Junaturma

Jotkut ovat varmaan uutisista nähneet juttua Buenos Airesissa tapahtuneesta onnettomuudesta. Aikaisemmin tällä viikolla, pahojen aamuruuhkien aikaan tapahtui Argentiinan kolmanneksi suurin junaonnettomuus. Juna syöksyi viimeisellä asemallaan kohti asemalaituria 26km/h tuntivauhdilla. Syyksi epäillään jarruvikaa. Mun korvaan vauhti kuulostaa melko hitaalta mutta turmassa kuoli 51 henkeä ja lähes 700 loukkaantui. Ihan tavaton määrä ihmisiä. Onnettomuus sattui Oncen juna-asemalla, todella lähellä meidän kotia. Ihmettelin koko aamun kun ambulanssit huusivat yhteen ääneen ja helikopteri lensi talon yllä. Myöhemmin Marcos kertoi mitä oli sattunut ja täytyy sanoa, että olen todella onnellinen ettei meidän perheessä käytetä junia eikä kukaan tuttu ollut kyseisessä onnettomuudessa. Ihan hirveää.

Seuraavana päivänä näin katujen varsilla paljon ilmoituksia pojasta, joka oli kadonnut kyseisessä onnettomuudessa. Muistan lukeneeni ilmoitusta ja vielä Marcosillekin mainitsin, että toivottavasti poika on elossa ja löytyy pian. Seuraavana iltana telkkarissa sanottiin, että Lucas on löytynyt kuolleena junasta, 48 tuntia onnettomuuden jälkeen. Ruumis oli jäänyt aiemmin huomaamatta, todennäköisesti ollut niin hankalassa paikassa, että se oli vaikea löytää. Kaksi ensimmäistä vaunua olivat painautuneet sisäkkäin ja kuolonuhrit olivat nimenomaa kyseisissä vaunuissa. Sieltä oli varmasti hankala löytää mitään. Kansa raivostui poliisille ja koko yön kestävät mellakoinnit alkoivat. Ihmiset sytyttivät tulipaloja, heittelivät poliiseja ties millä ja riehuivat. Itse en todellakaan ymmärrä miksi. Eihän ne poliisit sitä ruumista tahalleen jättäneet huomaamatta. Koko illan kuunneltiin poliisien pillejä ja minä mietin, että voi Lucas raukka. 20-vuotias ISÄ. Telkkarissa näytettiin kuinka vanhemmat itkivät menehtynyttä poikaansa ja oli kyllä itselläkin kyynel herkässä. Aivan kamala juttu. Sitä ei koskaan tiedä mitä elämässä sattuu.. Jotenkin niin turvaton olo.

Halusin vain kertoa mitä täälläpäin maailmaa tapahtuu ja samalla myös ilmoittaa, että elossa ollaan.

Vaahtopäät

Noniin, löydettiinhän me lopulta ne karnevaalit vaikka vähän työlästä se olikin. Otettiin taksi alle ja käskettiin sitä viemään meidät lähimpään häppeninkiin ja kun saavuttiin paikalle kuski vain totesi että eihän täällä mitään ole. Mä olin jo luovuttamassa mutta kyllä ne sit pienen ajelun jälkeen lopulta löytyi.

Oli ihan mukavaa, ihmiset oli iloisia ja päästiin kuuntelemaan musiikkia ja nähtiin screeniltä tanssia. Marcos oli kuitenkin jättänyt kertomatta pienen yksityiskohdan. Käveltiin siinä ihmismassassa kun yhtäkkiä huomasin, että kaikki ihmiset oli ihan valkoisia. Siinä vaiheessa se vasta totesi että "periaatteenahan on sit suihkuttaa kaikki naiset täyteen tollasta vaahtoa...".

