sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Pilar

15 tunnin ajomatkan jälkeen oli ihana päästä sänkyyn nukkumaan ja syödä muutakin kuin huoltoasemilta ostettuja sipsejä. Tosiaan, Argentiinassa ei aina ole helppoa olla kasvissyöjä. Ei ainakaan silloin, kun kokkaus mahdollisuutta ei ole ja ainoat pysähdykset tehdään tankatessa. Peppukin oli aivan neliön muotoinen ja polvet kipeät, autossa oli sen verran ahdasta.

Pitkä ajomatka ei onneksi pitkään mieltä painanut, koska olimme saapuneet Pilariin, pieneen paratiisiimme. Onko mitään parempaa kuin uima-allas parin minuutin kävelymatkan päässä? Kuumat päivät, auringon palvominen, vihreät maisemat ja ihan vain rento elely, lomasta nauttiminen?

Tobias oli onnesta soikeana kun sai niin paljon huomiota serkuilta, sediltä, tädeiltä ja oikeastaan ihan kaikilta. Ei me paljoa ehditty lasten kanssa aikaa viettääkään kun aina joku ehti ne mukanaan viedä. Käytiin monta kertaa Buenos Airesissa eri puuhissa ja tapaamisissa ja aina lapset saivat jäädä sukulaisten hoiviin. Tobias pälätti espanjan kieltä ihan viimeistä päivää eikä tainnut edes muistaa minun tai Marcosin olemassaoloa. :D

Vietettiin myös joulu Pilarissa. Mielestäni Argentiinassa joulua juhlitaan aivan erillä tavalla. Ruoat ovat erilaisia (kevyempiä, koska kuka nyt kesähelteillä jaksaa raskasta ruokaa tankatakaan?), ja fiilis on jollain lailla erilainen. Mielestäni itse joulu ei juurikaan ole niin suuressa roolissa vaan se yhdessä oleminen. Juhlitaan perheen ja ystävien kanssa. Pidetään hauskaa, syödään ja juodaan.  Ei pidetä tonttulakkeja päässä eikä istuta "rauhallisesti" kotona telkkaria katsoen. Toki eri perheillä on erilaiset joulut, ja omat kokemukset perustuvat vain tämän yhden perheen kanssa vietettyihin jouluihin. Ja tämä perhe sattuu olemaan aivan super iso.










Buenos Airesin alueella on usein ukkosmyrskyjä, taivas salamoi viimeistä päivää. Ne kiehtovat minua niin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti