdottomaksi suosikiksi osoittautui vihreä The Incredible Hulk. Sen hän myös sai. Lahjan jälkeen kävimme syömässä päivällistä ja suuntasimme sitten Tivoliin ihastelemaan hurjia laitteita, kuuntelemaan livemusiikkia ja leikkimään. Sateen tullen poljimme takaisin hotellille. Ostimme Tobíakselle palan suklaa-kinuskikakkua ja asetimme kolme tuikkua puhallettavaksi (kävin kolmessa eri ruokakaupassa etsimässä syntymäpäiväkynttilöitä tuloksetta). Tobías puhalsi kynttilät onnellisena ja pisteli kakkua poskeen.




Sinä yönä uni maistui oikein hyvin. ;)

Herättyä söimme kunnon hotelliaamiaisen ja poljimme sitten Kööpenhaminan eläintarhaan. Halusimme tehdä jotain mistä Tobías tykkäisi vaikka itse en tuota eläintarhabisnestä oikein tuekaan. Vietimme monta tuntia kävellen ja eläimiä katsellen. Tobías todellakin nautti nähdessään leijonia, tiikereitä, jääkarhuja jne. Krokotiilit, ötökät ja linnut hieman pelottivat.

Monen tunnin käppäilyn jälkeen hyppäsimme taas pyöränselkään ja suuntasimme kohti Nyhavnia. Oih, miten söpö tunnelma siellä olikaan. Suloisia värikkäitä taloja vierivierin, paljon ravintoloita, ihmisiä, laivoja ja paljon hyvää fiilistä. Tobías näki "kanaaliveneen" ja se olikin rakkautta ensi silmäyksellä. Niinpä päätimme tehdä tunnin "kanal tourin" ja tutustua kaupunkiin vesitse. Lopulta pitkän päivän jälkeen poljimme hotellille ja hyppäsimme "relax" huoneessa olevaan poreammeeseen. Ah, tekipä se hyvää. 8)
















Kunnon kuppi kahvia ja täyttävä hotelliaamiainen, Voiko sitä muuta toivoakaan? Ähkyn laskeuduttua oli aika luopua hotellihuoneesta ja polkea keskustaan ostamaan parit tuliaiset ja kuljeskelemaan katuja pitkin vielä viimeisen kerran. Aika kului nopeasti eikä siinä paljoa ehtinyt tehdäkään kun piti käydä palauttamassa Tobíaksen kärry, laittaa pyörät osiin ja pakata ne taas pahvilaatikoihin.
Roudasimme laatikot ja muut kamat junalla lentokentälle. Kaikessa häsläämisessä meni niin paljon aikaa, ettei meillä loppujen lopuksi ollut kuin pari minuuttia aikaa hengähtää kunnes piti jo astella lentokoneeseen. Lento meni taas kerran smoothisti ja turbulenssiltä vältyttiin. Ai että mä rakastan sitä tunnetta kun kone lähtee nousuun. Se on samaan aikaan pelottavaa ja ihanaa. Hämmentävä yhdistelmä. :D


Kaikenkaikkiaan reissu meni paljon paremmin kun osasin koskaan odottaa. Pelkäsin kiukkupuuskia, väsähtämistä kesken matkan ja huonoja säitä. Mitään vastaavaa ei kuitenkaan matkan aikana tullut. Ei riitoja, ei kiukkuja ja säätkään eivät meitä pysäyttäneet. Perhe puhalsi kokoajan yhteen hiileen ja oli ihana viettää kunnon laatuaikaa. En malta odottaa. että pääsemme taas yhdessä tienpäälle tutustumaan uusiin maihin, maisemiin ja meriin.

Paljon rakkautta. <3

5 kommenttia:

  1. Moikka!

    Sun juttuja on mahtava lukea! Ottamasi kuvat saavat haaveilemaan seikkailuista tai osoittavat miten arkikin voi olla kaunista. Sä olet tosi inspiroiva tyyppi, olen (puolivahingossa) seurannut sun matkaasi jo muutostasi Argentiinaan saakka. Olen kommentoinut vain kerran aikaisemmin, vuonna 2012 asuessani Tukholmassa, mutta käyn aina säännöllisesti kurkkimassa mitä sulle kuuluu. Inspiroit mua sun positiivisella asenteellas, ja innoitat varmasti monia muitakin!

    Never underestimate the influence you have on others. Kiitos Sari! :)

    Henrika P.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitos ihanasta kommentista! Harvoin kommentteja tulee ja välillä sitä miettii lukeeko täällä kukaan muu kuin minä. Sitten kun eteen tulee tuollaisia timantteja niin kasvoille tulee aika leveä hymy. :)
      Kiitos! Ihanaa jos inspiroin!
      -Sari

      Poista
  2. Ei hitsi miten vaikuttaa kivalta tuo teidän koko reissu... Luinkin siitä blogistasi jo etukäteen, mutta nyt muistui mieleeni tulla lukemaan miten se oikein meni. Niin paljon kuvia ja juttua etten ehkä jokaista lausetta nyt saa imaistuakaan, mutta mielenkiintoinen tuo kuinka kaiken aiemmin polkemisen jälkeen solahditte kaupunkimiljööseen Kööpenhaminaan. Siellä kiinnostaisi minunkin joskus käydä. <:)

    Ihania valokuvia ja varmasti huippureissu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin itseasiassa eilen läpi vanhoja reissukuvia ja fiilistelin juurikin tuota Tanskan pyöräreissua. Ihan mieletön kokemus kertakaikkiaan. Tuli oikein ylpeä olo siitä saavutuksesta :D ja mieletön kaipuu pyörän selkään. Kunhan tuleva vauva vähän kasvaa niin ihan varmasti lähdetään nelisteen taas tienpäälle seikkailemaan. :)

      Poista