Kodin laittoa itse tehden

Olemme asuneet tässä uudessa asunnossa nyt n. 8 kuukautta. Alku oli hieman nihkeä. Upouudessa kodissamme havaittiin kosteusvaurio viikon asumisen jälkeen. Pian osa keittiöstä eristettiin muovisella "majalla" jonka sisällä hurisi kuivuri yötä päivää. Asunnossa kävi vähän väliä huoltomiehiä fiksailemassa sitä sun tätä ja hiljalleen suhteeni rakasta kotiamme kohtaan muuttui enemmän inhoksi. En halunnut kutsua tätä kodiksi, ei tämä tuntunut kodilta. Muutto kaksikerroksisesta rivitalosta omine takapihoineen tällaiseen ahtaaseen kerrostalokolmioon tuntui yhtäkkiä helvetin huonolta idealta. Ehkä sekin, että muutto tapahtui juuri niiden pahojen raskauspahoinvointien aikaan lietsoi kuvotusta entisestään.

Talvi meni ja koti tuntui tunkkaisen ahtaalta. En viihtynyt täällä. Halusin pois. Löysin asunnosta pelkkiä vikoja. Kevään lähestyessä jäin pitkälle sairaslomalle ja siitä suoraan äitiyslomalle. Jouduin yhtäkkiä viettämään kaiken aikani kotona ja niin sisustuskärpänen vihdoin pääsi puraisemaan. Innostuin kodin laitosta uudestaan ja pikkuhiljaa me ryhdyimme sisustamaan asuntoa meidän näköiseksemme. Olemme aina olleet sellaisia näprääjiä, DIY tyyppejä. Niinpä tämäkin koti on täynnä pieniä yksityiskohtia jotka ovat täysin omien kätöstemme jälkiä. Ehkä sekin, että diy tulee huomattavasti designia halvemmaksi on yksi syy siihen miksi jaksamme näpräillä kaikenlaista. :D

Ostin Torista parillakympillä vanhan koulutuolin. Hioin sen ja maalasin mattamustaksi. Nyt se toimii meillä työpöydän tuolina. On muuten pirun mukava istua.

Tämänkin tuolin ostin Torista ja tein sille saman käsittelyn kuin koulutuolillekin. Tämä päätyi eteiseen kenkienlaittotuoliksi.

Marcosin äitienpäivälahja minulle. :D Teimme olohuoneeseen valaisimen tyhjistä pulloista. Rommia, punkkua ja  valkkaria.

Ostimme pätkän puuta, sahasimme sen oikean mittaiseksi ja teimme siitä ikkunalaudan, jotta asuntoon saatiin vähän enemmän vihreää väriä kasveista. Aika outoa ettei asunnossa ole ikkunalautoja omasta takaa.

Marcos näppärillä sormillaan asensi tuohon valojohtoon valokatkaisijan. Nyt ei tarvitse enää vedellä töpseliä sohvan takaa irti seinästä vaan kaikki sujuu näppärästi nappia painamalla. On se ihanaa kun talosta löytyy tuollainen handyman. :D Seinät olisi tarkoitus koristaa kivoilla printeillä jossain vaiheessa. Sohvapöytä on ollut uskollinen ystävä jo pitkään ja edelleen siitä kovasti tykkäilen.

Koti on edelleen kesken mutta niinhän se taitaa aina olla. Kokoajan on jotain uutta ostettavaa ja tehtävää listalla mutta sehän on ihan kiva. Ei ainakaan pääse kyllästymään kun ikuisuusprojekti ei koskaan tule päätökseen.