keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Meidän seudut

Kävin tossa pari päivää sitten vähän kävelemässä kameran kanssa näillä meidän kaduilla. Tajusin, ettei mulla ole oikeastaan ollenkaan kuvia Pilarista, se on jotenkin noloa kuvailla yksin kun ihmiset kyylää ja kamerakin on sen verran arvokas, etten tosiaan tahdo sitä kaikille esitellä.


Me ei asuta millään kaikkein rikkaimmalla alueella. Ei tää nyt mikään slummikaan ole mutta semi köyhää kuitenkin on. Talot on aika heikossa kunnossa, kadun kulmat täynnä roskaa ja jätettä, jumalattomasti katukoiria ja -kissoja, kouluttamattomia ihmisiä jne. Täällä on ihan turha mennä lähikaupassa heittämään mitään "Sorry do you speak english", koska suurimmalla todennäköisyydellä vastaus on "????". Kaupan kassa kerran kysyi multa mistä olen kotoisin. Vastasin olevani Suomesta ja reaktio oli lähinnä tyhjä katse ja kiusaantunut hymy. Todennäköisesti ainoa asia minkä se osasi Finlandiaan yhdistää oli argentiinalainen sulatejuusto, mikä siis kantaa kyseistä nimeä. Toki poikkeuksia on, kyllä täältäkin löytyy hyvin kouluttautuneita ihmisiä ja varakkaita perheitä, he vain eivät asu näillä meidän kulmilla.


Ns. tyhjätaskuisuus näkyy mm. siinä, että täällä varastellaan ruokakaupoista paljon (meidänkin ystäväpiiriin kuuluu sellaisia lurjukkeita), roska-autojen sijaan meillä käy "roska hevonen" ja muutenkin paljon tavaraa toimitetaan hevosilla. Varastellaan koiria (meidän rotukoira pöllittiin kaksi kertaa ja löydettiin onneksi nopeasti ihan pikku matkojen päästä toisten pihoilta) ja lähinnä kaikkea mistä voi kiskoa irti rahaa. Hiljaisten katujen varsilla näkyy usein poltettuja autoja ja muita epämääräisiä juttuja. Tollaiset asiat oli kieltämättä pieni shokki alussa, mutta nyt olen jo aivan tottunut ja ne tuntuu arkipäiväisiltä.


Pari päivää sitten havahduin taas siihen missä oikeasti asun. Päästiin nimittäin taas kuuntelemaan luotien lentelyä keskiyön aikoihin. Ensin kuului laukaus, sitten hiljeni. Marcos meni kuistille ihmettelemään kunnes laukauksia kuului niin läheltä, että säikähdettiin molemmat oikein kunnolla. Ovet taas lukkoon ja jännäämään. Täällä on tyhjennetty asuntoja lähiseuduilla viime aikoina, liekö tuonakin kertana joku uhkaillut pyssyn kanssa ja vaatinut omaisuutta. Onneksi tämä meidän kortteli on aika hiljainen. Vasemman puoliset naapurit tekee työkseen jotain poliisin tapaisia hommia. Vastapäisessä talossa asuu ihan järkyttävän suuri katras, on isovanhemmat, vanhemmat, lapset, lasten puolisot sekä lastenlapset. Miks ne kaikki asuu samassa talossa? :D Oikealla asuu 6 Paragualaista työmiestä, jotka nukkuu lattialla eikä niillä siis ole huonekaluja. Ne tulee asunnolle vain nimenomaa nukkumaan. Eräs naapuriperhe päätti vallottaa random miehen maan ja rakensivat siihen talon ilman lupia. Hankala sen miehen oli niitä enää siitä tontilta häätää kun ne oli kerenny päkertää siihen talon. Sillä tavalla täällä toimitaan. :D Tässä meidän korttelilla ei ole koskaan tapahtunut varkauksia, se huojentaa todella paljon. Yksi puukkovälikohtaus oli kerran, mutta sekin tapahtui jo paljon ennen meidän muuttoa.


Täältä löytyy siis vähän kaikenlaista tallaajaa, on rikollisia kusipäitä mutta on myös ihania ja hyväsydämisiä ihmisiä. Niinhän se menee kaikkialla. En mä siis elä täällä pelko perseessä vaikka kaikenlaista sattuukin. En tietenkään hillu yöllä yksin pitkin katuja mutten myöskään kävele pesismailan kanssa peläten jokaista ohikulkijaa. Ei se olis elämää. Sitäpaitsi kyllä täältäkin löytyy   Starbucksit ja leffateatterit ja ostoskeskukset ja hienot ravintolat ja kalliit vaateliikkeet ja baarit. Oma elämäntasoni ei ole naapureista kiinni vaan omasta itsesäni. Sil mennään.
Meiän kotikatu. Millonkohan ne tajuaa, että asfaltti olis hirveen kätevä..?

Toi pinkki on meidän. Söpöin!

Pia-hirmu siellä vartioi ja suojelee kotia <3




English: These are our hoods. Not the most expensive area but not a slum either. Every now and then you get to hear some shooting with a gun and you hear stories about robberies but I guess that's pretty much everywhere. So far nothing bad has happened to us so there's no reason to be too scared. But is's quite dirty here, a lot of trash in the streets, a lot of street animals and the houses are in a bad shape. Poor people steal and you can see horses "used as cars". That I don't like. But you can also find very expensive places, rich families, huge houses with big yards and swimming pools etc. Our lifestyle has nothing to do with our neighbours, their lives or houses. Therefor I don't really care how the people around us are, what they do and how they make their living as long as they don't do anything bad to us. So far it has been very nice and calm here. That I do like.

2 kommenttia:

  1. Aika söpöt on sun hoodit :)
    Argentiinan lait on vähän erikoisia.. Mun yksi argentiinalainen kaveri oli perinyt jonkun setänsä talon eri provinssissa missä itse asui, talon oli vallannut joku random perhe ja niitä ei voinut millään laillisella keinolla heittää ulos, koska ne oli ehtineet asua siellä vissiin muutaman vuoden. Periaatteessa "löytäjä saa pitää".
    Ja noista laukauksista.. mun host-isä oli ampunut ilmaan säikäyttääkseen varkaat pois, kun joku oli keskellä yötä tunkenut kättä ikkunasta sisään, kaltereiden läpi. Joten toivottavasti ne kuulemasi laukaukset on vorojen varoittamiseen eikä uhrien pelottamiseen. :)

    VastaaPoista
  2. Joo aika hurjaa, että noin saa tehdä. Pitäiskö sitä itekin alaa rakentamaan taloa toisten maille. :P Tuo muuten kuulostaa kans aika loogiselta, että varkaita nimenomaa karkotetaan laukauksilla. Toivottavasti se on niinpäin, ei tarvis niin paljoa pelätä että joku tulee pyssyn kanssa uhkaamaan. Olis varmasti todella kuumottava tilanne :(

    VastaaPoista