Kööpenhamina

Aamulla herättyä keitimme reissun viimeiset kuravesi-instant kahvit, purimme teltan, rullasimme makuupussit ja patjat, laitoimme kimpsut ja kampsut kasaan. Kaikki viimeistä kertaa. Olo oli haikea mutta samaan aikaan odottavainen kööpenhaminan suhteen.

Polkemisen startattua teimme tyylikkään ympyrän yrittäessä päästä kylästä pois. Ei voinut todeta muuta kuin että hiton hankala mesta! Navigointi sekä tullessa että mennessä tuntui jostain syystä aivan liian monimutkaiselta. Lopulta onneksi pääsimme eroon kyläpahasesta ja löysimme tiemme Kööpenhaminaan. Veimme kamat hotellille ja lähdimme sitten pyöräilemään ympäri keskustaa. Fiilis oli alussa hieman ahdistunut. Olimme polkeneet monta päivää pienten kylien poikki. Oli omituista olla yhtäkkiä keskellä suurta kaupunkia ja ihmispaljoutta. Pian kaupungin vilskeeseen kuitenkin tottui ja rupesin itseasiassa pitämään siitä.

Oli helppo hymyillä kun hotellille päästiin.

Kööpenhaminassa oli paljon kauniita ihmisiä. Hipstereitä ja hipsteripyöriä. Polkupyöräverkosto ylsi kaupungin joka kolkkaan, joten väittämä "polkupyöräkaupungista" piti täysin paikkaansa. Rakastuimme samantien pyöräilykulttuuriin ja Marcos totesikin, että voisi muuttaa kaupunkiin vaikka samantien. Se oli hänelle rakkautta ensi silmäyksellä.

Oli Tobíaksen syntymäpäivä, joten yritimme järjestää hänelle jotain vähän spesiaalimpaa. Veimme murun Disneyn lelukauppaan ja annoimme luvan valita minkä tahansa lelun. Kädet hypistelivät monia eri leluja mutta ehdottomaksi suosikiksi osoittautui vihreä The Incredible Hulk. Sen hän myös sai. Lahjan jälkeen kävimme syömässä päivällistä ja suuntasimme sitten Tivoliin ihastelemaan hurjia laitteita, kuuntelemaan livemusiikkia ja leikkimään. Sateen tullen poljimme takaisin hotellille. Ostimme Tobíakselle palan suklaa-kinuskikakkua ja asetimme kolme tuikkua puhallettavaksi (kävin kolmessa eri ruokakaupassa etsimässä syntymäpäiväkynttilöitä tuloksetta). Tobías puhalsi kynttilät onnellisena ja pisteli kakkua poskeen.

Sinä yönä uni maistui oikein hyvin. ;)

Herättyä söimme kunnon hotelliaamiaisen ja poljimme sitten Kööpenhaminan eläintarhaan. Halusimme tehdä jotain mistä Tobías tykkäisi vaikka itse en tuota eläintarhabisnestä oikein tuekaan. Vietimme monta tuntia kävellen ja eläimiä katsellen. Tobías todellakin nautti nähdessään leijonia, tiikereitä, jääkarhuja jne. Krokotiilit, ötökät ja linnut hieman pelottivat.

Monen tunnin käppäilyn jälkeen hyppäsimme taas pyöränselkään ja suuntasimme kohti Nyhavnia. Oih, miten söpö tunnelma siellä olikaan. Suloisia värikkäitä taloja vierivierin, paljon ravintoloita, ihmisiä, laivoja ja paljon hyvää fiilistä. Tobías näki "kanaaliveneen" ja se olikin rakkautta ensi silmäyksellä. Niinpä päätimme tehdä tunnin "kanal tourin" ja tutustua kaupunkiin vesitse. Lopulta pitkän päivän jälkeen poljimme hotellille ja hyppäsimme "relax" huoneessa olevaan poreammeeseen. Ah, tekipä se hyvää. 8)

