Patikointia upeissa maisemissa

Viimeisenä päivänä Peuma Huessa päätimme tehdä vielä yhden ponnistuksen ja lähteä patikoimaan vuorta pitkin katsomaan maisemia. Nousu oli reilun 3 kilometrin mittainen. Tobias jaksoi sen yllättävän hyvin. Emilia istui tyytyväisenä selkärepussaan. Maisemat vaihtuivat metsästä kivikkoon, kallioon ja pieniin puroihin. Nousu oli todella mieleenpainuva. Ympäristöstä ei löytynyt ollenkaan ihmisen kädenjälkeä. Luonto oli aivan kuin sen kuuluikin olla. Marcos halaili puita ja Tobias matki ylpeänä isäänsä. Ulkopuoliselle taitaa vaikuttaa vähän hippien hörhöilyltä. :D

Määränpäässä istuimme alas katsomaan maisemia. Ne olivat jälleen kerran upeat. Luonnon kauneus ei koskaan tuota pettymystä. Mietin voisiko tuollaisiin maisemiin koskaan kyllästyä?

Alas laskeuduttaessa Emilia tiputti tuttinsa maahan emmekä me enää löytäneet sitä. Uninen kiukkupussi ei tästä asiasta ollenkaan tykännyt ja lähes koko laskun ajan saimme nauttia vauvan raivokkaasta itkusta. Matkan ensimmäinen takapakki. :D

Joogaa vuorenhuipulla? :D

Estancia Peuma Hue

Teltassa nukutun yön jälkeen selkä oli jumissa ja pää täynnä limaa. Paleli ja kolotti. Kroppa oli kankea mutta hiljalleen auringon noustessa ja järvenrantaa pitkin kävellessä olo koheni. Pakattiin teltat ja makuupussit takakonttiin ja hypättiin autoon. Ajettiin taas uimarannalle uimaan ja suunnattiin sitten takaisin Barilocheen.

Marcosin ystävä oli järjestänyt meille majoituksen pariksi päiväksi eräästä lomahotellista, josta kumpikaan meistä ei tiennyt yhtään mitään. Ajoimme tilalle ilman minkäänlaisia odotuksia mutta ei kestänyt kauaa tajuta, että olimme saapuneet viiden tähden boutique hotelliin. Paikan nimi on Estancia Peuma Hue. He majoittavat lomailijoita ylellisiin huoneistoihin ja majataloihin sekä järjestävät erilaisia aktiviteettejä, kuten ratsastusta, melontaa, patikointia, kalastusta, joogaa jne..  Paikka on aivan järven rannassa, suurten vuorten ympäröimänä. Eläimiä löytyy laidasta laitaan ja ne kaikki saavat elää tilalla vapaasti. On kasvimaata, lasten leikkipaikkaa ja upeita polkuja, jotka vievät syvälle luontoon, upeisiin maisemiin. Paikka tuntuu epätodelliselta, se on kuin paratiisi. Hotellin omistaja on erittäin maanläheinen, ekoystävällinen ja spirituaalinen ihminen ja se näkyy vahvasti kun katsoo ympärilleen. Olimme kaikki todella vaikuttuneita.

Ruoka on huippuravintolan tasoa ja tarjoilija pitää huolen siitä, ettei lasi pääse tyhjentymään. Aamupalaa nautitaan kattavasta seisovasta pöydästä. Lounas ja päivällinen tarjoillaan alkupalojen ja jälkiruokien kera.

Marcos ja Tobias kävivät ratsastamassa minun kävellessäni pitkin rantaviivaa. Olen hevosille allerginen, joten valitettavasti en päässyt mukaan ratsastamaan. Saimme lainata "vauvareppua" Emilialle, joten kävely sujui leppoisasti Emilian istuskellessa selkärepussa. Toisena päivänä patikoimme vuorta pitkin ylös korkealle upeisiin maisemiin. Siitä kirjoitan lisää ensi kerralla.