Noniin, kiva. :D Mä olin tietenkin laittanut meikit ja hiukset hyvin ja sit se ilmottaa vasta paikanpäällä että sä tuut niiiin kastumaan tuolla ihmisten seassa. Porukka oli oikeesti ihan totaalisesti vaahdossa, naiset varsinkin. Silmät kiiluen nuoret teinipojat siellä juoksi tyttöjen perässä ja suihkutti vaahtoa etenkin niiden naamalle. Mä katsoin kauhulla kun kaikkien mimmien pärstät oli ihan valkosena, ne yritti epätoivoisesti pyyhkiä silmiä puhtaaksi ette edes eteensä näkivät. Mun tavoitteena olikin sitten tanssahtelun sijaan selviytyä tilanteesta mahdollisimman kuivana. Onneksi ihmiset varoi Marcosia kävelykeppiensä kanssa ja siinä mä salakavalasti pujahtelin sen takana vältellen vaahtoavia ihmisiä. Kyllähän mä lopulta kastuin mutta en sentään naamasta. Saavutus sekin. Karnevaalit itsessään oli kuitenkin pettymys. Tapahtuma oli yllättävän pieni. Odotin enemmän tanssia ja musiikkia muttei siellä ihmispaljoudessa oikein mitään päässyt näkemään. Nopeasti siinä pääsi tylsistymään ja lopulta totesinkin että kyllä rakas, sinä olit oikeassa. Ei nämä olleet sitä mitä odotin. Olen joka tapauksessa iloinen että päästiin paikanpäälle ja mä vihdoin näin ne kauan odottamani karnevaalit. Nytpähän tiedän mistä on kyse. Marcos kuitenkin korosti, että nää Buenos Airesin karnevaalit ei oo mitään esim Brasiliaan verrattuna. Riossa esim meininki on täysin eri luokkaa.

English: So we finally found the carnival though it was not what I expected. It was much smaller, not so good music, very few dancers and people were just concentrating on sparying foam on each other. Really. I managed to stay pretty dry but some people were soaked. The point was to spray women as much as possible. Teenager boys were excited about that. Lovely. Well, the carnival in Buenos Aires is something completely different than for example in Rio De Janeiro. That's probably why I got so disappointed, I was expecting something much bigger.

Karnevaaliyritys

Täällä Argentiinassa on nyt karnevaaliviikonloppu ja kaikki on lomilla tiistaihin saakka. Innostuin asiasta kovasti, koska en ole ennen sellaisia nähnyt. Pyysin kauniisti pakotin Marcosin viemään mut jonnekin hienolle karnevaali apajalle kuuntelemaan ihania rytmejä ja katsomaan vähäpukeisia tanssivia ihmisiä. Katsottiin netistä missä kaikkialla karnevaaleja pidetään ja suunnattiin lähimpään mestaan. Hypättiin bussista ulos ja ihmeteltiin kuinka kadut näyttivät täysin normaaleilta, autoja ja jalankulkijoita suhi sinne tänne eikä musiikkia taikka onnellisia, tanssivia ihmisiä näkynyt missään. Kummasteltiin asiaa ja päätettiin lopulta jatkaa matkaa toiselle etapille.. Saavuttiin paikalle eikä mitään.. Tihkusadetta, autoja ja kiireisiä ihmisiä. Vai niin! No ei sitten mennä katsomaan karnevaaleja kun ei niitä näköjään missään ole. Tyydyttiin tappioon ja mentiin tien toisella puolella olevaan ostoskeskukseen murjottamaan.

Tässä todistusaineistoa hieman pyöristyneestä masusta. Aika vähän on tullut itteä kuvailtua vaikka se oliskin ihan hyvä idea niinkun muistojen kannalta. Olishan se kiva joskus vuosien päästä näyttää Tobiakselle (ollaan keksitty sille jo nimi, ihihihi) että tältä minä näytin kun sinä mun sisälläni myllersit. Täytyy siis skarpata kuvien oton suhteen!
Olen nyt siis raskauden puolessa välissä ja pakko myöntää, että oletin kasvavani huomattavasti kovempaa vauhtia. Ajattelin, että musta tulee parissa kuukaudessa jäätävä ryhävalaan kokoinen otus mutta toi masuhan on itseasiassa aika säälittävä. Nyt siitä ei vielä huomaa, että se on raskausmasu. Se näyttää enemmän siltä, että ruoka maistuu ja läskit tykkää.

Oishan ton toki voinu kuvata ennen syöntiä :D Mut oli hyvää, uuniperunaa ja lohta.

