perjantai 30. syyskuuta 2011

Päivä Sarppulin seurassa

Monessa blogissa oon lähiaikoina törmännyt sellaiseen "meitsin päivä kuvina" -postauksiin ja niistä kaikista on tullut jotenkin tosi hyvä fiilis. Tottakai siis varastin idean. :D

Heräsin aamulla siihen, että mulle tuotiin kahvia sänkyyn. Meillä on tapana vuorotella, jompikumpi saa aina kahvin sänkyyn. Se on kiva tapa. Mä tykkään. Sellasta kivaa arjen luksusta. Hemmotteluu molemmille.
Aamukahvikoomailun jälkeen pomppasin pystyyn ja lähdin lenkille. Oon taas innostunut kuntoilusta kevään myötä, tuolla ulkona on niin ihana kirmata ja hikoilla. Ainoa miinus on se, että kun maantien reunalla juoksee, niin saa yhtenään saada sydänkohtauksia kun ällöttävät rekkamiehet töötteilee ja yrittää mukamas olla jotenkin flirttailevan cooleja. Suoraan sanottuna mä vihaan sitä. Luuleeko ne, että mä kipsuttelen siellä tien varrella niitten iloksi ja että mua piristää niitten huomio? EI, mä juoksen siellä koskan tahdon urheilla itteni nihkeän hikiseksi, keskittyä ainoastaan itseeni ja mun urheilusuoritukseeni. Mulle ei tarvitse ilmoittaa siitä, että sä just katsoit mun persettä, mä oon ihan ok ilman sitä tietoa. Vituttaa aina kun menee hengitysrytmit ihan sekasin kun se rekka-auton töötti on kuitenkin aika helvetin äänekäs ja sitä säikähtää. Pari tööttiä nyt vielä menee mut sit kun koko lenkin saldo on joku 15 tööttiä niin oikeesti korvissa soi ja mun reaktio muuttuu keskisormen näytöksi. :D Marcosin mielestä mä liiottelen. Ehkä, kai tää on vaan tätä suomalaista luonnetta "jättäkää mut nyt vittu rauhaan ja sitäpaitsi töötti on liikennettä varten".
Tämä kuva demostroi urheilemista :D

Se siitä avautumisesta. Veri kiehuen juoksin takaisin kotiin, hyppäsin suihkuun ja valkkasin päivän vaatteet.
Otin ihan rennosti. Keitin lisää kahvia ja selailin sisustuslehtiä hullun kiilto silmissä. Niin paljon ideoita mutta niin vähän rahaa.
Tein vielä kolmannet "aamukahvit", ja leikin kotirouvaa keittiössä kokkaillen ja tiskaillen.
Ruokin kaikki nälkäiset monsterit ja lopuksi itseni.
Lounaan jälkeen suoristin itseni aurinkotuoliin ja keskityin ruskettumiseen. Oluttölkki piti mulle seuraa, rentoo! Naapurin poika tuli koputtelemaan ovea ja kyselemään jos mä jaksaisin leikkiä sen kanssa. Se on innostunut opettamaan mulle siis espanjaa ja mä autan sitä enkun läksyissä. Meidän keskustelut mahdollistaa google translator yhteistyössä mun ekaluokkalaisen tasoisen espanjani kanssa, uujee! Tästä voikin hyvin päätellä, ettei meidän keskustelut koskaan uppoudu kovin syvälliselle tasolle.
Sitten tuli kultsipultsi töistä kotiin. Pyykättiin ja äherrettiin molemmat omien istutuksien parissa pihamaalla. Otettiin pikku päikkärit toisiimme kietoutuneena ja herättiin puolen tunnin päästä ihan unenpöpperössä.
Hetken aikaa piti jaksaa rahaakin tienata. Mun työpäivät nyt on aika letkeitä. Teen usein 3h töitä per päivä. Silloin tällöin myös 6h mutta se nyt on aika harvinaista herkkua. Eipä oo ihme etten rahassa ui kun loppupeleissä teen niin vähän tunteja.. Toisaalta argentiinan palkkoihin verrattuna tienaan ihan ok, koska mulle maksetaan euroina, ei pesoina.
Töitten jälkeen sutasin vähän meikkia naamalle ja leikin SURKEAlaatuisen webkameran kanssa. Sitten kuulinkin ovenkolkutuksen ja meidän koti täyttyi ihmisistä, puheensorinasta, naurusta ja musiikista.
Oli kiva päivä. Suurin osa mun päivistä kulkee kutakuinkin tuollaisen kaavan mukaan. Nyt kun asiaa miettii, niin aika lepposaa tää mun elämä loppujen lopuksi on. Ihan kun lomalla olisi tai eläkepäiviä viettelisi. Kyllä tästä nauttia täytyy niin kauan kun sitä kestää. Oon kuitenkin suunnitellut ettiväni uutta työtä, joten tää lusmuilu tulee todnäk päättymään ennemmin tai myöhemmin.