Vietimme tilalla kaksi yötä. Emme millään olisi halunneet lähteä. Kuka tuollaisesta paikasta haluaisikaan? Pakko kuitenkin oli. Edessä oli 1900 km ajomatka Pilariin.

Kodin laittoa itse tehden

Olemme asuneet tässä uudessa asunnossa nyt n. 8 kuukautta. Alku oli hieman nihkeä. Upouudessa kodissamme havaittiin kosteusvaurio viikon asumisen jälkeen. Pian osa keittiöstä eristettiin muovisella "majalla" jonka sisällä hurisi kuivuri yötä päivää. Asunnossa kävi vähän väliä huoltomiehiä fiksailemassa sitä sun tätä ja hiljalleen suhteeni rakasta kotiamme kohtaan muuttui enemmän inhoksi. En halunnut kutsua tätä kodiksi, ei tämä tuntunut kodilta. Muutto kaksikerroksisesta rivitalosta omine takapihoineen tällaiseen ahtaaseen kerrostalokolmioon tuntui yhtäkkiä helvetin huonolta idealta. Ehkä sekin, että muutto tapahtui juuri niiden pahojen raskauspahoinvointien aikaan lietsoi kuvotusta entisestään.

Talvi meni ja koti tuntui tunkkaisen ahtaalta. En viihtynyt täällä. Halusin pois. Löysin asunnosta pelkkiä vikoja. Kevään lähestyessä jäin pitkälle sairaslomalle ja siitä suoraan äitiyslomalle. Jouduin yhtäkkiä viettämään kaiken aikani kotona ja niin sisustuskärpänen vihdoin pääsi puraisemaan. Innostuin kodin laitosta uudestaan ja pikkuhiljaa me ryhdyimme sisustamaan asuntoa meidän näköiseksemme. Olemme aina olleet sellaisia näprääjiä, DIY tyyppejä. Niinpä tämäkin koti on täynnä pieniä yksityiskohtia jotka ovat täysin omien kätöstemme jälkiä. Ehkä sekin, että diy tulee huomattavasti designia halvemmaksi on yksi syy siihen miksi jaksamme näpräillä kaikenlaista. :D

Ostin Torista parillakympillä vanhan koulutuolin. Hioin sen ja maalasin mattamustaksi. Nyt se toimii meillä työpöydän tuolina. On muuten pirun mukava istua.

Tämänkin tuolin ostin Torista ja tein sille saman käsittelyn kuin koulutuolillekin. Tämä päätyi eteiseen kenkienlaittotuoliksi.

Marcosin äitienpäivälahja minulle. :D Teimme olohuoneeseen valaisimen tyhjistä pulloista. Rommia, punkkua ja  valkkaria.

Ostimme pätkän puuta, sahasimme sen oikean mittaiseksi ja teimme siitä ikkunalaudan, jotta asuntoon saatiin vähän enemmän vihreää väriä kasveista. Aika outoa ettei asunnossa ole ikkunalautoja omasta takaa.

Marcos näppärillä sormillaan asensi tuohon valojohtoon valokatkaisijan. Nyt ei tarvitse enää vedellä töpseliä sohvan takaa irti seinästä vaan kaikki sujuu näppärästi nappia painamalla. On se ihanaa kun talosta löytyy tuollainen handyman. :D Seinät olisi tarkoitus koristaa kivoilla printeillä jossain vaiheessa. Sohvapöytä on ollut uskollinen ystävä jo pitkään ja edelleen siitä kovasti tykkäilen.

Koti on edelleen kesken mutta niinhän se taitaa aina olla. Kokoajan on jotain uutta ostettavaa ja tehtävää listalla mutta sehän on ihan kiva. Ei ainakaan pääse kyllästymään kun ikuisuusprojekti ei koskaan tule päätökseen.

