Tobitosein mun

Noniin. Kirjoittelen tätä blogipostausta sopivasti Tobiaksen lasketunajan päivänä. Vauva ei kuitenkaan enää nuku masussani vaan tuolla omassa sängyssänsä se tällä hetkellä tuhisee. :)

Huvittavaa, että edellisessä postauksessa kirjoitin kuinka vauvan ulostulosta ei ole vielä mitään merkkejä. Noh, ei kauaa kestänyt että merkkejä rupesi tulemaan ja se itseasiassa syntyikin jo seuraavana päivänä. Sinä samaisena päivänä kun äiti lensi tänne Buenos Airesiin meidän hoiviin. Homma meni itseasiassa aika loistavasti. Kauheat supistukset alkoi yöllä. Ai saatana ne sattui!! Aamulla piti lähteä hakemaan äitiä kentältä. Mä jäin kotiin kärsimään suppareiden kanssa ja siinä vaiheessa kun äiti ole noudettu turvallisesti kotiin mulla oli supistuksia jo 3-5 min välein. Otettiin siis samantien taksi sairaalaan. Lääkäri totesikin paikalle saavuttuani, että mennäänpä heti synnyttämään. Koko kokemus oli jotenkin liian helppo ollakseen totta. Pelkäsin synnytystä niiiin paljon ja muistan kuinka tärisin kun ne vei mut sinne operointihuoneeseen. Sain puudutuksen ja kahden ponnistuksen jälkeen vauva oli jo ulkona. Koko hommaan meni ehkä 5-10 minuuttia. Enkä tietenkään tuntenut yhtään mitään, koska se puudutus oli niin voimakas. Mulla oli ilmeisesti jotain beginner's luckia mukana, koska kaikki kiroilee sitä kuinka helpolla pääsin. Haha.

Ai saatana!!1 Äiti päätti kai ottaa kivan kuvan ku tytär kärsi supistusten kourissa.

Söpö pikku nöpöliini. En oikein tiedä kummalta se näyttää, minulta vai Marcosilta. Puolet sanoo että minulta ja puolet että Marcosilta. Jäädään tarkkailemaan tilannetta.

Onnellinen äiti ja ilmeen perusteella ei-niin-onnellinen poika. Haha.

4020 grammainen pontus.

Kummisedän sylissä on hyvä olla. <3

Pääsin sairaalasta kotiin puolentoista vuorokauden päästä. Nyt Tobias on neljä päivää vanha, suloinen pikku vauveli. Maailman sulosin mun mielestä. :D Rakastun tuohon palleroon joka päivä enemmän ja enemmän. En olis koskaan osannut kuvitella tuntevani näin. Jotenkin on vaan sydän niin täynnä rakkautta kun tuota pikkusta katselee. Pelkäsin myös turhaan, etten osaa käsitellä vauvaa ollenkaan. Kaikki sanoi, että "äidin vaistoilla varmasti opit samantien" ja vaikka mä olin ihan varma, ettei mulle koskaan tuu mitää äidinvaistoja niin höpsistä. Kyllä multakin sellaset näköjään löytyy. En siis ole ainakaan vielä rikkonut lastani. :D

Isi, älä häiritse mun unia!

Että sellaisia uutisia tulin tänne blogin puolelle kertomaan. Kaikki on mennyt tähän mennessä loistavasti ja toivottavasti jatkuukin näin. Yöt on toisinaan vähän hankalia kun täytyy heräillä mutta eiköhän siihenkin totu.

Mä en halua, että mun pikku pallero kasvaa koskaan isoksi.

English: Funny thing. Last time I wrote a blogpost I said "there's still no sign of the baby coming out". Well it did come out the very next day. Everything went so fine. The labour was not bad at all and I am so happy at the moment. The happiest mom on earth. My son is perfect and I love him so much already.