Ps. Mun silmä on taas ihan ok, en sokeutunut.

English: My day in pictues. Use google translator if you wanna know the details. Right now I don't have the energy to translate. :D Sorry! But the point is that my life is kind of easy-going. A nice mixture a lot of freetime and a little bit of work. And btw, I hate it when I go jogging and all the trucks passing by give me a HONK-HONK me as if it's a nice thing to do and I'm supposed to be flattered by their attention. It always scares the shit out of me because the hooter is too fucking loud. In the beginning of my run I usually just ignore it but after 15 honks i just show them the "fuck u finger". ARHGGGHHHGHG!!!

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

redredwine... öö eiku redredeye

Tällainen bonita mä oon viimepäivinä ollut. Ei mitään hajua mitä mulle oikein tapahtui. Yks päivä meni aurinkorasvaa silmään ja seuraavana näytin tolta. Ihana tunne kun kaikki ohikulkijat tuijottaa kauhistuneen näköisinä. Onneksi aurinkolasit on keksitty. Ei se nyt haittais jos tää olis vaan punanen, mutta kun tämä on myös ihan saatanan arka valolle. Pikkasenkin kun auringonvaloon kattoo niin tuntuu, että joku viiltää multa aivoja veitsellä, oikein vihlasee. Eilen olin Buenos Airesissa shoppailemassa ja moikkaamassa kamuja. No eihän siitä mitään tullut. Mentiin kantikseen ja mä hengasin siellä arskat naamalla ja silti häikäsi. Ei kauheesti naurattanut. Niin avuton olo kun ei voi silmää aukaista. Oli pakko pari kyyneltäkin tirauttaa kun muut ei nähny arskojen sisälle. :D Ei taida olla kauheen normaalia, nyt tosin jo paljon parempi olo kun eilen. Toivottavasti en sokeudu, apua. Huomenna lääkäriin. :D
Tai ehkä musta on tulossa vamppyyri tai mulla on super powereita ja oon oikeesti joku batman, joka hengailee mestoilla vaan öisin. Eiku?


English: Am I pretty?

lauantai 24. syyskuuta 2011

Vuodet vierii


Tänään tulee täyteen tasan vuosi siitä päivästa kun astelin Buenos Airesin lentokentällä aamu viideltä iso rinkka selässäni, hieman pallo hukassa. Mulla oli pehmeä lasku, oli kaveri, joka mut kentältä noukki ja joka tarjosi mulle huoneen asunnostaan. Suoraan sanottuna en varmaan olisi edes valinnut kyseistä maata, jos niin ei olisi. Mä mietin pitkään Argentiinan ja Intian välillä (koska ne on halpoja maita mun budjetille) ja juuri siitä johtuen valitsin Argentiinan, että täällä olisi helpompi aloittaa uusi elämä kun on edes joku kenet tuntee entuudestaan. Ei kovin hyvin tosin, mehän tavattiin vain kerran Suomeassa Couchsurfingin kautta. Ariel kuitenkin puhui niin ylistävästi omasta maastaan, että se sai mut vakuuttuneeksi yllättävän nopeasti. Nyt vuoden asumisen jälkeen olen pohtinut paljon elämääni täällä. Mitä kaikkea olen tehnyt, mitä kaikkea EN ole tehnyt. Oliko tämä muutto kaiken arvoista jne.
Mielestäni olen pärjännyt mainiosti uudessa kotimaassani vaikka onhan tämä välillä aikamoista palloiluakin ollut. Itkuja ja nauruja, iloja ja suruja. Elämäni ei ole hurjaa seikkailua vaikka niin kaukana Suomesta asunkin. En edes muuttanut tänne siinä toivossa, että pääsisin seikkailemaan. Muutin tänne asettuakseni. Halusin nimenomaa keskittyä normaaliin elämään kuten uusiin ystäviin, asumiseen, kulttuuriin, ruokaan, jne. Saattaa ehkä kuulostaa oudolta, miksi edes muutin jos tahdon elää suht normaalia elämää? Kyse ei ole siitä millainen elämäni on. Muutin tänne, koska kaipasin pysyvää muutosta. Mulla oli jo vuosia kutkuttava tarve muuttaa ulkomaille. En tiedä miksi, en vain oikein viihdy Suomessa. Tai no viihdyn, mutta haikailen aina muualle. En tahdo jämähtää paikoilleni. Tiesin, että nyt olisi ehkä ainoa mahdollisuus tarttua haasteeseen ja kokeilla onko minulla oikeasti sen verran munaa, että otan askeleen tuntemattomaan ja teen siitä tutun. Oon aivan varma, että jos en olisi näin tehnyt niin tulisin katumaan sitä koko loppu elämäni. Aloin tosiaan miettiä ja listailla mitä kaikkea olen kuluneen vuoden aikana tehnyt ja nähnyt. Olenko kokenut tarpeeksi, jne. Tässä viimeinen vuoteni pikakelauksena.