Pääsiäisjuttusia

Niin ne pääsiäisen pyhät sieltä pikkuhiljaa lähestyvät. Tobias fiilistelee suklaamunia silmät kiiluen, joten kai sille on parit munaset piilotettava tänne asuntoon. Veikkaan, että poika on yhtä onnea kun pääsee napostelemaan herkkumunia. Tarkoituksena olisi mennä myös virpomaan naapurin Saran kanssa. Pajunoksat on käyty jo keräämässä ja tänään niitä vähän koristeltiinkin. Tobias lähinnä keskittyi höyhenten heittelyyn ja sotkemiseen ja minä yritin pipertää jotain suht säälittävää mutta hei, ajatus on tärkeintä! Myös virpomislorua ollaan vähän opeteltu. Jostain syystä Tobias sanoo aina että "vitsa sulle keksi mulle" :D Täytyy kyllä ottaa pari räpsyä sitten kun pikkuset on puettu asuihinsa. Sarasta tulee perus noita-akka ja Tobiaksesta teen todennäköisesti pääsiäispupun.

Olen huomannut, että Marcosiakin on pieni kevätkärpänen puraissut, sillä hän on ihan hurahtanut takapihan istutuksiin. Tällä hetkellä ruukussa itää kurpitsoja, rucolaa, basilikaa ja salaattia. Täytyy tietysti vielä odottaa hetki, ennenkuin kurpitsat voi viedä ulos mutta toistaiseksi ne ovat viihtyneet todella hyvin täällä sisätiloissa. Suunnitelmissa olisi istuttaa myös kukkia ja porkkanoita sun muuta. Odotan innolla miltä meidän takapiha tulee tänä kesänä näyttämään. Siellä kuitenkin vietetään niin paljon aikaa kesäisin, että on tärkeää työstää mukavuuteen ja ulkonäköön. Onhan se kivempi ottaa aurinkoa ja grillailla kun silmä lepää. :) Täydellistä olisi, jos saisi tehdä ruokia oman maan antimista.

Väsyneitä tulppaaneja ja vauvakurpitsoja. Tuosta ne on kasvaneet jo ihan huimasti.

Vihertää ja paistaa

Kevät tulee ja värit miellyttävät taas silmää. Ostin uusia kasveja kotiimme, koska kaipasin jotain vihreää näihin neliöihin. Kyllä nyt näyttää taas niin erilaiselta. Pyörittelen varmaan kasveja ympäri asuntoa ja etsin niille sopivan paikan mutta ainakin nyt ne saavat olla tuossa nojatuolin vieressä luoden olohuoneeseen pienen "kasvinurkkauksen" :) Vielä kun saan sen printin kehyksineen seinälle niin tuo nurkka alkaa olla jo suht bueno.

Oli muuten ihana astella tänään alakertaan kun aurinko paistoi niin kauniisti keittiön ikkunasta sisään. Kyllä siinä oli mukava juoda aamukahvia ja nauttia auringon lämmöstä. Tuli niin leveä hymy kasvoille ja Tobiaskin joi aamukaakaota kovin tyytyväisen näköisenä. Vielä pitää odottaa pari tuntia niin aurinko siirtyy olohuoneen puolelle. Silloin uudet kasvit saavat vuorostaan kylpeä valossa. Oi kun on niin onnellinen olo. Kevät. <3

English: I bought a few plants since the spring is arriving and I am loving colours again, green especially. The sun is warming our kitchen nicely. I find myself being so happy on these sunny days.

Metsäretki

Syksyssä on tiettyä taikaa. Silloin on parasta laittaa kumisaappaat jalkaan ja lähteä vaeltamaan. Nauttia raikkaasta ilmasta ja eksyä pikku poluille. Metsät ovat samaan aikaan ihania, pelottavia ja mystisiä. Sieniäkin voi tarttua mukaan ja niistä voi tehdä herkullista ruokaa. :)

Mukavia metsäretkiä muillekin!