keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Ihanaa, sataa!

Istun yksin kotona ja katselen ulos ikkunasta. Ulkona on ihan mieletön myräkkä. Sataa ja tuulee. Ovet ja ikkunat aukeilee itsestään ja lattia lainehtii. Sähköt sammuilevat vähän väliä. Kuulostaa, kun tää talo olisi hajoamassa. Että kohta kaikki ikkunat pamahtaa, koska tuo myrsky on niin kova. Tuuli avasi meidän pihan portin sepposen selälleen mutten uskalla mennä sitä sulkemaan, koska tuolla myös salamoi kovasti. Saisin varmaan aikamoisen suihkun sillä reissulla, lentäisin ehkä tuulenmukana muille maille.

Tätä sadetta on kyllä odotettu ja pitkään. Kuumia hellepäiviä on piisannut ja lämpöasteet on olleetkin siinä +40 hujakoilla viime päivinä. Muuten ihan kiva, mutta tää raskaana ollessa sitä ei enää nauti helteestä samalla tavalla kuin ennen. Nyt se vaan heikottaa ja hikoiluttaa ja tekee mieli löhötä paikallaan, koska pienikin kävely saa mut hiestä märäksi. Koti on hiostavan kuuma, eikä missään oikein pääse vilvoittelemaan. Ei edes meidän uima-altaassa, koska se vietiin pois. :( Edellinen omistaja sitä kaipaili ja juuri ennen helteitä se kaivoi sen tuosta pihasta pois. Meidän piha ei ole koskaan ennen näyttänyt noin surulliselta. Kyllä siellä edelleen kasvaa kaikkea kivaa, mutta tuo järkyttävän suuri aukko keskellä ei näytä kovin kauniilta.

No eipä asiaa onneksi tarvi paljoa stressata, sillä meillä on suunnitelmissa muutto. Tämä talo on kiva ja me ollaan vietetty täällä mukava vuosi, mutta tämä ei ole kovin vauvaystävällinen. Ikkunat päästää sateet sisään, talvisin täällä ei pärjää ilman kerrospukeutumista ja vähän jokainen putki vuotaa. Vikoja löytyy kaikkialta, eikä vuokraisäntää oikeastaan edes kiinnosta. Suunnitelmissa on siis muutto Buenos Airesiin. Oon asiasta oikein innoissani, siellä asuu mun kaverit ja muutenkin Helsinkiläisenä mulla on täällä välillä turhan "lande" fiilis.

Käytiin muuten ultraäänessä tuossa viikko takaperin. Oli se kyllä niin hurjaa päästä kuuntelemaan sitä kiivasta sydämen tykytystä. Miten mun sisällä voi olla joku tommonen? Eikö sitä pääsis jo pian moikkailemaan? Hihi. Saatiin myös valokuva kyseisestä tyypistä. No se näytti lähinnä valkoiselta tahralta mustaa taustaa vasten. Pitää kai odottaa vielä hetki, että päästään ihailemaan kunnon muotoja. Joka tapauksessa kaikki näytti olevan hyvin ja se on tärkeintä. Tekis mieli alkaa ostelemaan jo kaikenmaailman vaatteita ja söpöjä pikku kenkuleita mutta ehkä se nyt on vielä turhan aikaista. Ei kyllä ostohimoa yhtään helpottanut tämän päivän joululahjashoppailu Marcosin pikkusille kummilapsille.

Jepulis. Mulla ei oo nykyään enää samalla tavalla kirjoitettavaa kun ennen, edelleen nämä päivät on tällaisia kamppailuja pahoinvointia vastaan. Sellaisina päivinä tunnen itseni sankariksi, kun esim onnistun siivoamaan kämpän ilman, että käyn sängyllä makoilemassa vähän väliä ja tasoittelemassa huonoa oloa. Oon kyllä onnekas, että voin tehdä työt kotoota. Olisi varmaan kurjaa raahautua joka päivä töihin huonovointisena..

Ps. Ihan kauheita juttuja oon lukenut uutisista viime aikoina. Suomessa on tapahtunut hirveä määrä sellaisia "tapan-mun-puolison-ja-lapset" -tapauksia. Ihan tulee kylmät väreet. Miten ihmiset voi olla niin sekaisin? Mikä ajaa ne tappamaan oman perheen, omat lapset?? Hyi olkoon. Tulee niin turvaton olo, kun tollaista tapahtuu. Täälläkin oli joku aika sitten uutisissa juttua 14-vuotiaasta lapsesta, joka tappoi omat veljensä ja perheensä. Ei sen ikäisen kuuluis edes tietää tappamisesta!

English: I don't have much to say. Still struggling with the weakness and gross feelings. They will pass eventually. I just need to be patient. It's hard though, the weather is so hot that even a little walk inside the house makes me feel like melting. Today we finally got rain, a huge storm. Feels good to sit inside the house and watch. After long time I feel a nice breeze and I'm not sweating. That's great.. Last week we got to see the baby and hear the heartbeat. It was incredible. I can't wait to get to know this fellow living inside me. :)

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Anna mulle karkkisi sun, noi omenaremmit onko mun, lakritsisi voisin pitää. Anna mulle ufokarkkisi pois, se rakkautta ois!!!