Muutin kaverini vierashuoneeseen kuukaudeksi asumaan, jonka siis olin tavannut vain kerran aiemmin. Varasin tatuointiajan samana päivänä kun saavuin maahan. Tapasin uusia ihmisiä ja osa heistä ovat edelleen parhaimpia ystäviäni. Muutin uuteen asuntoon, kimppakämppään kuuden muun maailmanmatkaajan kanssa. Löysin lisää uusia ystäviä. Tutustuin Marcosiin. Ilmoittauduin espanjankielen kurssille, joka antoi mainion pohjan opiskeluilleni. Kävin kuuntelemassa paljon erilaisia bändejä ja live-esiintymisiä erilaisissa ravintoloissa ja baareissa. YRITIN opetella tangoa. Tutustuin argentiinalaiseen ruokaan, viineihin ja elämäntapoihin. Tutustuin muutenkin tähän suurensuuuuuureen kaupunkiin, jota en vieläkään täysin tunne, mutten sentään eksy yhtä usein kuin ennen. Löysin itselleni työpaikan, yritin parhaani mukaan olla tukena ja apuna siinä inhottavassa mielisairaala rumbassa, kävin gay pridessä, jossa minulta pöllittiin lompakko (käteistä ja pankkikortti, argh), kävin erilaisissa bileissä, aloin ravaamaan Pilarissa viikottain (oltiin niin inlööv), vietin argentiinalaisen joulun M:n peheen kanssa, uusi vuosi vietettiin ystävien kanssa ja samoihin aikoihin myös muutettiin yhteiseen omakotitaloon (en ole koskaan eläessäni asunut omakotitalossa), sain pelastettua yhden ressukan katukoiran elämän ottamalla sen hoiviini (Pian), tein kahden viikon mittaisen reissun ympäri Argentiinaa, me voitettiin satojen eurojen arvoinen Ipad n. viiden euron hintaan:D, sain myrkytyksen tulipalossa, olen viettänyt mielettömän paljon aikaa upeiden ihmisten ja ystävien kanssa, olen alkanut viherpeukaloimaan ensimmäistä kertaa elämässäni, olen tutustunut erilaisiin viinitarhoihin, viinien valmistukseen ja tuotantoon (ja tärkeintä: viinien maisteluun), ostin itselleni digijärkkärin siinä toivossa, että vielä jonain päivänä tienaisin rahaa valokuvillani (edelleen elän siinä toivossa), mulla on käynyt äiti ja serkku kylässä, fiona Itävallasta ja herttaakin (S-market kolleega;D) moikkailin pariin otteeseen, olen aloittanut uusia harrastuksia,  olen oppinut tulemaan toimeen tässä "kylässä", vaikkei täällä suomea taikka englantia puhutakaan (välillä se on tosin helvetin hankalaa, tuo sopivasti haastetta jokapäiväiseen elämää) ja ensi kuussa tulen kokemaan ensimmäiset Argentiinalaiset häät ja matkustamaan lisää tässä upeassa maassa.
Kaikenlaista mä siis olen kerennyt tehdä mutta toisaalta kaikki tuo on ihan suht normaalia arkea, samanlaista mitä mä ehkä eläisin suomeassakin tällä hetkellä. Sitä ei voi tietää, mutta aivan varma olen siitä, että tämä on ollut ihan huippu vuosi!! Vaikka olisinkin voinut reppureissata koko Etelä-Amerikan läpi ja kiivetä vuorille ja ryhtyä napatanssijaksi, niin ei. Näin on hyvä olla. Ja toisaalta voinhan mä kaiken tuon vielä joku päivä toteuttaakin.
Tällä hetkellä kaipuu Suomeen on pieni, myönnän sen, toisaalta en tahtoisi matkustaa sinne nyt vaan mielummin vasta keväällä/kesällä. Asianhan voi kuitenkin korjata aika helposti, rahaa vaan säästöön, matkalippu suomeen ja parin viikon loma siellä, sitten lento takaisin KOTIIN. :)
Tänään meikäläinen kyllä juhlii hyvällä omalla tunnolla innosta pinkeänä!!