Invaliidi rassukka.

Kaikkea niihin ostoskeskuksiin täytyykin rakentaa.. Maailmanpyöriä ja muita huvipuiston laitteita. Lapset ainakin tykkää.

Mut joo, hengailun=syömisen jälkeen tultiin pettyneinä takaisin kotiin. Tai ainakin minä olin pettynyt, Marcosin mielestä karnevaalit on tylsiä. Miten voi olla mahdollista? Ne kun vaikuttavat niin iloisilta ja onnellisilta tapahtumilta. Ihme tyyppi..

Kotona käytiin netistä kattomassa uudemman kerran karnevaali aikatauluja ja kävi ilmi, että ne alkaakin vasta 7 pm. Me mennään siis tekemään uus yritys tossa muutaman tunnin päästä ja toivotaan, että tämä tyttö pääsee vihdoin näkemään millaisia ne karnevaalit oikein ovat. <3

English: It's a carnival weekend here in Argentina and I'm pretty excited about it. We already tried to go earlier today to see some music and dancing people but it turned out that they'll start in the evening. So in a couple of hours we're going back again, hopefully I get to take some nice pictures. Marcos thinks that carnivals are boring but I'm sure they're exactly the opposite. :)

Ystispäivä

Heipähei ja hyvää ystävänpäivää!
Muistan kun yläasteella saatiin aina ystävänpäivisin sydämet kaulaan ja kaikki ketkä sua halas kirjotti nimensä sun sydämeen ja toisinpäin. Se oli oikeastaan aikamoinen kisa kavereiden kesken, kellä oli eniten nimiä oli aika cool ja suosittu. Päivän päätteeksi vertailtiin sydämiä ja oltiin kateellisia jos toinen oli halannut enemmän poikia kuin itse. Sitä sydäntä ei myöskään raaskittu heittää roskiin vaan se loju nurkissa seuraavaan vuoteen saakka.


Tänä vuonna mun ystävänpäivää piristää pienet herkut ja naapurissa raikuva Titanic klassikko, My heart will go on. Illalla syödään ystävänpäiväateria kynttilän valossa ja juodaan viiniä. Tai ainakin toinen meistä juo. Toinen saattaa ehkä tyytyä vain veteen kuten aina.

Pala omenapiirakkaa.

"kirpeitä" karkkejä. Metsästys jatkuu edelleen, noi oli kaukana kirpeistä.

Viettäkäähän hei hauska päivä! Halailkaa kaikkia, tyttöjä ja poikia! Ja pussailkaa kans!

English: Happy Valentine's day to everyone! Hug each other and spread the love!

Kolme päivää

Mukava viikonloppu takana.
Perjantaina oli synttäribileet. Katsottiin mykkäelokuvaa kadulla seinään heijastettuna, joka oli aika mielenkiintoinen kokemus. Ohikulkijat oli ihan ihmeissään ja monet pysähty itsekin kattelemaan leffaa. Hauska ajatus. Sen jälkeen syötiin masut täyteen ja porukka pisti vehkeet kuntoon ja alkoi soittaa kadulla musiikkia. Oli kitaraa, haitaria, pianoa, mikrofoonia, rumpua ja rytmisoitinta. Ohikulkijatkin diggaili musiikista ja monet jäi siihen tanssimaan ja laulamaan. Hehe. Pojat soitti aika paljon Spinettan musiikkia, kyseinen herra kuoli viime viikolla ja sitä on surtu täällä tosi paljon. Ilta jatkui aika pitkään ja siis minä, joka nykyään sammahtaa aina toodella aikaisin jaksoin valvoa jopa aamu neljään saakka. Huhhu! Seuraavana päivänä olinkin sitten ihan ruumis.

Karkkipäivä. Vielä kun olis mustia nalleja. Nami.

