Mis Queridos

Huomasin, että edellisestä mini-me -postauksesta on kulunut aikaa joten siitä sainkin oivan tekosyyn tuputtaa lasteni kuvia tänne blogin puolelle. :D Emilia on viittä vaille nelikuinen. Kohta päästään tutustumaan soseiden ihmeelliseen maailmaan. Tobias taas täytti juuri 4v ja on ihan mielettömän iso siskonsa rinnalla! Välillä oikein havahdun siihen kuinka pitkä ja isopäinen ja ylipäänsä kookas hän on. :D Poika on myös pirun fiksu. Täynnä kysymyksiä (joiden kanssa minä olen ihan pulassa), omaa hämmentävän laajan sanavaraston, on motorisesti lahjakas temppuilija sekä ah!-niin-uhmakas. Täytyy sanoa, että olen kovin iloinen, että poika palaa ensi viikolla takaisin päiväkotiin. Saa Emiliakin nukkua päikkärit rauhassa kun metelöivä isoveli ei ole aina herättämässä.

Täytyy sanoa, että vaikka poika uhmaa minkä kerkeää ja vauva itkee satunnaisesti (no okei, ei juuri koskaan) niin on minulla kyllä niin ihanat lapset! Tobias on niin aurinkoinen, leikkisä ja suloinen poika ja Emilia oikea unelmavauva! Tyttö nukkuu aina aamuun asti kuin tukki *kop kop*, kitisee vain nälän tullen, ihmettelee paljon mietteliään rauhallisena maailman menoa ja on ehkä kaunein vauva mitä koskaan olen nähnyt. Ylpeä äiti olen.

PS. Huomenna minulla on 28v syntymäpäivä ja me päästään Marcosin kanssa ensimmäistä kertaa Emilian syntymän jälkeen ulos kahdestaan. Huisia!

Tällä hetkellä

Neiti söpöläinen on tänään 25 päivän ikäinen. Aika on mennyt hurjan nopeasti! Se on aivan totta kun sanotaan, että lapset ovat pieniä vain hetken. En tietenkään tarkoita, että Emilia olisi iso (:D) mutta kyllä tämä pallero tuntuu jo painavammalta ja onhan Tobiaskin kohta jo 4-vuotias. Toisaalta kasvaessaan murunen jaksaa olla pidempiä pätkiä hereillä, nukkua yöllä useamman tunnin, tarkkailla ja ihmetellä kovasti ja hymyillä takaisin kun sille lepertelee. Ne ovat kivoja ja odotettuja muutoksia.

On jännä seurailla vauvan kasvonpiirteitä nyt kun ne alkavat paremmin hahmottua. Silmät ovat hieman sinertyneet, iho on tummempi kuin minulla ja Tobiaksella eli isänsä lattaripigmentin on tainnut periä. Kovasti ollaan mietitty onko tämä nyt sitten minun vai isän näköinen mutta kyllä se tässä vaiheessa on aika vaikea sanoa. Eikä toisaalta Tobiaskaan näytä minun mielestäni erityisemmin kummaltakaan meistä joten saa nähdä. Viime neuvolakäynnillä tehtiin pituusarvio ja täytyy sanoa, että ei tästä tyttösestä kovin pitkää taida tulla. 165,2 cm oli arvio. Samanlainen tappi kuin äitinsäkin. Tobiaksenhan arvioitiin kasvavan 190 senttiseksi joten ihan sellaisissa lukemissa ei Emin kanssa liihotella. :D

Täytyy muuten todeta, että toisen raskauden jälkeen ei kroppa todellakaan palaudu yhtä vauhdikkaasti kuin ensimmäisen. Muistan Tobiaksen kanssa olleeni vanhoissa mitoissa parissa kuukaudessa ilman suurempaa panostusta ja jo synnytyksen jälkeen masu oli mielestäni suhteellisen pieni. Nyt tuntuu että paino junnaa paikoillaan. 12 kiloa lähti niin että humahti mutta sitten tuli stoppi. Mälsää. Toisaalta pitää olla itselleen armollinen, koska eihän siitä synnytyksestä tosiaan ole edes kuukautta kulunut. Joskus sitä vain tahtoo saada kaiken itselleen heti samantien, varsinkin kun on juuri katsellut vuoden vanhoja timmikroppaisia kuvia itsestään. Harmittaa myöntää miten ulkonäkökriittinen olen itseäni kohtaan. No mutta maltti on valttia ja nyt keskitytään terveelliseen ja monipuoliseen ruokavalioon, jotta vauva saa maidosta itselleen voimaa. Lenkkipolulle ehtii sitten kun lääkäri on näyttänyt vihreää valoa. 