He was born 27.7, 11:46 o'clock. My mother had the best timing ever because she flew to Argentina the same morning. Marcos went to pick her from the airport and right after that we took a taxi to the hospital and some minutes later Tobias was already born. He was obviously waiting for grandma to come here first. :)

These are the days

Viimeiset tilaisuudet nauttia herkullisista jätskiannoksista. Kohta meinaan alkaa armoton laihdutuskuuri. :P Ainakin ajatuksen tasolla.

Nyt kun on työt lopetettu ja päivät koostuu pelkästä odottelusta niin on aikaa ottaa mahottoman turhia kuvia ja julkaista niitä täällä blogissa. Sori. :P Heheh. Noi meikkailukuvat on illalta kun käytiin kavereiden kanssa keikalla. Oli tosi hyvää musiikkia ja super hyvä meininki. Bändin nimi oli Orozco Barrientos ja Celador de sueños on raikunut meidän kajareista joka päivä keikan jälkeen, rakastuin. Kaunis biisi.
Uusia kenkiäkin oon päässyt käyttämään pari kertaa vaikka kintut onkin aika pullataikinamaisen turvonneet. Selkäkivut katosi yksi päivä aivan itsestään. Ihanaa, on ollut taas niin ketterä fiilis kun ei tarvii linkuttaa. Ankkamaiseksi taaperrukseksi tätä kävelytyyliä voisi enemmänkin kutsua. Masu on sen verran iso, että lääkäri joutui solmimaan mun kengännauhat viime visiitillä kun itseltäni se ei enää oikein luonnistu. :D


Huomenna äiti laskeutuu Argentiinan maakamaralle ja tulee mua piristämään. Voidaan tehdä karjalanpiirakoita ja shoppailla ja ulkoilla ja tutustua Buenos Airesiin ja käydä ulkona syömässä ja juoruta. Sit me voidaan kans hoitaa vauvaa, vaihtaa vaippoja, syöttää, pestä, nukuttaa ja ties mitä. Jee. :D Toisella on kesäloma ja se tulee toiselle puolelle maailmaa a) nauttimaan TALVESTA b) auttamaan vauvan hoidossa = työleiri. Voi ressukkaa. Toivotaan, että viihdyt äiti! Tervetuloa!

Ps. Oon miettinyt viime aikoina aika paljon, että miltäköhän mun ja Marcosin yhdistelmä tulee oikein näyttämään.. Eiköhän siitä ihan komee tapaus tuu! ;D

PPS. Laskettuun aikaan 5 päivää eikä vauva osoita vieläkään mitään ulostulon merkkejä!

English: My days consist of waiting, waiting and waiting. I finally quit working and there's not much to do. I'm just trying to rest as much as possible, now is the last change for that. My mother is coming here to cheer me up. I'm so happy to see her after more than a year. I hope she'll have a good time here with us and her first grand child. ;)

Buenos Aires Market

Käytiin kävelemässä ja herkuttelemassa viikonloppuna järjestetyssä Buenos Aires Marketissa. Se oli kahden korttelin mittainen pikku tapahtuma täynnä erilaisia kojuja, joissa myytiin kaikkea orgaanista. Oli hunajaa, sinappia, viinejä, jälkiruokaherkkuja, mehuja, erilaisia lounasvaihtoehtoja ja paljon muuta herkullista. Meidän mukaan lähti jotain erikoisriisiä, rypälemehua, sinappia, viiniä ja syötiin myös oikein herkulliset lohileivät limonaadin kera. Tosi kiva pikku tapahtuma. Sääkin oli ihanan lämmin ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Ei tuntunut ollenkaan talvelta.

Tapahtuman jälkeen vespailtiin takaisin kotiin. Mä tein viimeisen työvoron pariin kuukauteen (jeee, "loma"!) ja illalla käytiin vielä katsomassa Woody Allenin tuorein elokuva "To Rome With Love". Tosi mukava päivä ja hauska leffa. Rakastuin jo siihen Midnight In Parisiin ja Woody Allen vaan on niin symppis. <3

English: There was an organic food happening here in Buenos Aires this weekend. Lots of yummy stuff! And Woody Allen's latest movie "From Rome with Love" was funny! I love that man so much.