Marcos ylipuhui mut käymään kampaajalla. Oon siis itsepäisesti ollu kasvatuslinjalla, enkä tahdo leikata ettei tää taas lyhene. No onneksi se ylipuhui, koska tukka leikattiin kivaan, kerrostettuun malliin eikä siitä edes lähtenyt montaa senttiä pois. Oli myös kiva päästä eroon niistä kuolleista blondatuista hiuksista. Nyt mulla on lähestulkoon koko pää täynnä vain ja ainoastaan omaa väriä. Pari pientä raitaa enää jäljellä ja nekin varmaan seuraavalla kampaamokerralla lähtee kävelemään. Mä oon värjännyt tukkaani yläasteiästä saakka, joten omaa väriä mun päässä ei oo nähty varmaan melkeen kymmeneen vuoteen. :D Hullua! Myös itse kampaamolla käynti on mulle aika harvinaista herkkua. Edellisen kerran istahdin kampaamon tuoliin jotain 5 vuotta sitten. Oon siis aina ite kyniny omaa tukkaani ja siitä oon myös saanu kärsiä. Monet kerrat oon onnistunut pilaamaan koko pään kun vähän innostuin hienoilla paperisaksilla leikkelemään tai hiustenajokoneella vähän vetelemään siiltä mutta samalla tavalla on myös kampaaja saanut mut itkemään. Samapa se kumpi sitä harakanpesää trimmaa kun lopputulos on kuitenkin itku. Enivei, nyt tuli kiva tukka ja manikyyrinkin sain.

Minkä väriset silmät mulla on? Jos sanon että siniset niin heti ollaan korjaamassa "eiks noi oo vihreet?" Ja kun sanon että vihreet niin "musta noi on kyl siniset". Marcosin mielestä nää on harmaat. Ikuinen mysteeri.

Mitäs muuta.. Niin ja sitten sunnuntai meni mukavasti Marcosin veljen kanssa täällä kämpillä häärätessä. Se tuli auttamaan meitä painavien tavaroiden kanssa kun ollaan molemmat tällaisia invaliidejä kipsattujen jalkojen ja vauvamasujen kanssa. Se myös toi meille sohvan, joten asunto täyttyy hiljalleen. <3 Täällä kävi myös pieni 2-vuotias poika isänsä kanssa kyläilemässä ja minä sain pientä ensimakua villistä lapsesta. Marcos katteli sitä silmät kiiluen kun se heitteli pöydältä matea ja kolikoita ympäri lattioita. "Tollanen meidän pojasta kans tulee, jess!" No hei kiitti kun oikein tahdot tehdä siitä rasavillin yksilön. :D Noh, kai se on osa lapsuutta päästellä kimakoita riemunkiljahduksia, jahdata koiraa ja heitellä kaikkea kivaa ympäri kämppää. Sen isä kyllä käski korjaamaan jäljet ja pyytää meiltä anteeksi käytöstään. Sillon oli mun aika katsoa silmät kiiluen kun poika niin hienosti totteli isäänsä ja siivosi sotkunsa. Sillon mä ajattelin, että eiku tollanen siitä meidän pojasta tulee. Tottelevainen! Noh, saa nähdä. :D

Chacokin pääsi parturiin.

Selailin tossa äsken sähköpostia läpi ja huomasin mailin joltain nettiliikkeeltä, joka halusi tarjota mulle yhteistyötä. "Jos kirjoitat meistä jutun blogiisi niin me tarjoamme sinulle ja lukijoillesi alennusta kaikista tuotteistamme". Thänks, kuulostaa hauskalta mutta musta tuntuu ettei tää kyl oo mikään muotiblogi. Hahah. Mutjoo, nyt mä otan ihan pikkuiset päikkärit. Lounastaminen on rankkaa puuhaa, ansaitsen lepoa. Hyvää viikkoa kaikille!

Uusi paikka ja huono onni

Noniin, nyt sitä asutaan uudessa kodissa täällä Buenos Airesin sykkeessä. Ihanaa, kun kaikki on taas lähellä. Puolikas kortteli huoltoasemalle, puolitoista korttelia ruokakauppaan, yksi kortteli leipomoon, puolikas kortteli apteekkiin, kolme korttelia metroasemalle ja sitä rataa. Myös yksi ilahduttava asia on se, että voin taas sopia itselleni pikaista menoa esim lounaan merkeissä. Ennen se oli liian monimutkaista koska piti ensin kävellä bussipysäkille 20min, ottaa bussi Bairesiin 60min, siirtyä paikasta A paikkaan B ja pian kello olikin jo paljon. Ja sama tietenkin toiseen suuntaan. Ei siis voinut tehdä mitään spontaania. Piti suunnitella pääseekö jollekin yöksi, että voi illallistaa yhdessä koska viimeinen bussi meni liian aikaisin. Nyt voi vaan sopia, että nähäänkö tunnin päästä? Ok, mennään syömään ja sit matka jatkuu eriteille. Siistiä!