Mä oon ollu viime päivinä ihan mahdoton. En oo saanut karkkia pois mun mielestä. Kaikki ihanat kirpeät maut, ahhh niin hyvää. <3 Otin missioksi löytää täältä jotain kirpeää tyydyttämään mun makeanhimoa ja löysinkin yhden merkin, joka lupaili oikein että "super acido". Jes, kuulosti ihan täydelliselta. Ostin pussillisen ja laitoin malttamattomana ensimmäisen karkin suuhuni.. Odotin, maistelin, odotin ja maistelin kunnes karkki oli jo syöty. Siis mistä kohtaa tää on muka kirpeä???!!?!? No ei mistään. :(
Siitä lähtien mä en oo saanu karkkia pois mun mielestä. Nyt varsinkin kun olen raskaana niin on ihan ok, että mä välillä sallin itselleni herkkupäivän jos toisenkin. On ihan kamalaa, etten mä nyt pääsekään toteuttamaan mun mielihaluja. Oloa ei myöskään helpota se, että oon koko aamun googlettanu kaikkia ihania karkkeja ja kuolannu ruutua niin pirun nälkäisenä. Löysin jonkun nettiliikkeenkin, jossa ne myy kaikkia mun lemppari herkkuja oikein isoissa rasioissa. Toimittaiskohan ne tänne Argentiinaan saakka?? :D Mun on oikeasti PAKKO päästä syömään ihania kirpeitä irtokarkkeja tai tästä ei tuu mitään. Ah, omenaremmit, kirpeät kiinalaiset, ufokarkit ja missä X:t. AJATTELEN TEITÄ KAIHOTEN!!

Ostin pahimpaan makeanhimoon pari toffeekarkkia ja werther's originalia mut eihän ne nyt aja ollenkaan samaa asiaa. Rakastan sitä fiilistä kun syön pussillisen irtokarkkeja ja tulee oikein tuskanhiki pintaan kun kirpasee niin perkeleesti. :D

Onko tää normaalia, että raskauden aikana tulee tämmöisiä ihan tajuttomia himoja, jotka on pakko toteuttaa? Ei noi karkit ennen mulle aiheuttaneet tällaista pakkomiellettä. Nyt antaisin vaikka oikean käteni noista ylläolevista herkuista.

English: Oh my god, I'm about to explode!! I am pregnant and I have my right to eat candy if I feel like it. Finland is full of sour candies and I love them!!!! And I REAAAAAALLLY wanna have them. Why don't they make those here? Argentina is all about dulce de leche and alfajores - THE OPPOSITE. Can somebody please send me a huge package of those candies ^ ?? I'm desperate here.

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Long time no see

Me ostettiin pari päivää sitten minijoulukuusi ja koristeita. Koitettiin luoda jonkinlaista joulutunnelmaa tähän asuntoon muttei se mun mielestä oikein toimi kun ei voi ikkunasta katsella lumikinoksia, syödä torttuja ja juoda kuumaa glögiä kynttilöiden palaessa. Tällaisissa maissa pitäisi juhlia joulua siinä kesäkuun tienoilla, silloin pääsis sentään palelemaan. Eihän joulupukkikaan ole yhtään looginen juttu kun jätkä vetää hiostavassa megaparrassa ja toppavaatteissa menemään siinä +30 asteen helteessä. Ei jotenkin ihan natsaa. :D Toisaalta uutta vuotta on mun mielestä ihan jees viettää kesällä. Onhan se ny hienompaa mennä ampumaan raketteja shortseissa ja topissa kun jäätävässä toppakerroksessa ja silti palelee niin perkeleesti eikä kännykällä voi kirjottaa viestejä kun sormet on kohmeessa ja näyttö toimii viiveellä. Talvi on siis ihan kiva asia niin kauan kun sitä saa sisältä ihailla. Jos ulos pitää mennä niin tulee taas kesää ikävä.
Ei oo muuten tullut pitkään aikaan kirjoitettua. Syy on se, että ajatus on kertakaikkiaan yököttänyt. Viime viikkoina oikeastaan kaikki on yököttänyt ihan tajuttoman paljon; blogit, ruoka, juoma, ihmiset, ulkoilu, KAIKKI. Nyt aletaan olla toivon mukaan voiton puolella. Luulisi niin, koska tässähän mä taas bloggaan. Kyllä tämä nytkin pientä yökkäys refleksiä puskee pintaan muttei samassa mittakaavassa kun aiemmin.
Homman nimi on se, että jo monia viikkoja sitten ihmettelin outoja olojani ja huonoa vointiani. Pienen googlettelun jälkeen tulin siihen lopputulokseen, että kaikki mun oireet vaikuttavat raskaudelta. Ei muuta kun raskaustestia kehiin ja plussaahan se näytti. Mulla kasvaa siis pieni argentiinalais-suomalainen vauveli masussa. Oih ja voih! :') Olo on onnellisen pelokas. Samaan aikaan mun sydän on ihan pakahtumaisillaan ilosta mutta kuitenkin mua vähän jännittää ajatus äitiydestä kun tuntuu, että itekin olen vielä vähän lapsi. Toivon kuitenkin, että musta tulee maailman paras äiti, tai jos ei maailman paras niin edes hyvä. Ainakin mä aion tehdä kaikkeni ja nyt tässä odotellessa täytyy tutustua ja perehtyä vauvamaailmaan ihan perusteellisesti. Olen jo ajoittanut projektini lukemalla erilaisia vauva&raskaus foorumeita, joita kirjoittelee katkeroituneet mammat. Ehkä vähän huono alku...

