Moodeja

Mitä tämä on? Syyskuu tuli, meni. Lokakuu tuli, meni. Mihin. Tämä. Aika. Meni.

Syksy tuntui tänä vuonna hämmentävän lyhyeltä. Odotin ruskaa, ihanaa värien kirjoa. Kyllähän se tulikin ainakin lievässä muodossa mutta melko nopeasti se oli jo poissa. Nyt puut huutavat tyhjyyttään. Harmaus on saapunut ja tällä viikolla tulee kuulemma jo lunta. En voi muuta kuin ihmetellä.

Nyt alkaa se jännä aika vuodesta jolloin kynttilöitä saa suurkuluttaa ja pieni alakulo on sallittua. Sohvalle voi käpertyä vauva kainalossa ja katsoa leffoja peiton alla. Voi kuunnella haikeaa musiikkia ja ehkä tirauttaa muutaman liikutuksen kyyneleen. Teetä ja kahvia saa ja pitääkin suurkuluttaa. Voi elää omassa melankolisessa kuplassa kunnes valkea peittää maan. 

Tajusin tänään, että mehän lennämme Argentiinaan jo ensi kuussa. Aivan täydelliseen aikaan. Saan elää hetken tämän kummallisen tunteen kanssa mutta pian pääsen siitä pois, koska saavun keskelle kesää. Aivan mahtavaa! Kolme viikkoa lämpöä ja matkustelua Argentiinan rajojen sisällä. Tärisen innosta.

Olin pari viikkoa sitten työkaverini babyshowereilla ja siinä työkuvioista jutellessa tajusin kuinka pian palaan takaisin töihin. Helmikuun lopulla. No okei, ei se nyt NIIIN pian ole mutta joka päivä lähempänä. Samaan aikaan innostaa ja ahdistaa. Salaa haaveilen, että jonain päivänä voisin lopettaa päivätyöni ja tienata pelkällä valokuvauksella. Kuluneen kesän ja syksyn aikana olen päässyt tekemään yllättävän paljon keikkaa ja se on saanut minut haaveilemaan tästä vielä enemmän. Täytyy uskoa itseensä, koska silloin tulevaisuuskin näyttää kirkkaammalta. Tulevista talonrakkennushaaveistakin ollaan taas alettu puhumaan. Sekin projekti tuntuu olevan kokoajan lähempänä. Täytyy jatkaa tätä dream big -linjaa, koska se tuo niin paljon voimaa ja iloa näihin ohikiitäviin päiviin. <3

Tähdenlentoja

Jokunen viikko sitten bongasin artikkelin tulevasta meteoriparvesta ja halusin ehdottomasti käydä tapittamassa sitä, koska taivaankin oli tarkoitus olla pilvinen. Valitettavasti en saanut Marcosia suostuteltua vuokraamaan autoa ja ajamaan minua jonnekin kauas valosaastetta pakoon joten polkasin Hiekkaharjussa sijaitsevalle pellolle. Valvoin kotona muiden nukkuessa ja kahden aikoihin yöllä lähdin. Paikka oli surullisen valoisa kaikkien katuvalojen ja lähellä sijaitsevan lentokentän takia mutta meteoripari oli hieno. Tähdenlentoja kaikkialla. Harmitti olla todistamassa sitä näkyä ihan yksin.

Kuvat ovat aika laimeita mutta olkoon. Ainakin yritin. Marcos lupasi joku pilvetön viikonloppu vuokrata meille sen auton ja huristaa kauemmas, jotta minä pääsen vihdoin kokeilemaan yökuvausta kunnolla. Helpompaa olisi varmaan hankkia se ajokortti ja olla itse omien yökuvaustensa herra.... :D

Joskus näin

Missasin viikonloppuna kaksi suhteellisen upeaa auringonlaskua ja se kovasti harmitti. Istuin syvällä tietokonetuolissa ja klikkailin säätöjä kun yhtäkkiä havaitsin sälekaihtimien raoista mielettömiä punertavia auringonsäteitä ja kirosin kohtaloani. Toisaalta pian heräsin todellisuuteen ja kiitin taas onneani ja mahdollisuutta tehdä valokuvauksella hieman rahaa. 