English: Today is the day. Exactly one year ago I landed on the airport of Buenos Aires. So many things have happend during this year. On the other hand nothing has happened. I travelled here not because I wanted to get wild and crazy experiences that you surely can have in South America but because I wanted to seddle down. To start fresh and make this country to be home. On my opinion I have succeeded in that 100% and I'm so happy and proud of myself making the decision of getting into that aeroplane that took me here. This year has been amazing!! Today I'm going to celebrate myself. To me this is a huuuuge thing! I feel so lucky. The more I think of it the more I just want to jump and laugh and scream. :-) I surely miss my family and friends back in Finland, I miss everything about Finland, I've leared to look at the country from a different perspective. I want to go back to Helsinki and I want to feel the spring there. It's beautiful. Hopefully I will, next year already? Not to stay though, only to visit. ;)

torstai 22. syyskuuta 2011

Keskeneräinen projekti nimeltä koti

Sisutaminen on ihanaa! Siitä ei voi koskaan saada tarpeekseen. Jos mulla olis taskut täynnä rahaa niin voisin poistaa otsikosta sanana "keskeneräinen". Koska mulla ei ole taskut täynnä rahaa, eikä ole miehellänikään niin sisustaminen tuntuu ikuisuusprojektilta. Ei siinä mitään, hiljaa hyvä tulee mutta joskus tekisi kieltämättä mieli ostaa satojen eurojen edestä kaikkea kivaa kotiin (varsinkin kun lueskelee ihania sisustuslehtiä, jotka on täynnä upeita ideoita). Tällä hetkellä meidän kotiprojekti on jo ihan hyvällä mallilla, sillä vieraat eivät enää joudu istumaan lattialla illallistaessamme. On hauska katsella vanhoja kuvia niiltä ajoilta kun tänne muutettiin. Kaikki on niin erilaista. Itse olen super tyytyväinen kotiimme vaikka se onkin vielä todella keskeneräinen. Tyylejähän toki on monenlaisia eikä makuasioista voi kiistellä. Jotkut varmasti vihaavat meidän tapaamme sisustaa mutta mulle tämä koti sopii kuin nenä päähän. Nytkin tässä kotisohvalla kiehnätessä on vaan niin ihana olla.

Rakastan meidän keittiön vaaleahkon punaisia seiniä ja pikku härpäkkeitä.
Olohuoneessa on paljon puisia huonekaluja ja luonnon läheisiä värejä. Molemmat rakastetaan puuta ja sen eri sävyjä yli kaiken. Kaikki huonekalut on myöskin ihan uniikkeja yksilöitä, sillä ne on Marcosin yrityksessa valmistettuja. 
Yläkerta toimii mun taidegalleriana. Huone on pieni ja värikäs. Seinät on täynnä tauluja ja kollaaseja. Siellä on hauskan hippimäinen tunnelma.
Ulkona kasvaa kaikkea uutta ja ihanaa, joka tulee kauniina kesäpäivinä värittämään pihaamme ja ruokkimaan masujamme. Osa tulee palamaan savuna ilmaan. Heh.


English: This is our house. It's not even half way there to be done but we're decorating it little by little. I wish we had shitloads of money so that we could just snap our fingers and everything would be nice and ready. Since we're not - patiency, my friend. This is how it looks right now and at least I LOVE it here. It's so cozy. <3

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Blogitunnustus

Hihii. Sain siskolta, joka rustailee Helmitarinoita -blogia niin tämmöisen blogihaasteen. En ookaan ennen tällasii täytellyt. :D Nää on aika iisibiisi tunnustuksia tosin. Ei tarvii onneksi avata salaisuuksien arkkua yhtään sen enempää.




1. Lempiruoka: Fetasalaatti, Halloumsalaatti, lohi uusilla potuilla, vuohenjuustosalaatti.. Kuinka surullista, Argentiinasta on mahdotonta saada kunnon fetaa, halloumia, vuohenjuustoa ja lohikin on niin kallista, ettei sitä raaski ostaa. KUINKA SURULLISTA!