Kotipotia laitellessa

Tää meidän koti on ollut kunnon ikuisuusprojekti. Ja on se sitä edelleen. Muutettiin n. puoli vuotta sitten ja nyt vasta kehdattiin kutsua ekat vieraat kylään. Muuton alussa Marcos mursi jalkansa, joten ei päästy tekemään oikein mitään. Hieno yhdistelmä, jalaton invaliidi ja raskaana oleva nainen. :D No nyt jalka on onneksi taas kunnossa ja ..no mä oon edelleen raskaana mut en enää kauaa (jihuu). Ollaan saatu maalattua seiniä, laitettyä hyllyjä, sisusteltua ja tehtyä kaikkea pientä kivaa. Vauvajuttujakin on kertynyt ihan mukavasti. Ne tosin ei ehkä sisustuksellisesti oo se kaikista kaunein juttu. :P

En oo täällä blogissakaan pahemmin julkaissut kuvia meidän kodista. En oo itseasiassa räpsinyt niitä juuri laisinkaan koska ei täällä ns. oo ollut mitään nähtävää. No nyt kun saatiin taas uus projekti päätökseen viime viikonloppuna niin innostuin vähän kuvailemaan. Kuvat tosin kertoo enemmän pienistä yksityiskohdista kun kokonaisuudesta. Jos olisi vähän laajempi objektiivi niin olis varmaan myös helpompi kuvata ahtaassa kaksiossa. No, kaikki aikanaan.

Vauvajuttuja. Vauva vaan puuttuu. :P

Kehdattiin tosiaan kutsua vieraita ekaa kertaa vasta tällä viikolla. Hassua, koska Pilarissa meillä oli aina joka viikonloppu iso kasa ihmisiä kylässä syömässä, soittamassa kitaraa, laulamassa, juomassa viiniä jne. Tän kämpän kanssa ollaan pidetty aika matalaa profiilia. Ei olla kehdattu päästää ketään visiitille. :D On tää edelleen ihan puolitiessään mutta näyttää sentään pikkusen paremmalta kun silloin puoli vuotta sitten, jolloin lattiat oli täynnä laatikoita ja pussukoita. Pikkuhiljaa hyvä tulee ja sitä rataa. Vielä pitäis ostaa matto, tuoleja, laittaa pari hyllyä, maalata lisää seiniä jne.
Päätettiin, ettei muutetakaan Palermoon (montakohan kertaa ollaan muutettu mieltä..), joten kiva nyt sisustella täällä kun tietää ettei tarvii ihan heti olla pois muuttamassa. Ei me tänne kuitenkaan voida loputtomiksi ajoiksi jäädä, koska vauva tarvii jossain vaiheessa oman huoneen. Ei kuitenkaan ihan vielä, joten no worries.

English: A project called home is doing some progress. Little by little we are making it nicer. I like it here though there's still much to do but one day it'll be perfect.

Terkkuja Abastosta... Ja Suomesta!

Lievässä sokerihumalassa hikotteleva Sarppa tässä terve!
Meillä oli tarkoitus käydä torstaina Irinan kanssa Abastossa pikashoppailemassa mutta aikataulut menikin miten sattuu eikä kerettykään ostoksille. Seuraavana aamuna uljas mieheni aloitti työt tavallista myöhempään, joten me käytiin aamupalalla Abastossa ja mä jäin sinne vielä hetkeksi näyteikkunoita kuolaamaan. Löysinkin jotain pientä kivaa ja nyt mulla on tyytyväisen epätyytyväinen olo. En oo ostanut itselleni mitään niin pitkään aikaan! Varmaan jokaisesta vaatekappaleestani löytyy reikiä kun oikein tarkkasilmäiseksi heittäytyy. Kenkiä löytyy sen verran että yhdet juoksukengät, tennarit, sandaalit ja saappaat. Marcos on mua jaksanut muistuttaa, että "hei ihan tosi kävisit joskus shoppailemassa" mutten mä kertakaikkiaan oo raaskinut. Aina tuntuu, että sen rahan voisi pistää johonkin parempaan. Sijoittaa meidän asuntoon, kameraan, vauvaan, ruokaan jne. Kaikkeen muuhun paitsi mun ulkonäköön. Tässä kuussa molemmille tuli kuitenkin sattumalta pikkuisen parempi palkka, joten pienen ylipuhumisen jälkeen päätin vihdoin ostaa jotakin itselleni. Jotakin, minkä voi pukea päälle.


Vaatteita olisi ihana shoppailla, mutta tuntuu typerältä ostaa överisuuria kuteita kun toivottavasti kuukauden päästä oon taas normaalin ihmisen mitoissa. Vaateostokset säästän siis vasta niille ajoille. Päätinkin metsästää itselleni kenkulit ja korvikset ja löytyihän ne!

Mukaan lähti myös super halpaa kosmetiikkaa. Mulla on kyllä edelleen lievästi huono omatunto kenkäostosten jälkeen. Pois se minusta!

Halusin jotain naisellista, mokkaa, jotain mitä voi käyttää kesät talvet. Täytyy varmaan odottaa vielä kuukausi ennen kun noita pääsee käyttämään. Selkäkivut on nimittäin niin kovat, että mun kävelytyylini muistuttaa enemmän eläkeläistä kun nuorta naista. Parempi siis pönkästä vauva maailmaan ensin ja sitten vasta sipsutella uusilla hienoilla kengillä pitkin katuja nokka pystyssä, melkeen 170 senttisenä (kiitos korot) ja toivottavasti hyvän itsetunnon takaisin saaneena. Katotaan miten käy. Osaankohan mä enää ees kävellä korkojen kanssa... 9 kuukautta tennareilla on pitkä aika.

Ostostelun jälkeen käppäilin muina miehinä kotiin. Ovisummeri soi. Correon mies se siellä rimputteli. "Mulla olis paketti Marcos Barilatille". Tiesin samantien mikä siellä odottaa. Hypin hetken tasajalkaa ja kipitin sitten into pinkeänä alakertaan noutamaan pakettia. Tällaisia juttuja sieltä sitten paljastui.

Tässä siis syy lievään sokerihumalaani. :) Nyt on taas hetkeksi herkkua kaukaa Suomesta saakka. Tobiaksellekin on kertynyt jo niin suuret kasat vaatteita, että ne hädin tuskin mahtuu kaappiin. Eipä ainakaan lopu kuteet kesken ihan heti eikä muutkaan krääsät. Löytyy nimittäin tuttia, tuttipulloa, rattaita, sänkyä, kantolaukkua (vai mikä sen nimi on missä sitä vauvaa kannetaan silleen masussa?), vaippoja, rättejä, sukkia, you name it! Ja parasta tässä on se, että kaikki ollaan saatu sukulaisilta ja ystäviltä. Varastojen täyttö on siis tullut kovin halvaksi. Parempi niin, kyllä se sinappikone saa nopeasti pennit kulumaan tavalla jos toisella. Eikä täällä Argentiinassa mitään äitiyspakkauksia saa, joten kaikkien jeesi on otettu oikein ilomielin vastaan.


Nyt mä meen syömään lisää karkkia ja katsomaan täydellisiä naisia tietokoneelta. En voi käsittää itseäni. Se sarja ei oo koskaan aiheuttanut mussa minkäänlaista kiinnostusta mutta nyt viime aikoina oon ollut ihan kokokokoukussa yhden jakson katsomisen seurauksena. On se niin jännä!


English: I did some shopping. And after that there was a nice surprise waiting for me. A package from Finland! I got some candy again. Thank god! Yum! And there's already so much baby stuff that it barely fits into the closet. That's good.