Torstain ja perjantain välisenä yönä nukuin makoisat kaksi tuntia, koska minun piti ottaa katalogikuvia eräästä tuotteesta ja editoida kuvat saman yön aikana. Ei muuta kuin pannu täyteen kahvia ja hommiin. Selvisin hommasta kunnialla mutta kyllä aamulla oli hutera olo. Perjantaina vietin ensin 8 tuntia perus päivätyössäni ja suuntasin sen jälkeen kuvaamaan Darkglassin toimistoa/työympäristöä ja tuotteita. Viikonloppu menikin sitten kyseisiä kuvia editoidessa. 

Kyllä tuntui kankussa maanantaiaamuna mutta kuten sanottu olen kovin iloinen näistä satunnaisista kuvauskeikoista ja siitä että voin toteuttaa itseäni muuallakin kuin Lyrecon varastolla. :D Auringonlaskut siinä jäi näkemättä ja kuvaamatta mutta toivotaan, että tulevista viikonlopuista tulee vähintäänkin yhtä valoisia. Ajateltiin joku päivä vuokrata auto ja Marcos saa heittää minut jonnekin kauniin valokuvaukselluseen paikkaan. Mistäköhän sellaisen voisi löytää? Ideoita? Ajattelin alustavasti jotain Espoon seutuja. Ne tosin ovat minulle ihan täysin tuntemattomia huudeja. Täytyy melkein Google Mapsin kanssa lähteä samoilemaan.

Hämmennystä

Päivää ja mukavaa sunnuntaita! :)
Meillä olisi tarkoitus pyöräillä tänään Nuuksioon katselemaan maisemia ja syömään eväitä piknik tyyliin. Sää on valitettavasti aika pilvinen ja kostea. Toisaalta ehkä hieman jopa mystinen. Pitää ottaa kamera mukaan, että saadaan otettua perhekuvia. Syksyn värit kaunistavat maisemaa kivasti.

Tobias on nyt päiväunilla. Minä laitoin juuri jalkakylpyseoksen ammeeseen likoamaan. Vielä 15 minuuttia ja pääsen vihdoin upottamaan jalkani siihen lämpöiseen litkuun ja rentouttamaan kroppaani. Huomaan kuinka nämä pimeät illat ovat tehneet minusta entistä väsyneemmän. Uni maistuisi jo klo 19 ja kroppa on työpäivien jälkeen mahdottoman uupunut. Uppoudun usein sohvalle, kääriydyn pehmeään huopaan ja makoilen tunnin pari. Ennen en tehnyt tuollaista. En tiedä mitä kummaa minulle oikein tapahtuu.. Syysväsymystä kai. Yritän kovasti hemmotella itseä pienillä jutuilla toivoen, että ne piristävät sekä fyysisesti että henkisesti.

Naapurin Sara yrittää saada viimeisetkin keksinmuruset suuhunsa. :)

Minun oma pikku hurmurini aina niin ihanana <3

Meille tuli Marcosin kanssa toissapäivänä 4 vuotta seurustelua täyteen. Käytiin Silvopleessä syömässä herkullista kasvisruokaa ja käveltiin siitä Kallioon muutamalle oluelle. Oli ihana viettää aikaa ihan kahdestaan, ilman lapsia tai ystäviä. Se on harvinaista herkkua. Ei sillä etteikö lasten tai ystävien seura kelpaisi. Joskus on vain mukava olla ihan kahdestaan ja olla vähän höpsön romanttinen. :)

Koti muuttaa muotoaan vähän väliä. Uusia juttuja ovat mm. tuo polkupyörä taulu ja sohva, josta näkyy vain pienenpieni kulma tässä kuvassa. :D

Maalasin maailmankartan olohuoneen seinään. Se muistuttaa meitä jokapäivä siitä kuinka kaukana meidän alkuperäiset kotimme ovat toisistaan ja kuinka mieletön sattuma se on, että tapasimme toisemme. <3 Molemmat myös tykkäävät matkustelusta ja maantiedosta.