2. Lempimakeiseni: Ah, salmiakkia henkeen ja vereen. <3 Sellaset kovat pääkallot, jotka on puoliksi mustia ja puoliksi punaisia, joita saa ainakin film townista. NAMM! Jälleen kerran, Argentiinasta ei saa salmiakkia, kuinka surullista!! :D

3. Lempiluettavani: Oon aika huono lukemaan. Tai en oikeastaan silloin kun oon saanut sen kirjan aloitettua ja avattua, silloin se yleensä imaisee mut mukaansa tuossa tuokiossa vaikka juoni olisikin kehno. Kyse on siitä, että kirjan avaaminen itsessään on hankalaa. En tiedä miksi, laiskuutta kai. Mulla on myös traumoja kirjoista. Palaa mieleen ne kaikki ajat, kun äikän kursseilla piti väkisin lukea kasoittain paskoja kirjoja ja analysoida niitä ja tehdä esitelmiä. Kylmät väreet, hrrr! Siispä vastaan tähän, että aikakausilehdet on mieliluettavaa, sillä niiden kanski kyllä aukeaa ja helposti! Kuinka säälittävä ihminen voinkaan olla.
 
4. Mieluisin tapa tehdä käsitöitä: Ulkona nurmikolla viltin päällä, taikka sitten kotona lattialla istuskellen niin, että kajareista soi chill out musaa ja ympärille on sytytetty pari kynttilää. Lasi viiniä inspiroittamaan mieltä tekee käsityötuokiosta täydellisen.
 
5. Lempielokuva: Uhh, monta! Lempileffojen luetteleminen on julmaa. Ihan varmasti heti kun olen klikannut "Julkaise" -nappulaa mun mieleeni ryöpähtää ainakin viis tykkiä leffaa. Noh, äkkiseltään sanottuna ainakin Kaunotar ja hirviö, Holiday, Midnight in Paris (yleensäkin Woody Allenin leffat), Tyttö sinä olet tähti, Spanglish, La vie en rose (Edith Piaf leffa), Boys don't cry, my blueberry nights, Vicky Cristina Barcelona ja tuhatmiljoonaa muuta!


Et semmottii. Nyt mulla olis tarkoitus haastaa muita bloggaaja kamuja tekemään tän saman justkan. Ei mulla kyllä oo bloggaavia kamuja (kai??? ilmoittautukaa, jos olen väärässä!), (luen itsekin blogeja, joiden pitäjiä en tunne), joten heitän haasteen kaikille blogin lukijoille. Kuka tahansa saa tämän itellensä kopsata jos siltä tuntuupi. :-)

Paikka

Aamu, joka ei olisi voinut alkaa paremmin. Makoilin riippukeinussa auringon paistaessa, join kahvia Aladdin mukista, nautin raittiista ilmasta, luonnosta ja vihreästä. Unihiekkojen pyyhkiydyttyä pois silmistä pelattiin tennistä, käytiin rullaluistelemassa ja pelleiltiin, naureskeltiin. Rentoo! <3 Tämä mesta on niin kaunis ja täällä voi tehdä vaikka mitä. Tänne voi tulla aina sillon tällön lepuuttamaan mieltä. Hymykään ei tahdo hyytyä niin millään.


Täällä ei saa käydä liian usein, muuten tylsistyy tai unohtaa arvostamaan ympäristöä. Mutta kun tänne tulee vaikka parin kuukauden tauon jälkeen niin ei tahtois millään lähteä pois. :-)

tiistai 13. syyskuuta 2011

kisumisu

Eilen tapahtui kummia. Herättiin aamulla aikaisin ja paineltiin M:n vanhempien viikonloppuasunnolle. Otettiin koirulitkin mukaan, kun siellä niillä on niin paljon tilaa kirmata ympäri maita ja mantereita. Pelailtiin tennistä ja squashia ja mä kävin vielä tekemässä rullaluistelukilpailun koiraa vastaan (mä tietty voitin, ehh) ja hypin trampoliinilla niin että reidet ja pohkeet ja perse huus halleluujaa. Tultiin takaisin kotiin jo puolenpäivän aikoihin ja meitä odotti pihassa uusi ystävä. Kisumirri ystävä. Meillä ei ole mitään hajua miten se löysi tiensä meidän pihalle mutta siinä se katoksella otti onnellisesti päikkäreitä kun me kurvattiin pihaan. Voi että kun se on sulonen! Niin sosiaalinen rouva, kokoajan kehrää ja kiehnää ja maukuu ja vaatii huomiota. En tiedä mikä on kyseisen mimmin suunnitelma niinkun tulevaisuutta ajatellen mutta täällä se on nyt jo yhden yön viettänyt ja ollaan me sitä ruokittu ja otettu avosylin vastaan. Tää on vielä pentu. Hämmästyttää ja kummastuttaa ihan hirmusesti, ei kai kissoja nyt sentään taivaalta tipu?? No mutta ihan tervetullut hän on meidän perheeseemme kun kuitenkin se edellinen misu menehtyi pois. :-( Pitää varmaan keksiä joku naseva nimi tälle tytölle (olettaen että se on tyttö.. Yritin ottaa asiasta selvää mutten löytänyt mitään. Siispä päättelin sen olevan tyttö. Pojilla olis kai ne sukukalleudet).


Häijyn näköinen keltasimmu! Hankalasti kuvattava kaveri kun se änkee syliin väkisin eikä sen harrastuksiin kuulu paikallaan seisominen..

English: Something weird happened yesterday. We were gone from our house for a couple of hours and when we got back there was this cute littly kitty sleeping on our yard. No idea where she came from but she's totally welcome to our little family. She spent the night here and hasn't moved anywhere from our yard, I guess she finds this place kind of cozy. Probably thanks to all the food and milk and cuddles that we have given to her? ;)

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

aloe vera

Aurinko paistaa ja vettä sattaa, taitaa tulla kesä. Vai onko se kevät? Oon makoillut joka päivä mun rakkaalla aurinkotuolillani ja nauttinut auringon porotuksesta. Oon itseasiassa jo vähän ruskettunut ja naamalle tulee joka päivä enemmän pisamia. Mun ihon kanssa on hankala ottaa aurinkoa kun sillä on tapana kärähtää ravun punaiseksi ihan liian nopeasti. Mä en voisi koskaan ottaa aurinkoa ilman rasvaa, en edes puolta tuntia, koska muuten tulee ikävyyksiä. Siispä aurinkorasva on mun best friend ja samoin after sun. Tällä kertaa mulla on käynyt super hyvä munkki, koska meidän pihassa kasvaa aloe veraa. Sitä on kiva ruikkia naamaan joka päivä. Se on super tehokasta ja kaikki after sun voiteethan usein just sisältää aloe veraa. Mä saan siis nauttia siitä ihan luomuna. Toivotaan että se takaa mun kauniin ruskean ihon jokavuotisen palamisen sijaan. Peukkua pystyyn! Olis muuten ennätys jos tänä kesänä en palais kertaakaan. Sitä onnea mulle ei oo koskaan ennen suotu.


English: We have aloe vera growing on our yard. That's a perfect thing to put on your face after a long day in the sun. Me likey!

lauantai 10. syyskuuta 2011

ryysyt niskassa

Ei oo tässä blogissa pahemmin päivänasu -kuvia nähty. No kerta se on ensimmäinenkin. Uusien farkkujen johdosta innostuin vähän räppäilemään. En tosin innostunut niin paljoa että olisin jaksanut virittää tripodin oikeaan asentoon tai pyytää hovikuvaajaa räpsimään, siispä nää mun kuvat nyt on tällaisia noloja peilikuvia. :---D Mutjoo, kaulakoru on jotain 1,5v vanha jonka itse tein. Rikoin vanhat ja rumat aurinkolasit, maalasin ne ja laitoin niihin ketjun, helppoa! Farkut on uudet, vyö on Marcosilta pöllitty ja paita on super vanha, suomesta saakka kannettu, jonka oon solminut tolleen solmulle jotta leipäkoneen turvottama masukin sais vähän aurinkoa. Kengät on noi tollaset traditional argentiinalaiset popot. Tosi kätevät ja ihanan kevyet jalassa! Mutta se siitä. Toivottavasti kenenkään silmät ei itke verta mun teinipeilikuvien tai ruman pukeutumiseni takia. ;D


English: A weird exception, I took some pictures of my day's outfit. That's something that is not very common in this blog. The necklace is made by me, jeans are new, belt belongs to M, the shirt is old and I made a little knot on it so that this swollen tummy would get some sun too. It's not pregnant-swollen, it's bread/pasta/empanada/beer-swollen. Like always. :P