Kunnon kuppi kahvia ja täyttävä hotelliaamiainen, Voiko sitä muuta toivoakaan? Ähkyn laskeuduttua oli aika luopua hotellihuoneesta ja polkea keskustaan ostamaan parit tuliaiset ja kuljeskelemaan katuja pitkin vielä viimeisen kerran. Aika kului nopeasti eikä siinä paljoa ehtinyt tehdäkään kun piti käydä palauttamassa Tobíaksen kärry, laittaa pyörät osiin ja pakata ne taas pahvilaatikoihin.
Roudasimme laatikot ja muut kamat junalla lentokentälle. Kaikessa häsläämisessä meni niin paljon aikaa, ettei meillä loppujen lopuksi ollut kuin pari minuuttia aikaa hengähtää kunnes piti jo astella lentokoneeseen. Lento meni taas kerran smoothisti ja turbulenssiltä vältyttiin. Ai että mä rakastan sitä tunnetta kun kone lähtee nousuun. Se on samaan aikaan pelottavaa ja ihanaa. Hämmentävä yhdistelmä. :D

Kaikenkaikkiaan reissu meni paljon paremmin kun osasin koskaan odottaa. Pelkäsin kiukkupuuskia, väsähtämistä kesken matkan ja huonoja säitä. Mitään vastaavaa ei kuitenkaan matkan aikana tullut. Ei riitoja, ei kiukkuja ja säätkään eivät meitä pysäyttäneet. Perhe puhalsi kokoajan yhteen hiileen ja oli ihana viettää kunnon laatuaikaa. En malta odottaa. että pääsemme taas yhdessä tienpäälle tutustumaan uusiin maihin, maisemiin ja meriin.

Paljon rakkautta. <3

Ishøj

Viides päivä oli mielenkiintoinen. Tai sanotaanko, että se oli melko sekava. Yö oli ollut aika raskas. Metsä oli täynnä hyttysiä ja me olimme heidän herkkuillallisensa. Saimme onneksi eristettyä teltan niin, ettei yöllä tarvinnut tulla syödyksi mutta ilma oli muuten todella kylmä. Kietouduimme makuupusseihimme korvia myöten ja se auttoi hieman. Maa oli sen verran kova, että aamulla herätessä selkä ja reidet olivat aivan jumissa. Pyöräilemään lähtiessä kroppa onneksi toimi ongelmitta ja lihasjumitkin aukesivat pikkuhiljaa. Taivas ripautti muutaman vesipisaran ja se virkisti mukavasti väsyneitä kasvoja. Pian tihutus yltyi kaatosateeksi ja me pääsimme vihdoin testaamaan Bilteman seksikkäitä sadeponchoja. Viitat toimivat muuten oikein hyvin mutta alakroppa ei peittynyt juuri ollenkaan. Niinpä meidän molempien housut kastuivat aivan litimäriksi ja vilu oli aikamoinen. Siinä tarvittiin melko vahvaa mielenlujuutta ja itsepäisyyttä, että jaksoi jatkaa polkemista. Onneksi molemmat olivat psyykanneet itsensä niin, ettei luovuttaminen ollut vaihtoehto! Jossain vaiheessa aloimme olla suht pihalla olinpaikastamme ja pian kävikin ilmi, että olimme ajaneet n. 10km väärään suuntaan. Ei auttanut muu kuin palata takaisin ja etsiä oikea tie. Löysimme viihtyisän luontopolun, joka johti meidät syvälle upeisiin metsiin. Viimeistään siinä vaiheessa harmitukset sateesta olivat poissa. Maisemia ihastellessa ei ehtinyt harmittaa. :)

Luontopolun päätyttyä tajusimme olevamme taas hieman eksyksissä. Saimme paikallisilta paljon neuvoja mutta jostain syystä olimme kokoajan aivan pihalla. Pari kertaa teimme u-käännöksen ja kokeilimme mihin eri tiet meidät johtivat. Karttakin oli jo niin märkä ja kulunut, että sitä oli lähes mahdoton lukea. Koko perhe oli nälkäinen ja turhautunut, joten pysähdyimme mäkkäriin syömään purilaista ja lepuuttamaan lihaksia. Ruoan jälkeen sade ja sumu oli kuin ihmeen kaupalla kadonnut ja mekin vihdoin löysimme määränpäämme, Ishøjssä sijaitsevan Tangloppen leirintäalueen.

