Ishøj

Viides päivä oli mielenkiintoinen. Tai sanotaanko, että se oli melko sekava. Yö oli ollut aika raskas. Metsä oli täynnä hyttysiä ja me olimme heidän herkkuillallisensa. Saimme onneksi eristettyä teltan niin, ettei yöllä tarvinnut tulla syödyksi mutta ilma oli muuten todella kylmä. Kietouduimme makuupusseihimme korvia myöten ja se auttoi hieman. Maa oli sen verran kova, että aamulla herätessä selkä ja reidet olivat aivan jumissa. Pyöräilemään lähtiessä kroppa onneksi toimi ongelmitta ja lihasjumitkin aukesivat pikkuhiljaa. Taivas ripautti muutaman vesipisaran ja se virkisti mukavasti väsyneitä kasvoja. Pian tihutus yltyi kaatosateeksi ja me pääsimme vihdoin testaamaan Bilteman seksikkäitä sadeponchoja. Viitat toimivat muuten oikein hyvin mutta alakroppa ei peittynyt juuri ollenkaan. Niinpä meidän molempien housut kastuivat aivan litimäriksi ja vilu oli aikamoinen. Siinä tarvittiin melko vahvaa mielenlujuutta ja itsepäisyyttä, että jaksoi jatkaa polkemista. Onneksi molemmat olivat psyykanneet itsensä niin, ettei luovuttaminen ollut vaihtoehto! Jossain vaiheessa aloimme olla suht pihalla olinpaikastamme ja pian kävikin ilmi, että olimme ajaneet n. 10km väärään suuntaan. Ei auttanut muu kuin palata takaisin ja etsiä oikea tie. Löysimme viihtyisän luontopolun, joka johti meidät syvälle upeisiin metsiin. Viimeistään siinä vaiheessa harmitukset sateesta olivat poissa. Maisemia ihastellessa ei ehtinyt harmittaa. :)

Luontopolun päätyttyä tajusimme olevamme taas hieman eksyksissä. Saimme paikallisilta paljon neuvoja mutta jostain syystä olimme kokoajan aivan pihalla. Pari kertaa teimme u-käännöksen ja kokeilimme mihin eri tiet meidät johtivat. Karttakin oli jo niin märkä ja kulunut, että sitä oli lähes mahdoton lukea. Koko perhe oli nälkäinen ja turhautunut, joten pysähdyimme mäkkäriin syömään purilaista ja lepuuttamaan lihaksia. Ruoan jälkeen sade ja sumu oli kuin ihmeen kaupalla kadonnut ja mekin vihdoin löysimme määränpäämme, Ishøjssä sijaitsevan Tangloppen leirintäalueen.

Aurinko paistaa porotti, joten pystytimme nopeasti teltan ja juoksimme rannalle uimaan. Bongasimme meressä joutsenperheen; isän, äidin ja neljä poikasta. Ajattelin valokuvata niitä kaukaa mutta ne tulivatkin todella lähelle. Äiti-joutsen piti vauvojaan kokoajan silmällä ja sähisi kaikille jotka menivät liian lähelle. Perhe tepasteli ihan leirintäalueelle saakka ja joku järjenjättiläinen heitteli niille hirveän kasan leivän palasia. Toivottavasti ei pienillä mennyt masut sekaisin.

"Oi sori, etkai sä kastunut?" :D

Illalla pilvet muuttuivat taas pelottavan tummiksi eikä siinä kauaa kestänyt kun taivaalta tuli tuhat sankollista vettä ja jyrinää kaupanpäälle. Istuimme teltassa sateensuojassa ja minä pelkäsin ihan pikkuriikkisen. Onneksi sadekuuro meni pian ohi ja me pääsimme keittämään pastaa ja pesemään likaisia vaatteita. Illan tullen olimme kaikki niin väsyneitä, että uni maittoi jokaiselle.

Päivän aikana olimme tehneet aika monta hukkakilometriä muttei se loppujen lopuksi haitannut. Eihän tämä olisi ollut kunnon seikkailu ilman yhtä rankkasadetta ja muutamaa eksymistä. ;)

Kuudes päivä oli meidän viimeinen päivä leirintäalueella. Osasin jo sieluni silmin nähdä Kööpenhaminassa sijaitsevan hotellin ja ihanan pehmeän sängyn mihin heittäytyä. 8)
Meidän oli alunperin tarkoitus jatkaa pyöräretkeilyä mutta koska Tobías rakasti merta ja rantaa niin paljon, että silmät kiiluivat eikä kikatus meinannut loppua, joten päätimme jäädä samaiselle leirintäalueelle vielä toiseksi yöksi ja tutustua Ishøjn 7km pitkään hiekkarantaan ja kylään ylipäänsä.

Söimme aamupalaksi täytettyjä kroisantteja ja lähdimme sitten rannalle. Yöllä oli satanut jonkun verran ja pilvet olivat edelleen suht tummat. Myös tuuli oli sen verran kova, että lämpöasteita oli vaivaiset 16'C. Emme viitsineet uida kylmyyden takia mutta kävelimme rantaviivaa pitkin tehden hiekkalinnoja, kahlaten vedessä, ihastellen maisemia ja leikkien muuten vain. Pilvetkin rupesivat hiljalleen väistymään tieltä ja vihdoin saimme tuntea auringon säteitä kasvoillamme. Tobíasta harmitti kovasti, ettei päässyt mereen uimaan. Hän olisi voinut pulikoida vaikka aamusta iltaan reissun jokaisena päivänä. Niin kivaa se oli.

Illalla grillasimme makkaraa ja joimme viiniä. Haikeilimme ja fiilistelimme, koska oli meidän viimeinen ilta teilttaillessa. Totesimme yhteen ääneen, että reissu oli mieletön!!! ja rupesimme samantien suunnittelemaan ensi vuoden pyöräreissua. :D Samalla kuitenkin odotimme silmät kiiluen seuraavan päivän hotellia ja pehmeää sänkyä.