Meidän muutto ei kyllä mennyt ollenkaan putkeen. Itseasiassa se meni ihan täysin reisille. Suunniteltiin mitä tavaroita tuodaan, milloin siivotaan ja milloin maalataan keittiön seinä yms. Jes, suunnitelmien mukaan kaiken piti toimia kuin unelma!
Noh, eräs kaunis lauantaiaamu kurvattiin kämpille, tuotiin kasa tavaraa ja Marcosin oli tarkoitus alkaa rappailemaan keittiön seinistä kuivuneita maaleja. Herra väsäsi itsellensä aika huteran näköiset tikkaat ja kiipesi katon rajaan. Yhtäkkiä kuului räks, tikkaat tippu lattialle ja mies lensi perässä. Huudon ja kiroilun perusteella sattui kyllä ja kovaa. Otettiin samantien taksi alle ja suunnattiin sairaalaan. Siellä kävikin ilmi että jalka murtui eikä sitä voi käyttää seuraavaan 5-6 viikkoon. Ei muuta kun kipsi jalkaan ja pihalle. Päätettiin ottaa bussi takaisin Pilariin, koska eihän murtuneella jalalla kauheasti ajella. Kiroiltiin koko loppu ilta huonoa mäihää ja mä koitin parhaani mukaan hoivata potilasta. Seuraavana päivänä saatiin onneksi apujoukkoja, jotka autto meitä roudaamaan loput tavaroista uudelle kämpälle. Mentiin hakemaan autoa ja huomattiin iloksemme, että siihenhän oli murtauduttu. Ikkunassa reikä, radio ja kännykkä tipotiessään. Halleluujaa hyvä onni se vaan jatkuu! No ei auttanut itkeä. Saatiin roudattua sekä tavarat että itsemme sisälle ja alettiin tekemään kotia. Tai no minä aloin, Marcos makasi sängyllä ja huusi kipeää jalkaansa. Myöhemmin illalla huomasin, että jääkaappi on rikki. Voihan ny jumalauta. Ollaan nyt se reilu viikko asuttu täällä ilman jääkaappia, on muuten hankalaa! Ei voi oikein mitään ostaa, kun kaikki menee pilalle. Tänään se rämä kai tulee huollosta ja tulee myös maksamaan  maltaita. No se siitä! Ei enempää huonoa onnea meille, kiitos. Paitsi että jouduttiin ekat päivät ottamaan kylmiä suihkuja kun ei saatu vedenlämmitin systeemiä toimimaan. No onneksi näillä kuumilla säillä se ei kauheasti hätkäytä.

Tavarat alkaa nyt pikkuhiljaa löytämään paikkansa ja tämä asunto näyttää jo ihan kodilta. Ainakin melkein. Tykkään tästä todella paljon. Nyt vaan toivotaan, että kaikki lähtee rullaamaan hyvin eikä meidän tielle osu enää ainottakaan mutkaa!

Kuvat on otettu meidän katolta. Itse asuntoa ei vielä viiti kuvata kun ihan kaikki huonekalut ei täällä vielä ole.


Ps. Meidän taloa vastapäätä on aivan ihana pikku puisto. Oon käynyt jo monena päivänä siellä istumassa ja lukemassa kirjaa. Ihanan rauhallista. Siellä on myös leikkikenttä lapsille, tosi kätevää. Voidaan kuskailla meidän tulevaa poikaa sinne harvase päivä. Aivan, se on poika. Saatiin viime ultrassa sellaisia uutisia. ;)


English: We moved some time ago and I'm really enjoying Buenos Aires again. I love how everything is so close. I'm going to take some pictures of the apartment later when everything is in order.