Nyt on siis kasoittain juttuja järjestettävänä. Lista on pitkä mutta onneksi meillä on tässä aikaa. Mulla on siinä mielessä hyvä rooli kun saan vaan levätä ja yrittää voida hyvin, että vauvakin voi hyvin. Siispä Marcos on meillä se asioiden hoitaja/stressaaja.

Nyt mä vaan toivon, että tämä järkyttävä 24/7 pahoinvointi ottaisi loppuakseen. Surullista, mutten edes muista milloin viimeksi mua ei olisi oksettanut. On sellainen heikottava fiilis, ihan kun edellisenä päivänä olis vetänyt törkeät kännit ja nyt tärisyttää eikä mikään tahdo pysyä sisällä. Ajatus alkoholista on jotain maailman kuvottavinta tällä hetkellä, hassua sillä ennen olin suuri fani. :D No ihan hyvä niin, onhan tässä kuitenkin semmonen reilun vuoden mittainen breikki pidettävä. Muitakin jänniä juttuja oon havainnut. Normaalisti siis palvon kahvia eikä mun aamu tahdo startata ilman sitä. Nyt kuitenkin jo pelkkä haju tai kahvikupin katsominen saa mut yökkäämään. Myös mm. tonnikala ällöttää, pasta, vahvat mausteet, asiat joita ennen rakastin nyt vihaan ja hajut tuntuu ihan törkeän vahvoilta. Jos mulla tekee tänään jumalattoman paljon mieli jotain asiaa, niin huomenna se saattaa kuvottaa mua enemmän kun mikään. Samoin fiilikset heittää kunnon kuperkeikkaa, välillä itkettää ihan jokainen asia, sitten vituttaa ja lopulta naurattaa. Herranjestas. :D

Mutta joo, päivä kerrallaan eteenpäin ainakin nyt aluksi kun olot nyt on mitä on. Mulla ei oo mitään tietoa miltä huomenna tuntuu, meneekö koko päivä sängyssä tuskastellen vai onko kenties virtaa oikeasti tehdäkin jotain. Mut kyl tää tästä. Kyl mä pärjään!

English: Two news, one is huge, the other is not: We bought a christmas tree.. And I'm pregnant. :D I'm gonna be a mummy! Hihi

keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Piknikkeilyä

Hellurei ja hellät tunteet! Viikonloppu meni niin että hurahti, nythän on itseasiassa jo keskiviikko, "pikku lauantai". Kohta alkaa uusi viikonloppu.
Sunnuntaina raahasin itseni Buenos Airesiin jo "aikaisin" klo 1 maissa. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja lämpöasteita oli varmasti lähes 30. Päätettiin kumppaneiden kanssa kerätä kimpsut ja kampsut ja mennä puistoon piknikille. Löhöiltiin nurmikolla, syötiin ja chillailtiin. Paikalla oli paljon ihmisiä, myyntikojuja ja musiikkia.
Itsepuristettua mehua ja erilaisia hedelmäsalaatteja. Nomnomnom.


Myöhemmin mentiin katsomaan showta nimeltä Hombre Vertiente. Oli kieltämättä aika pähee ja samaan aikaan vähän friikki. Ihmiset kiipeili seinillä ja niiden sormista syöksyi vettä jne. Mekin päästiin vähän kastumaan kun yleisön sekaan tippui katosta vesi-ilmapalloja ja tyypit ruiskutteli surutta niskaan vettä. :D

Sit suunnattiin kohti Puerto Maderoa, mentiin taas "piknikille" kaljapullojen ja hyvän mielen kera. Syötiin jotain hodarin tapaisia juttuja ja pölistiin niitä näitä ja naurettiin.


Argentiina, Hollanti, Saksa ja Suomi kokoontuu.

Jossain vaiheessa yötä lähdettiin suunnistamaan kohti kotia. Hengailtiin vielä kaverin kämpillä ja puhuttiin päättömistä asioista ja sit nukkumaan. Aamulla heräsin laittoman aikaisin ja lähdin kotiin. Ostin pakastepizzaa ja söin sen aamupalaksi/lounaaksi. Oli pikkusen heikko happi. :( Iltapäivällä muru tuli kotiin paijailemaan mua kun mä hajoilin olkkarin sohvalla ja kirosin huonovointisuuttani. Sen pituinen se. Oli ihan hauskaa.


English: I had a great sunday. We went for a picnic, then to watch a show, then to another picnic with some beers and then drunky people went to sleep. The weather was hot during the whole day and I think I got some colour on my skin again.

perjantai 25. marraskuuta 2011

Kuka jakais nallekarkit tasan?

Täällä sitä ollaan, yksin kotona.
Viime päivät on olleet täynnä outoja oloja. On ollut sellanen yökkö fiilis. Eräs aamu heräsin kummalliseen tunteeseen, ihan kun krapulassa olisin ollut vaikken edellisenä iltana juonut kyllä mitään muuta kun mehua. Ja kun käytiin eläinlääkärissä ja tohtori mittasi kissan ruumiinlämmön pepun kautta niin mua alkoi jostain syystä pyörryttää ja äklöttää. Oli ihan pakko mennä ulos haukkailemaan happea. Joka päivä on ollut sellainen kummallinen fiilis, heikko ja voimaton. En tiedä mikä mua vaivaa mutta onhan tää nyt ihan perseestä. Olisi se kiva hyödyntää jotenkin nää päivät mitä saan yksin viettää mutta hankalaa se on kun ajatus jo pelkkään lähikauppaan kävelemisestä pukkasee tuskahien pintaan. Eikä tää edes oo laiskuutta vaan mulla on vaan niin outo olo, etten viiti lähteä ulos kävelemään. Pakko se on kuitenkin mennä, koska jääkaappi huutaa tyhjyyttä ja mun maha huutaa ruokaa. Huono yhdistelmä. Yksi vaihtoehto olisi tietenkin tilata ruokaa suoraan kotiovelle. Me ollaan löydetty ainoastaan yksi ravintola Pilarista joka kuljettaa ruokaa kotiin saakka ja se on sushibaari. Mahtava mäihä, sushi on ihan mun lempparia. <3 Toisaalta olis ihanaa myös löytää joku pieni kiinalainen ravintola. Niiden ruoat on niiin pirun hyviä, että kuola valuu näppikselle jo pelkästä ajatuksesta. Mun edellisessä kämpässä oli kiinalainen n. sadan metrin päässä ja me usein iltaisin tilattiin sieltä ruokaa kotiovelle. Oli niin luksusta! Sillon kun asuin kalliossa niin mun ALAKERRASSA oli kiinalainen, se jos mikä oli ihanaa.. Ei kyllä pitäisi nälkäisenä miettiä ruokaa.
Mä oon taas vaihteeksi helvetin huolissani noista kissoista. Tosiaan se harmaa avasi vihdoin silmänsä mutta vain toisen niistä, toinen oli ihan rähmäinen. Hän oli muutenkin kooltaan ehkä puolet pienempi kun siskonsa ja paljon hiljaisempi yksilö. Vietiin kisu eläinlääkäriin ja kävikin ilmi, että hänen suolistonsa ei toimi eli toisin sanoen hän ei paskanna. Ei yhtään hyvä juttu. Lääkäri antoi kissalle jotain mömmöjä jotka saattaisivat auttaa muttei osannut luvata mitään. Vietin koko illan kissan kanssa ja koitin syöttää sitä sellaisella "äidinmaidon korvikkeella". Sain mä sitä väkisin syötettyä mutta se oli tosi vastahakoinen. Aamulla löysin kissan kuolleena. Miks kaikkien pitää kuolla?! Mua pistää niin vituttamaan ja harmittaa ja itkettää ja kaikkea. Tuntuu, että olisin jotenkin paska omistaja vaikka teen kaikkeni, että kaikilla eläimillä on täällä hyvä olla.
No tänään mentiin uudestaan eläinlääkäriin viemään toinen, eli ainoa elossa oleva pentu näytille ja samoin Vegas, pennun äiti (hyvä nimi me sille keksittiin, hahha). Lääkäri laittoi koko kissan turkkiin jotain talkin näköistä ainetta, jonka ideana siis on kai hylkiä kirppuja. Vegas sai kaikki mahdolliset rokotukset muttei pikkuista kuulemma voi vielä rokottaa, koska se on liian nuori. Kaikki sujui hyvin ja ajattelin, että jes tästä selvitään nyt kunnialla. Tultiin kotiin ja Vegas käyttäytyi tosi oudosti. Se ei ole ollut lähelläkään pentua koko päivänä vaan hakeutuu toiseen huoneeseen ja mieluiten ulos. Oon huolissani, että se on saanu päähänsä hylätä pennun. Siinä tapauksessa mun täytyy siirtyä puikkoihin ja alkaa äidiksi. Miten hitossa mä sen teen?! Oon niin huolissani ja vihainen Vegasille ja hämmentynyt, että tekis mieli karata vuorille kuukaudeksi etsimään mielenrauhaa ja meditoimaan... Jään seuraamaan tilannetta ja toivon, että Vegas lopulta palaa pentunsa luokse. Jos ei, niin mä oon pulassa. Aion kuitenkin tehdä parhaani. Kaiken lisäksi lääkäri sanoi, että Vegasin on todennäköisesti pistänyt paksuksi hänen oma veljensä tai muu lähisukulainen, koska kissojen jalat ovat vinkurallaan joka viittaa sukurutsaukseen. Sillä ensimmäisellä pennullahan oli jalat ihan miten sattuu ja kuulemma tälläkin on vähän vinksahtaneet takatassut. HEI LOISTO JUTTU, KIITOS VAAN ILOUUTISESTA! :(


Mua stressaa niin paljon. Oksettaa, huolestuttaa ja vituttaa. Kotona on niin kuuma, että joka asennossa on huono olla. Ulkona on niin kuuma, ettei sielläkään voi olla. Jääkaappi on tyhjä. On jano. Turhauttaa. PMS pahimmillaan. Ja tekis mieli pari kyyneltäkin tirauttaa ihan vaan koska ahdistaa.


HYVÄÄ VIIKONLOPPUA VAAN MEIKÄLÄISELLE!!

torstai 24. marraskuuta 2011

Voihan turhuus


Käytiin tossa yks päivä kasinolla pelaamassa bingoa. Se oli niiiin hauskaa. Paikka oli yllättävän täynnä ihmisiä. Se oli kyllä hyvää numerotreeniä meikäläiselle, koska niitä numeroita sateli niin tiuhaan tahtiin, että piti ihan oikeasti keskittyä ja kuunnella. Ei valitettavasti voitettu yhtäkään bingoa mutta yksi linja tuli. Voittosumma oli huikeat 0.35€! Me lupailtiin jo, että ensi yö vietetään sitten hotellissa jos voitto pamahtaa mutta ei tolla summalla kauheesti hotelliin mennä. :D

Jännä miten ihmiset oikeasti pistää niin paljon rahaa palamaan kasinolla. Siis ihan hulluista summista kyse. Näin tosi monella hedelmäpelin voittosummana olevan yli 200€. Ei sellasia summia voiteta millään 0.20€ panoksilla. Varmaan aika jäätäviä summia ihmiset on valmiita sijottamaan peleihin siinä toivossa, että rahat lopulta tuplaantuvat. Valitettavasti epäilen kyllä suuresti, että niin kävisi. Salkkareitten Ismollakin kävi huonosti peliriippuvuuden kanssa! 


Jossain vaiheessa rupes vissiin bingoilut kyllästyttämään kun keskityttiin enemmän piirtelyyn. Alustana toimi kätevästi toistemme kasvot. Oltiin molemmat aika huvittavan näköisiä illan päätteeksi. Huoh, käytöksen perusteella vaikutettiin ehkä joltain teinipariskunnalta. :D Kanssapelaajilla ei ollu yhtä hauskaa kun meillä. Ne vaan poltti röökiä ketjussa ja kiikaroi bingokuponkeja rillit huurussa. Tylsiä tyyppejä.
Mulla on viime aikoina ollut ihan jäätävä shoppailuhimo. Mitenköhän tän saisi taltutettua? Mietin ihan kokoajan vaan jotain vaatteita ja kuinka kiva niitä olisi ostella. Jos täällä olisi henkkamaukat ja muut halpisliikkeet niin mä olisin varmaan pistänyt jo koko palkkani haisemaan. "Onneksi" täällä vaatteet on sen verran kalliita, että pitää oikeesti miettiä onko vaate ostamisen arvoinen. Fiksuna tyttönä oon kiduttanut itteäni selaamalla erilaisia nettiliikkeitä läpi ja kuolannut vähän kaikenlaisen perään. Tuskin tänne saakka mitään edes toimitettaisiin, joten tää on lähinnä puukon pyörittelyä kipeässä haavassa. Sitten kun mä matkusta Suomeen niin pakkaan mukaan vain yhdet housut ja yhden paidan jotta matkalaukkuun jää mahdollisimman paljon tilaa uusille ostoksille.
En muuten koskaan luovuttanut mun kynsien suhteen vaikka lähellä se oli. Jatkoin sinnikkäästi lakkailua lähes päivittäin. Tällä hetkellä mulla on tollaiset. Näyttää siltä, että olisin kastanut sormenpäät vereen. Ei kai menkat vaan alkanu? :D haha, yök. Kieltämättä aika häröt mutta tein noi tuolleen puolikkaaksi ihan vaan treenin vuoksi. Mulla on tällä hetkellä päällä missio nimeltä vakaa kynsilakkakäsi. Aika hyvin mä mielestäni onnistuin, ei näytä ihan niin juosten kustulta kun edelliset. Mutta treeni jatkuu edelleen...
Ton näköisenä mä bingohallissa riehuin.
Tästä postauksesta tuli muuten nyt tosi sekaava ja turha, hupsista. Teki vaan mieli tulla tänne puheripuloimaan kun toi toinenkin vaan tossa vieressä siestailee. Mitäköhän mä tuun tekemään ensi viikonloppuna kun se lähtee kavereitten kanssa pienelle reissulle. Vietän elämäni ensimmäiset yöt yksin täällä meidän kämpillä ja vielä kokonaiset kolme päivää. Se kysy pitäiskö ottaa koirat mukaan mutta mä jyrkästi kieltäydyin, sillä tahdon, että täällä on joku suojelemassa mua. Tai ehkä mä vaan karkaan Buenos Airesiin pariksi päiväksi kavereiden nurkkiin niin ei tuu mökkihöperöiltyä. Kieltämättä oon kyllä vähän fiiliksissä siitä, että saan viettää aikaa ihan itsekseni. Voin tehdä just mitä huvittaa ja päinvastaisesti olla tekemättä jos ei huvita. Ei oo kukaan sanomassa, että voikko tehä lounaan, voikko tiskata tiskit, voikko käyä kaupasa. Vähänkö helmee. <3


English: Where to start? This post has no point. I'm just talking  because I feel like talking but I don't have anything special to say.. Or should I say write?
Okey well we went to play bingo the otherday. So much fun! :D We won 0,35€. What else? Umm I wanna shop till I drop!! I don't know why but I can't stop thinking of buying new clothes. And... Yeah, well that's it, ciao! :D

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Mojito



Nami nami, keksittiin kuumien kesäpäivien piristykseksi kokeilla jotain kivaa drinksua. No mojitoon tottakai päädyttiin kerran takapihalla kasvaa limettiä sekä minttua! Oli muuten hyvää ja ihanan virkistävää. Paljon parempaa itse tehtynä kun baarista tilattuna, koska sai heittää mittasuhteet oman mielen mukaan. En voi sietää sellaista vahvaa viinan makua, mitä baarien drinkeissä usein on. Nytpähän pääsi tekemään laimeampia versioita eikä tarvinnut irvistellen juoda. Namskis! Mansikkamargaritaa olisi myös kiva joskus kokeilla, ihanan kesäinen drinksu sekin. Jotenkin hassua puhua kesäisistä drinkeista tälleen joulun alla. Mä en tuu varmaan koskaan tottumaan tähän. :D Totta puhuen mulle kyllä maistuisi nyt oikein iso mukillinen lämmintä glögiä, ihan sama vaikka joisin sen +30 asteen helteessä. Glögi ei tuota koskaan pettymystä! <3

English: It's hot in here. I have been sunbathing quite a lot. We made some refreshing mojitos the other day, they were much better than what you get from bars. ;)

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

liian pienet farkut

Huhhu, oon ihan hengästynyt, tuli tuossa hetki sitten urheiltua. Ei tosin lenkkipolulla kirmaten vaan farkkuja jalkaan kiskoen. En ollut koskaan ennen kuullut tuosta "kannattaa ostaa kokoa liian pienet farkut" -sanonnasta ennen kun vasta nyt viime aikoina muotiblogeja lueskellessa. Mun farkut on aina löystyneet hetkessä, roikkuva housunperse ja polvipussit on niin jees. <3 Tosiaan nyt viime kuukausina oon törmännyt tuohon kyseiseen lauseeseen niin monessa eri paikassa, että kai siinä on jotain perää oltava. Itseäni inhottaa kovasti ajatus makkarankuorimaisista vaatteista. Mielikuva änkeytymisestä kireisiin farkkuihin jenkkareiden tursutessa housujen yli ällöttää ihan suunnattomasti. Mielummin oon ostanut vähän löysemmät housut ihan vaan sen takia, että niissä on niin paljon helpompi hengittää ja ne tuntuu mukavemmilta jalassa.
No oli mun pakko kuitenkin kokeilla tätä systeemiä ihan mielenkiinnosta. Ostin siis halvat farkut, yhtä kokoa liian pienet, ja änkeydyin niihin ähkien ja puuhkien. Kyllä ne päälle meni eikä mistään kohtaa roikkunu mutta jumalauta kun on kankee fiilis. :D Mä odotan jo erittäin innolla sitä hetkeä, että nää löystyy koska ei tää vaan oo kivaa hengailla pöksyissä jotka kiristää ja puristaa ja painaa joka kohdasta. Mielikuva itsestäni näissä housuissa illallisen jälkeen.. Pursuilee varmaan niin pahasti yli, että pökät ratkee saumoista. Ja kun avaa napin niin koko vetskari aukeaa ammolleen eikä sitä saa enää kiinni vaikka kuinka vetää vatsaa sisään. :D No saa nähdä miten käy, toivottavasti lopputulos on kärsimisen arvoinen. Ei nää tossa kuvassa niin överikireen näköiset ole mutta kyllä silti pientä ahtaanpaikankammoa on havaittavissa. Oon kai liian tottunut lökäpöksyilyyn. Oonkohan mä ainoa joka kammoksuu liian pieniä farkkuja ja jenkkikahva ilmiöitä? :D

English: I just bought a pair of jeans. They're so tight. Omg, it's hard to breath. I don't even want to imagine myself wearing them after dinner, they'll probably break. :D But I heard that buying a pair of jeans, one size too small, is good because they're gonna stretch to your own size and you don't have to live with baggy jeans anymore. I hope it works so that this pain is worth something!

perjantai 18. marraskuuta 2011

Kisupisuja

Kisut on nyt kolmen viikon ikäisiä. Toinen ei ole vieläkään avannut silmiään. Se mua vähän kummastuttaa. Pelkään, että sillä on joku tulehdus simmussa kun siitä tulee jonkun verran rähmää. Voisko rähmä olla just tulehduksen merkki?
Molemmat on kovia ryömimään ja kovasti ne opettelee kävelemään vaikka aina nenällensä töpsähtävätkin. Toinen on huomattavasti isompi, tuo keltainen siis. Oon kovasti koittanut selvittää niitten sukupuolta mutta aika huonolla menestyksellä. :D


Kyl ne vaan on niin söpöjä. Tykkään vaan istua ja tuijottaa niitten temmellystä hymyssä suin, sydän sulaa joka kerta. <3


English: The kitties are now 3 weeks old. The other one hasn't yet opened his eyes. I think that's a little bit weird(?!). They are very active, moving around a lot and don't have any problems with people being around them. So cute little babies.

torstai 17. marraskuuta 2011

Polskis

Noniin, nyt on heitetty talviturkki! Haha, no ei sitä vissiin voi uima-altaaseen heittää? No oli toi vesi kyllä sen verran kylmää, että piti kiljahdella naisellisesti kun itseään hiljalleen askel askeleelta kasteli. Tottakai toi herra tuli kiusaamaan mua ja räiski tahalleen vettä päälle kun mä leikin jänishousua. Oli kyllä ihana päästä pulahtamaan ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Eilen oli muutenkin ihan selkeästi tämän kesän kuumin päivä. Makoilin koko aamupäivän rantatuolissa itseäni kärvennellen ja iltapäivä meni sitten näissä merkeissä. Kivoja nää iltavuorot kun saa koko päivän nauttia auringosta ja lämmöstä ja uhrata sitten illan pimeät tunnit pienille työsessioille.




Katos muru kun mä vähän jumppaan!

English: We went for a swim for the first time this summer. The whole day was very sunny and hot. The colour of the water was so beautiful, like from a beach in Brazil or something. :)

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Meidän seudut

Kävin tossa pari päivää sitten vähän kävelemässä kameran kanssa näillä meidän kaduilla. Tajusin, ettei mulla ole oikeastaan ollenkaan kuvia Pilarista, se on jotenkin noloa kuvailla yksin kun ihmiset kyylää ja kamerakin on sen verran arvokas, etten tosiaan tahdo sitä kaikille esitellä.


Me ei asuta millään kaikkein rikkaimmalla alueella. Ei tää nyt mikään slummikaan ole mutta semi köyhää kuitenkin on. Talot on aika heikossa kunnossa, kadun kulmat täynnä roskaa ja jätettä, jumalattomasti katukoiria ja -kissoja, kouluttamattomia ihmisiä jne. Täällä on ihan turha mennä lähikaupassa heittämään mitään "Sorry do you speak english", koska suurimmalla todennäköisyydellä vastaus on "????". Kaupan kassa kerran kysyi multa mistä olen kotoisin. Vastasin olevani Suomesta ja reaktio oli lähinnä tyhjä katse ja kiusaantunut hymy. Todennäköisesti ainoa asia minkä se osasi Finlandiaan yhdistää oli argentiinalainen sulatejuusto, mikä siis kantaa kyseistä nimeä. Toki poikkeuksia on, kyllä täältäkin löytyy hyvin kouluttautuneita ihmisiä ja varakkaita perheitä, he vain eivät asu näillä meidän kulmilla.


Ns. tyhjätaskuisuus näkyy mm. siinä, että täällä varastellaan ruokakaupoista paljon (meidänkin ystäväpiiriin kuuluu sellaisia lurjukkeita), roska-autojen sijaan meillä käy "roska hevonen" ja muutenkin paljon tavaraa toimitetaan hevosilla. Varastellaan koiria (meidän rotukoira pöllittiin kaksi kertaa ja löydettiin onneksi nopeasti ihan pikku matkojen päästä toisten pihoilta) ja lähinnä kaikkea mistä voi kiskoa irti rahaa. Hiljaisten katujen varsilla näkyy usein poltettuja autoja ja muita epämääräisiä juttuja. Tollaiset asiat oli kieltämättä pieni shokki alussa, mutta nyt olen jo aivan tottunut ja ne tuntuu arkipäiväisiltä.


Pari päivää sitten havahduin taas siihen missä oikeasti asun. Päästiin nimittäin taas kuuntelemaan luotien lentelyä keskiyön aikoihin. Ensin kuului laukaus, sitten hiljeni. Marcos meni kuistille ihmettelemään kunnes laukauksia kuului niin läheltä, että säikähdettiin molemmat oikein kunnolla. Ovet taas lukkoon ja jännäämään. Täällä on tyhjennetty asuntoja lähiseuduilla viime aikoina, liekö tuonakin kertana joku uhkaillut pyssyn kanssa ja vaatinut omaisuutta. Onneksi tämä meidän kortteli on aika hiljainen. Vasemman puoliset naapurit tekee työkseen jotain poliisin tapaisia hommia. Vastapäisessä talossa asuu ihan järkyttävän suuri katras, on isovanhemmat, vanhemmat, lapset, lasten puolisot sekä lastenlapset. Miks ne kaikki asuu samassa talossa? :D Oikealla asuu 6 Paragualaista työmiestä, jotka nukkuu lattialla eikä niillä siis ole huonekaluja. Ne tulee asunnolle vain nimenomaa nukkumaan. Eräs naapuriperhe päätti vallottaa random miehen maan ja rakensivat siihen talon ilman lupia. Hankala sen miehen oli niitä enää siitä tontilta häätää kun ne oli kerenny päkertää siihen talon. Sillä tavalla täällä toimitaan. :D Tässä meidän korttelilla ei ole koskaan tapahtunut varkauksia, se huojentaa todella paljon. Yksi puukkovälikohtaus oli kerran, mutta sekin tapahtui jo paljon ennen meidän muuttoa.


Täältä löytyy siis vähän kaikenlaista tallaajaa, on rikollisia kusipäitä mutta on myös ihania ja hyväsydämisiä ihmisiä. Niinhän se menee kaikkialla. En mä siis elä täällä pelko perseessä vaikka kaikenlaista sattuukin. En tietenkään hillu yöllä yksin pitkin katuja mutten myöskään kävele pesismailan kanssa peläten jokaista ohikulkijaa. Ei se olis elämää. Sitäpaitsi kyllä täältäkin löytyy   Starbucksit ja leffateatterit ja ostoskeskukset ja hienot ravintolat ja kalliit vaateliikkeet ja baarit. Oma elämäntasoni ei ole naapureista kiinni vaan omasta itsesäni. Sil mennään.
Meiän kotikatu. Millonkohan ne tajuaa, että asfaltti olis hirveen kätevä..?

Toi pinkki on meidän. Söpöin!

Pia-hirmu siellä vartioi ja suojelee kotia <3




English: These are our hoods. Not the most expensive area but not a slum either. Every now and then you get to hear some shooting with a gun and you hear stories about robberies but I guess that's pretty much everywhere. So far nothing bad has happened to us so there's no reason to be too scared. But is's quite dirty here, a lot of trash in the streets, a lot of street animals and the houses are in a bad shape. Poor people steal and you can see horses "used as cars". That I don't like. But you can also find very expensive places, rich families, huge houses with big yards and swimming pools etc. Our lifestyle has nothing to do with our neighbours, their lives or houses. Therefor I don't really care how the people around us are, what they do and how they make their living as long as they don't do anything bad to us. So far it has been very nice and calm here. That I do like.

maanantai 14. marraskuuta 2011

Viikonloppu katsaus

Mukava viikonloppu takana. Perjantain vietin Buenos Airesissa kamuja moikkaillen ja Suomipakettia fiilistellen. Käytiin tuttuun tapaan kantiksessa syömässä ja pelailemassa biljardia. Lauantaina otettiin rennosti, syötiin itse tehtyä pizzaa ja juotiin viiniä. Sunnuntain pyhitin leffoille ja Californication maratoonille, suklaalle ja salmiakille sekä pizzalle. Terveellistä. Laiska, mutta onnistunut viikonloppu. Sääkin oli niin ihanan aurinkoinen, että sai shortseissa viilettää ihan vapaasti.
Mun sydän murtuu sit kun noi salmiakit loppuu. Niitten kanssa on niin kiva leikkiä, niistä voi tehdä erilaisia kuvioita ja sehän on varsin hauskaa. :D Noh, mä voin ensi kesänä ostaa sitten isot varastot kotiin, oon nimittäin matkustamassa Suomeen siinä kesäkuu-heinäkuun vaihteella jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. Tavoite olis ottaa Marcoskin mukaan. Se vasta oliskin huippua, pääsis näyttämään millasesta paikasta se tyttöystävä oikein on kotoisin. Oon aika innoissani siitä, että pääsen fiilistelemään Suomen kesää pariksi viikoksi.

Nyt sitä vois koittaa hetken aikaa elää vähän terveellisempää elämää. Oon pumpannut itteni täyteen suklaata, salmiakkia ja pizzaa. Urheilunkin unohdin ihan kokonaan viime viikolla. Suoraan sanottuna oon ollut tosi laiska. Hetkellinen salaattilinja vois olla paikallaan ja jos sen lenkkipolunkin koittais taas löytää. Toisaalta en mä jaksa liikaa stressaa. Kesällä saa ottaa rennommin.


Ps. Perjantaina olin siis kyseisen kuvan näköinen. Ilmeisesti mun olemuksestani hehkui nuoruus, sillä mulle tapahtui jotain niin outoa mihin tässä maassa en todellakaan ole tottunut. Multa kysyttiin baarin ovella ikää. Menin niin lukkoon, että unohdin ikäni. Hymyilin pokelle ja sanoin olevani 21v. SIIS MITÄ VITTUA??! Mä oon 23, SUURI ERO. Heh, no pari vuotta sinne tänne mutta oikeesti, miten ihminen voi unohtaa ikänsä? Onneks se ei kattonu mun passia, olis varmaan ihmetellyt miks mä valehtelin olevani nuorempi. Yleensä tässä iässä se menee just toisinpäin. Huoh, Sari! Pitäiskö kuitenkin noi perus asiat muistaa?!




English: The weekend was great. I spent the friday in Buenos Aires meeting my friends and having a good time. On saturday we had some home-made pizza and wine. Que rico! The sunday I dedicated to movies, tv series and a little stroll to get some fresh air.

On friday a barman asked my age. It came out of nowhere, I wasn't prepared for it so I forgot my age. I said I was 21. Haha, WTF??