Patikointia upeissa maisemissa

Viimeisenä päivänä Peuma Huessa päätimme tehdä vielä yhden ponnistuksen ja lähteä patikoimaan vuorta pitkin katsomaan maisemia. Nousu oli reilun 3 kilometrin mittainen. Tobias jaksoi sen yllättävän hyvin. Emilia istui tyytyväisenä selkärepussaan. Maisemat vaihtuivat metsästä kivikkoon, kallioon ja pieniin puroihin. Nousu oli todella mieleenpainuva. Ympäristöstä ei löytynyt ollenkaan ihmisen kädenjälkeä. Luonto oli aivan kuin sen kuuluikin olla. Marcos halaili puita ja Tobias matki ylpeänä isäänsä. Ulkopuoliselle taitaa vaikuttaa vähän hippien hörhöilyltä. :D

Määränpäässä istuimme alas katsomaan maisemia. Ne olivat jälleen kerran upeat. Luonnon kauneus ei koskaan tuota pettymystä. Mietin voisiko tuollaisiin maisemiin koskaan kyllästyä?

Alas laskeuduttaessa Emilia tiputti tuttinsa maahan emmekä me enää löytäneet sitä. Uninen kiukkupussi ei tästä asiasta ollenkaan tykännyt ja lähes koko laskun ajan saimme nauttia vauvan raivokkaasta itkusta. Matkan ensimmäinen takapakki. :D

Joogaa vuorenhuipulla? :D