Aurinko paistaa porotti, joten pystytimme nopeasti teltan ja juoksimme rannalle uimaan. Bongasimme meressä joutsenperheen; isän, äidin ja neljä poikasta. Ajattelin valokuvata niitä kaukaa mutta ne tulivatkin todella lähelle. Äiti-joutsen piti vauvojaan kokoajan silmällä ja sähisi kaikille jotka menivät liian lähelle. Perhe tepasteli ihan leirintäalueelle saakka ja joku järjenjättiläinen heitteli niille hirveän kasan leivän palasia. Toivottavasti ei pienillä mennyt masut sekaisin.

"Oi sori, etkai sä kastunut?" :D

Illalla pilvet muuttuivat taas pelottavan tummiksi eikä siinä kauaa kestänyt kun taivaalta tuli tuhat sankollista vettä ja jyrinää kaupanpäälle. Istuimme teltassa sateensuojassa ja minä pelkäsin ihan pikkuriikkisen. Onneksi sadekuuro meni pian ohi ja me pääsimme keittämään pastaa ja pesemään likaisia vaatteita. Illan tullen olimme kaikki niin väsyneitä, että uni maittoi jokaiselle.

Päivän aikana olimme tehneet aika monta hukkakilometriä muttei se loppujen lopuksi haitannut. Eihän tämä olisi ollut kunnon seikkailu ilman yhtä rankkasadetta ja muutamaa eksymistä. ;)

Kuudes päivä oli meidän viimeinen päivä leirintäalueella. Osasin jo sieluni silmin nähdä Kööpenhaminassa sijaitsevan hotellin ja ihanan pehmeän sängyn mihin heittäytyä. 8)
Meidän oli alunperin tarkoitus jatkaa pyöräretkeilyä mutta koska Tobías rakasti merta ja rantaa niin paljon, että silmät kiiluivat eikä kikatus meinannut loppua, joten päätimme jäädä samaiselle leirintäalueelle vielä toiseksi yöksi ja tutustua Ishøjn 7km pitkään hiekkarantaan ja kylään ylipäänsä.

Söimme aamupalaksi täytettyjä kroisantteja ja lähdimme sitten rannalle. Yöllä oli satanut jonkun verran ja pilvet olivat edelleen suht tummat. Myös tuuli oli sen verran kova, että lämpöasteita oli vaivaiset 16'C. Emme viitsineet uida kylmyyden takia mutta kävelimme rantaviivaa pitkin tehden hiekkalinnoja, kahlaten vedessä, ihastellen maisemia ja leikkien muuten vain. Pilvetkin rupesivat hiljalleen väistymään tieltä ja vihdoin saimme tuntea auringon säteitä kasvoillamme. Tobíasta harmitti kovasti, ettei päässyt mereen uimaan. Hän olisi voinut pulikoida vaikka aamusta iltaan reissun jokaisena päivänä. Niin kivaa se oli.

Illalla grillasimme makkaraa ja joimme viiniä. Haikeilimme ja fiilistelimme, koska oli meidän viimeinen ilta teilttaillessa. Totesimme yhteen ääneen, että reissu oli mieletön!!! ja rupesimme samantien suunnittelemaan ensi vuoden pyöräreissua. :D Samalla kuitenkin odotimme silmät kiiluen seuraavan päivän hotellia ja pehmeää sänkyä.