Ihana kamala lapsiperhearki

Olen kahden lapsen onnellinen äiti. Kun sain pienen tyttövauvan ensi kertaa syliini tuntui että sydän pakahtuu. Ei sitä onnen ja rakkauden tunnetta voi mitenkään sanoin kuvailla. Sillä samalla sekunnilla koko tuntien mittainen supistuskipuhelvetti unohtui kauas pois ja mieleen jäi vain synnytyksen ja äitiyden ihanuus. Kummallista miten mieli toimii.

Tyttö syntyi aurinkoisena maanantaipäivänä, täydellisen terveenä ja suloisena. 3,6 kg ja 52 cm. Tumma tukka ja suuret silmät. Niin kaunis.

Vauva-arkea ollaan elelty nyt 6 päivää ja tähän saakka se on sujunut oikein hyvin. Tyttö on rauhallinen eikä juurikaan itke kunhan masu on täynnä ja vaippa puhdas. Yöllä heräillään yleensä pari kolme kertaa ja se kyllä tuntuu pahasti äidin silmäpusseissa mutta sellaistahan se on. Toivotaan että minäkin saan vielä jossain hamassa tulevaisuudessa nukkua kokonaisen yön ilman imetystä ja vaipan vaihtoa.

Tobias on ottanut Emilian hienosti vastaan. Se tykkää antaa sille paljon pusuja ja haleja ja kovasti haluaisi sylissäkin pitää. Se silittelee Emin otsaa ja hymyilee. Tosi suloista katseltavaa. :) Toisinaan Tobias vaikuttaa vähän herkältä, se saa ihmeellisiä harmitus/kiukutuskohtauksia ihan pienistä ja hölmöistä jutuista. Se kai johtuu siitä että huomio pitääkin yhtäkkiä jakaa pikku siskon kanssa. Tai sitten se on taas näitä iän tuomia uhmia.

Itse olen voinut hyvin. Väsyneesti mutta hyvin. Ollaan käyty vaunujen kanssa käveleskelemässä joka päivä ja vaikka olo on vielä vähän vedoton fyysisesti niin henkisesti leijailen kokoajan jossain onnellisuuspilvissä. Eilen mm. kävelyllä rupesin onnesta vuolaasti itkemään kun mietin Emiliaa, synnytystä ja sitä kätilöä joka synnytyksessä oli mukana alusta loppuun. Marcos meinasi että mulla on varmaan jotkut postpartum-tunteilut menossa, niin kai onkin. :D 

Toivon, että kaikki jatkuu yhtä hyvin kun on tähänkin saakka mennyt *koputi koputi*. Tiedän kyllä että kahden lapsen kanssa elämä voi olla aika haasteellista ainakin näin alkutaipaleella mutta yritän kovasti keskittyä hetkeen ja nauttia tästä mitä minulla juuri nyt on. Jos ja kun vastaan tulee alamäki niin se on sitten sen ajan murhe. :)

Hohoi, mikä kestää?

Odottavan aika on pitkä. Todella pitkä. Olin aivan varma, että toinen lapsi syntyisi aiemmin kuin ensimmäinen. Mutta ei. Tässä sitä edelleen ollaan ja odotellaan. Vauvan la on neljän päivän päästä. Edellisessä raskaudessani sain tässä vaiheessa pitää jo päivän vanhaa vauvaa sylissäni ja opetella äitiyttä. Nyt olen kotona, toistan samoja rutiineja päivä toisensa jälkeen, odotan, kuulostelen kroppaa, odotan vähän lisää ja jännitän mutta mitään ei tapahdu. Ei merkkiäkään synnytyksestä.

Lohduttavaa toki on, että parin viikon päästä lapsi syntyy "vaikka väkisin" mutten millään jaksaisi olla tässä isossa ja raskaassa kropassa enää hetkeäkään. En tiedä pitäisikö tässä alkaa kyykkäämään vai vetää SSS ihan uudelle levelille. Puuh. 

Samaan aikaan jännitän synnytystä ihan hirveästi. Toki se jo on kertaalleen koettu ja kokemus oli itseasiassa aika kivuton, nopea ja hyvinkin siedettävä mutta tottakai jännitys ja pieni pelko painaa mieltä. Ei ole hyvä idea kuunnella ja lukea kipeitä kauhutarinoita juuri ennen h-hetkeä. Miksi kaikille kerrotaan aina kauhutarinoita??

MUTTA! Tämä voisi nyt virallisesti olla viimeinen raskauskirjoitus ever! Ah, ihanaa! Tämä 27-vuotias (vielä muutaman kuukauden kyllä!!) vartalo on lapsensa kasvattanut ja tämän jälkeen on aika keskittyä hyvinvointiin, vauvakilojen karistamiseen ja vanhenemiseen. :D

Nyt voisin laittaa jotain piristävää musiikkia soimaan, vääntää nupit kaakkoon, ihastella ikkunasta auringonsäteitä jotka kirkastavat neonkeltaista kerrostaloamme entisestään, keittää kupin kahvia ja hymyillä, koska nyt on kevät. Lempi vuodenaikani. <3 Tulipas muuten heti paljon parempi olo kun vaihdoin asenteen tuskastelusta fiilistelyyn. Joskus on hyvä hymyillä vaikkei hymyilyttäisi, koska yhtäkkiä se saattaakin muuttua ihan vilpittömäksi ja olo onkin melkoisen onnellinen.

Söörkus

Tobias aloitti viime viikolla espanjankielisen sirkuskoulun. Marcosin ystävä on siellä vetäjänä ja sitä kautta sinne päädyimme. Poika oli aivan innoissaan eikä olisi millään halunnut tunnin päätyttyä lähteä pois. Nyt lauantaina mennään taas uudestaan! Haluttiin järjestää Tobille jotain espanjankielistä aktiviteettiä ja tämä oli lopulta ihan huippu valinta. Siinä pääsee samalla riehumaan, kuluttamaan energiaa ja kuuntelemaan/puhumaan espanjaa. 

Bongattiin Sörkässä Fafas ja pakkohan sinne oli päästä kasvisruokaa syömään.

Fafasin jälkeen suunnattiin kotiin ja siellä mua odotti "surprise baby shower" -juhla. :D Ihan käsittämätöntä miten ihmiset oli saaneet järjestettyä kaiken ihan mun selkäni takana eikä mulla ollut kertakaikkiaan mitään käryä koko juhlasta. Veti ihan sanattomaksi.
Showerin päätähtähtenä oli ehdottomasti Nooran rakentama vaippakakku. Sen jos minkä väsääminen vaatii kovaa omistautumista ja kasapäin kuminauhoja. :D

Tältä näyttää raskaus tällä hetkellä. Jäljellä on enää reilu kuukausi laskettuun aikaan enkä minä malta enää odottaa! Olen ollut yli kuukauden sairaslomalla enkä millään jaksaisi olla tällainen "rajoittunut tapaus" enää kauaa. Haluan saada toimivan jalkani takaisin ja tuntea oloni hiukkasen keveämmäksi. Olisi niin kiva päästä pitkästä aikaa lenkkeilemään! Ei tässä enää kauaa onneksi tarvitse odottaa. Virallinen mammalomakin on nyt alkanut ja vauvan pinnasänky, vaunut, sitteri, vaipat, tutit, vaatteet ja vaikka mitä muuta on jo hommattu. Tässähän alkaa kovasti jo jännittämään!

Jalkapuoli

Istun kotona jo ties kuinka monetta päivää. Sairasloma alkoi viime viikolla ja jatkuu koko tämän viikon. Kipu on ollut sanoinkuvailemattoman pistävä. En tiedä mitä tapahtui mutta tuntuu kuin sisäreittäni puukotettaisiin joka askeleella. Reiteni tsekattiin ultraäänellä muttei sieltä löytynyt mitään epänormaalia. Todennäköisesti vauva painaa päällään jotain jalan hermoa joka aiheuttaa viiltävää kipua astuessa. Toivon todella, että särky ei kulje kanssani synnytyssaliin saakka.

Olen valokuvaillut vatsan kasvua tasaiseen tahtiin ja tällä hetkellä tilanne on näinkin pullava.

Tämä toinen raskaus on tuntunut rankemmalta kuin ensimmäinen. Toisaalta voi olla, että aika kultaa muistot enkä vain muista edellisen kerran vaivoja niin elävästi. Nyt olen kamppaillut kipeilevän vartalon kanssa, millloin kyseessä on ollut jalka, milloin selkä tai harjoitussupistukset. Olen myös joutunut käymään sokerirasitustestissä ja tulos oli aivan siinä terveen ja raskausdiabetikon rajoilla, joten joudun kiinnittämään huomiota ruokailuuni. Tyttövauva voi kuitenkin oikein mainiosti ja se on pääasia. Voin silti ihan virallisesti tässä nyt julistaa, että tämän jälkeen tässä vartalossa ei kasvateta enää yhtään vauvaa!! :D 

Tämä kipeily on siitä kurja, etten voi mennä ulos kävelylle vaikka niin kovasti haluaisin. Olisi mukava mennä kuvailemaan Suomen talvea mutta tämä linkuttaminen tekee siitä hyvin haasteellista. Täytynee malttaa odottaa kotona vielä pari päivää ja toivoa parasta. Jos en pääse ulos kuvaamaan niin sitten kuvaan sisällä ja häiritsen perheenjäseniäni. Henkilökohtaisia mallejani. :D

Jalkapuoli kuittaa!

Oi elämää!

Hei.

Ihmettelin elämää pari kuukautta. Nyt olen taas valmis kirjoittamaan. Minulla oli jokin aika sitten fyysisesti niin oksettavan huono olo, etten sen takia kyennyt istumaan tietokoneen ääreen. En voinut tehdä yhtään mitään, koska kaikki kuvotti. Huonoa oloa kesti kolmisen kuukautta ja minä vannoin, etten selviä siitä. Kertaalleen olen tuon kolmen kuukauden kuvotuksen läpi kahlannut, Tobiasta odottaessa. Tämä kerta tuntui jotenkin kahta kauheammalta mutta nyt se alkaa olla ohi ja elämä voittaa taas. Mä selvisin! Niin tosiaan, masussa kasvaa vauva nro 2 ja ensi kuussa saadaan jo tietää onko kyseessä mr vai ms Barilatti. :) Tein raskaustestin sopivasti syntymäpäivänäni. Sinä iltana skumpat jäi juomatta vaikka juhlimisen aihetta toki oli. Tyydyttiin kakkukahveihin ja se riitti hyvin.

Olen nyt neljännellä kuulla raskaana ja pömppis on alkanut näkyä. Tämä on juuri sitä aikaa kun vatsa on liian pieni ollakseen ihana raskausmasu ja liian suuri ollakseen "perus masu". Olo on turvonneen lihava ja se jos mikä kohentaa itsetuntoa. :D Onneksi positiivisella ajattelulla päästään pitkälle ja vaikkei vauvan potkuja vielä tunnekaan niin masua on hauska paijailla. 

Masukuvaperinteitä täytyy jatkaa. Tässä ollaan toisella kuulla eli vk 8.

Ajatella, että nyt on jo marraskuu (asiasta kukkaruukkuun). Lämpötilat ovat ajoittain kohonneet jopa kymmeneen asteeseen ja talvitakissa saa kulkea selkä hiessä. Mitä täällä oikein tapahtuu!? Odotan joulukuuta niin paljon. Laitoin jo jouluvalot tuonne partsin kaiteelle ja siellä ne ihanasti pimeällä loistaa. Tehtiin Tobiaksen kanssa myös pipareita ja torttutaikinatkin on jo ostettu. Joulukalenteri on jo hyllyllä pölyttymässä eikä Tobias meinaisi jaksaa odottaa niin millään. Yhden joululahjankin ehdin jo ostaa. Olen aivan sekaisin ja tiedostan sen itsekin. :D Toivon, että aika rullaa nopeasti eteenpäin. Jouluaattona se voisi sitten taas hidastaa.

 

Nämä syyskuvat otettiin viikko sitten. Löydettiin ihanan värikäs paikka, joka oli täynnä lehtiä. Eilen huomasin, että kaikki paikan lehdet oli siistitty pois. Harmillista. Syksyn värit ovat niin ihanat. Kun värit putsataan tieltä pois jää tilalle pelkkä harmaa synkkyys. Lunta odotellessa... :)

Ainiin! Me muutettiin kuukausi sitten. Puhuin aiemmin suunnitelmasta ostaa aso-koti ja vihdoin se oikea sitten löytyi. Muutimme heti rakennuksen valmistuttua. Olipa muuten ihana muuttaa upouuteen, käyttämättömään kotiin. Niin siistiä ja kiiltävää! Kirjoittelen pian kodista lisää ja räppäsen muutaman kuvankin. Ostin eilen uuden kameran ja tänään myin vanhan pois alta. Kiva päästä vähän testailemaan tätä uutta komistusta. Vihdoin siirryin kroppirungosta täyskennoon.

English: Alright, prepare yourself, I have an announcement to make!! *drums playing* We're getting a baby!! I am four months pregnant and that is the reason why I've been so quiet here. I've been feeling so sick. The worst is now gone and I'm feeling much better.
We also bought a new apartment so there's been a lot going on, visiting banks, moving, organizing etc.

Isomasu

Kuvasin viikonloppuna kauniita naisia. En malta odottaa, että pääsen tapaamaan pienen masussa asustavan tytön ja valokuvaamaan häntäkin. :)

Kasvava otus

Hei, olen Tobias. Täytin tänään 7 kuukautta. Tältä minä nyt näytän:

Tein siis taas vaihteesi videon Tobiaksesta. Ajattelin ottaa tän ihan tavaksi ja tehdä videoita aina kun vauveli vähän kasvaa. Voidaan sit vuosien päästä katsella näitä haikeina ja muistella kuinka helppoa oli kun vauva ei osannut vielä kontata eikä kävellä..saatika puhua tai kiukutella..tai heittäytyä ruokakaupan lattialle X-asentoon, koska äiti ei suostu ostamaan pillimehua.. Niitä aikoja odotellessa! <3

English: Tobias turned 7 months today. Big boy already!

Olen söpö ja tiedän sen + video

Tässä tulee oikein kunnon yliannostus Tobiasta mustavalkosina kuvina ja loppuun vielä video minkä sain väsättyä tänään valmiiksi. :)

Pipo päässä siksi, koska ressulta on alkanu hiukset tippumaan päästä. Suunnitteilla on siis hiustenajo.. Ei siis todellakaan sellasta totaalikaljua niinkun kaikilla muilla Argentiinalaisilla vauvoilla vaan sellanen pieni siili vaan. Silleen kaljummat kohdat ei näy niin helposti mutta tukkaa on kuitenkin jonkun verran päässä. Ja kai se on näin kuumana kesänä ihan hyvä keventää lookkia, pikkunen nimittäin hikoilee aika sikana..

Kehityksestä sen verran, että se nykyään kikattaa aika paljon. Ehkä maailman suloisimman kuulosta! Ja se teki ensimmäisen 180 asteen käännöksen pari päivää sitten. Ei siis voi jättää enää yksin sängylle hengailemaan ettei satu onnettomuuksia. :D Ja se on myös kova poika juttelemaan! ....Mut tässä tulee videooo! Tein sekä HD version että vähän surkeemman. HD päihittää miljoona-0 mutta se lataa vähän hitaammin. Toivottavasti ei kuitenkaan kuolettavan hitaasti!

Tässä vielä linkki ei-hd versioon, joka lataa vähän nopeempaa mut ei oo yhtä hyvä laatunen. ( http://youtu.be/4TsEsTXm8fs )

English: Tobias is a big boy already, almost 4 months. He smiles and giggles all the time as well as talks with his own language haha. He's moving around all the time and he made his first 180 degree turn a couple of days ago. It means I can't leave him alone on the bed anymore, we don't want any accidents to happen.. But yeah, check out the video I made. That describe's a lot of how he is like atm. :) The video is HD quality so it might buffer a bit slow but hopefully not too slow.. Anyway, if it's romping las pelotas with the speed, check it out on a non hd version here !

Kasvuvaiheita

Huhhei. Huomaa, että jos tekee töitä niin tulee vietettyä yllättävän vähän aikaa koneella. Kai se on ihan hyvä, toisaalta taas huono..

Äiti/mummi kyseli aikoja sitten, että voisitko ottaa Tobiaksesta kuvia kun en ole vähään aikaan pikkusesta postaillut. Vauvelit kun ne kasvaa niin nopeasti ja koska äiti joutuu mummeilemaan toiselta mantereelta niin ymmärrän, että kuvia katselis mielellään niin usein kuin mahdollista. Ei olis kiva missata mitään kasvuvauheita. No minäpä asetin taas kotistudion kuntoon ja otin herrasta muutamat räpsyt ja ajattelin ihan kokonaisen postauksen omistaa hänelle. :)

Sellainen sinisimmu se tällä hetkellä on. Silmät vaan kirkastuu kokoajan enemmän ja enemmän. Toivotaan että ne pysyy noin kauniina. Keneltäköhän se nuo oikein on perinyt koska vaikka ite suklaasimmu en olekaan niin ei mulla kyllä noin sinkut oo.. Mut kaikki sanoo et onpa ihan äitinsä näköinen. Hih.

Toi yks kuva on ehkä vähän harhaanjohtava. Ei Tobias oikeasti vielä hengaile tolleen päätä pidellen. Kyllä me sitä aina välillä treenaillaan mutta aikamoista keikuttelua se vielä on. Niin hauska kattoa ressukkaa kun sitä päätä on niin kovin hankala pitää vakaasti pystyssä. Hahaah. Minkähän ikäisenä ne sen oppii kunnolla? Eihän tää oo vasta kun kaksi ja puol kuukautta. Nuori herra siis vielä, vaikka tuntuu että se on ollut keskuudessamme jo paaaaljon kauemmin. :)

Nyt täytyy taas rientää. Meillä on valokuvaussessio päivemmällä ja mun täytyy tehdä miljoona asiaa ennen sitä.

English: My beautiful baby is getting cuter every day.