Näpersin kolme tyynyliinaa vanhasta valkoisesta verhokankaasta ja liukuvärjäsin ne harmaalla sävyllä.

Ostin tuon pianotuolin 10€ käytettynä. Maalasin sen valkoiseksi ja asetin nojatuolin viereen sivypöydäksi.

Kitaristi kuten isänsäkin.

Saatiin illallisvieraita Argentiinasta saakka. :) Oli mukava nähdä Irina ja Martin!

Toivotaan että mieli kohenee pian. Kyllä nuo ihanan punaiset lehdet kieltämättä piristävät. Syksy on samaan aikaan niin kaunis ja surullinen. Jaksan aina hämentyä sen voimasta. Onneksi nyt voi polttaa paljon kynttilöitä ja juoda tolkuttoman paljon teetä.

Pushal.

Hiukset niks naks

Arvatkaas mitä mä tein? Kyllä, heittäydyin massaksi ja leikkasin itselleni sivusiilin. Viimeksi kun tein samaisen päätöksen onnistuin pilaamaan koko tukkani. Lopputulos oli kamala. Halusin itkeä. Luonnollisestikin pelkäsin, että tämä kerta päättyisi samanlaiseen katastrofiin. All hail itkupotkuraivarit ja pipon kestokäyttö. Toisin kuitenkin kävi, sillä ME LIKEY BIG TIME. Kuolasin Rihannan sivusiiliä Pinterestissä aivan liian pitkään. Bongailin sivusiilejä kaikkialla. Universumi ihan selkeästi halusi minun muuttavan lookiani. Miksi siis turhaan taistella vastaan?! Otin hiusnipun käteeni ja annoin saksien laulaa.

Ihana saada pitkästä aikaan vaihtelua. En ole kertakaikkiaan tottunut olemaan pitkätukkainen tyttö, koska mun mielestäni se on ihan tylsä vaihtoehto. Varmaan edellisestä postauksesta jo huomasikin, etten ole koskaan ollut mikään average girl mitä ulkonäköön tulee. Mulle sivusiilit, punkkarit ja lyhyet blondatut tukat lierihatun kera on ah ah ihania, märkiä unia jopa!

Muutama vuosi sitten tein päätöksen, että kasvatan sekä hiukseni että oman värini takaisin ja katson miltä ne mun päässäni näyttävät. Ei tämä toki pahalta näytä vaikka hiuslaatu onkin hieman ohkainen (varsinkin nyt kun tukkaa tippuu niin maan perkeleesti) mutta nyt mulla on jotenkin itsevarmempi olo tämän minilisäyksen kera. Kyllä, olen aina ollut hieman friikki.. Lesbotukat vaan on niin ihkuja! :D Niissä on särmää.

Kovasti jännäsin Marcosin reaktiota. Pari kertaa koitin pehmitellä ja vihjailla toteamalla kuolaavani sivusiilien perään. Siihen Marcos totesi lyhyesti ja ytimekkäästi, että "ei". Noin se sanoo aina kun ehdotan jotain uutta. Laitoin myöhemmin skypessä viestiä, että olen juuri tehnyt hiuksilleni jotain mitä sä niiiin tulet vihaamaan, mutta ah kun mä tykkään <3 Pistin vielä kuvan todisteeksi ja reaktio oli suunnilleen "OOTKO SÄÄ MENNY ITE SAKSIMAAN TUKKAASI??" Heh. Marcos vihaa kun mä sörkin itse omia hiuksiani. Sen mielestä kampaaja sen olla pitää, ja toki mä ymmärrän. Lupauduin siis siistimään tukkani kampaajalla ja kyllähä sen eron huomasi heti. Nyt Marcoskin tykkää tästä kovasti.

Nuo kuvat on siis otettu siitä minun leikkaamasta versiosta. Myöhemmin kampaaja vähän kerrosteli tukkaa ja ajoi tuon siilin kunnolliseksi. Täytyy siis ottaa paremmasta versiosta pian kuvia!

Mitäs siellä ollaan mieltä? Onks tää ihan karsee? :D

English: I cut my hair a little bit. I love it. Finally some change! I started getting so sick of that boring, long hair. I'm not used to looking so boring! Short/shaved/colored/anything is very attractive to my eye. Now my hair has got some edge haha. First I just cut it with scissors but thank god ended up going to a hairdresser to shave it properly and give some basic cutting to the rest of the hair. I reaaally love this! These photos are the "Sari's version" so soon I'll have to photograph this better one!

Yksityiskohtia kivoja

Yksityiskohtia

Viime viikkojen kuvia, kivoja yksityiskohtia. Tosin nyt kun kasas kaikki yhteen ja selas kuvat läpi niin enemmänkin otsikoks sopis "pulloja". No ei se mitään, pullot on kivoja. Ja ei hätää. Noi ei oo kaikki meidän viinavarastoista, heh. Toisaalta harmi.. Noi oluset maistuis kivasti näillä helteillä. Nuo viinit on onneksi meidän. Jääkylmää valkkaria, namskis!

Täällä tosiaan hellettä pukkaa ja mun posket, rintakehä ja olkapäät muistuttaa hieman keitettyä rapua.. No ei se mitään, koska ajan kanssa se muuttuu rusketukseksi. Mut täytyy olla varovainen jos ei tahdo saada ihosyöpää.

Ps. Mulla on pitkästä aikaa ollut kalenteri ihanan täynnä menoja. Kivoja tapahtumia, mukavia ihmisiä ja tietty super hauska duuni. Oon tosi iloinen. :)

Kuvan otti Jocelyn Mandryk

These are the days

Viimeiset tilaisuudet nauttia herkullisista jätskiannoksista. Kohta meinaan alkaa armoton laihdutuskuuri. :P Ainakin ajatuksen tasolla.

Nyt kun on työt lopetettu ja päivät koostuu pelkästä odottelusta niin on aikaa ottaa mahottoman turhia kuvia ja julkaista niitä täällä blogissa. Sori. :P Heheh. Noi meikkailukuvat on illalta kun käytiin kavereiden kanssa keikalla. Oli tosi hyvää musiikkia ja super hyvä meininki. Bändin nimi oli Orozco Barrientos ja Celador de sueños on raikunut meidän kajareista joka päivä keikan jälkeen, rakastuin. Kaunis biisi.
Uusia kenkiäkin oon päässyt käyttämään pari kertaa vaikka kintut onkin aika pullataikinamaisen turvonneet. Selkäkivut katosi yksi päivä aivan itsestään. Ihanaa, on ollut taas niin ketterä fiilis kun ei tarvii linkuttaa. Ankkamaiseksi taaperrukseksi tätä kävelytyyliä voisi enemmänkin kutsua. Masu on sen verran iso, että lääkäri joutui solmimaan mun kengännauhat viime visiitillä kun itseltäni se ei enää oikein luonnistu. :D


Huomenna äiti laskeutuu Argentiinan maakamaralle ja tulee mua piristämään. Voidaan tehdä karjalanpiirakoita ja shoppailla ja ulkoilla ja tutustua Buenos Airesiin ja käydä ulkona syömässä ja juoruta. Sit me voidaan kans hoitaa vauvaa, vaihtaa vaippoja, syöttää, pestä, nukuttaa ja ties mitä. Jee. :D Toisella on kesäloma ja se tulee toiselle puolelle maailmaa a) nauttimaan TALVESTA b) auttamaan vauvan hoidossa = työleiri. Voi ressukkaa. Toivotaan, että viihdyt äiti! Tervetuloa!

Ps. Oon miettinyt viime aikoina aika paljon, että miltäköhän mun ja Marcosin yhdistelmä tulee oikein näyttämään.. Eiköhän siitä ihan komee tapaus tuu! ;D

PPS. Laskettuun aikaan 5 päivää eikä vauva osoita vieläkään mitään ulostulon merkkejä!

English: My days consist of waiting, waiting and waiting. I finally quit working and there's not much to do. I'm just trying to rest as much as possible, now is the last change for that. My mother is coming here to cheer me up. I'm so happy to see her after more than a year. I hope she'll have a good time here with us and her first grand child. ;)