Frederiksværk & Farum

Noniin. Aika jatkaa siitä mihin eilen jäin.

Mörrimöykky aamukahvilla

Kolmannen päivän pyöräily starttasi leppoisasti. Poljimme pientä pyörätietä pitkin kiemurrellen siellä sun täällä, välillä jopa hiekkatielle poiketen. Gillelejessä pysähdyimme syömään lounasta ja ihailemaan maisemaa. Tuntui, että rannikon upeus sen kuin kaunistui matkan edessä.

Löysimme hauskan "tea with a view" paikan. Siellä oli teepusseja, kuppeja, vettä ja vedenkeitin. Ja view todellakin oli upea.

Tisvildeen mennessä ajoimme pitkän matkan autotien reunassa. Tanskalaiset kuskit olivat todella ystävällisiä. He hidastivat ohitustilanteessa ja jättivät hyvin tilaa auton ja pyörän väliin. Missään vaiheessa en kokenut pelkoa autotiellä ajaessani, vaikka aikamoinen jänishousu olenkin. Se kertoo jo paljon.

Matka tuntui tällä kertaa melko raskaalta ylämäistä, tuulesta ja muutamasta eksymisestä johtuen. Kun vihdoin saavuimme Frederiksværkin leirintälueelle kasasimme äkkiä teltan ja istahdimme huilimaan. Teki hyvää antaa jokaisen lihaksen levätä. Myöhemmin kävimme vielä katsomassa Roskilden vuonoa ja palasimme sitten takaisin symään tapaksia ja juomaan Argentiinalaista Malbecia. Sinä yönä unikin maistui hyvin olosuhteista huoliimatta ja viiden minuutin lämmin suihku tuntui luksukselta.

Aamulla heräsimme kovaan paukkeeseen. Luulimme sitä ensin ukkoseksi mutta se osoittautuikin joidenkin työmiesten työntouhuksi. Keitimme aamukahvit ja söimme digestiivejä. Pilvet vaikuttivat paksuilta ja tummilta, joten laitoimme sateensuojat pyörälaukkuihin ja sadetta hylvikät tuulitakit päälle. Lähtiessä Frederiksværkistä poispäin rannikko vaihtui hiljalleen maalaismaisemaan. Tiet muuttuivat kukkulaisiksi ja lehmän lannan "tuoksu" leijaili nenään. Matkalla bongasimme mm. viljapeltoja, hevosia, lampaita, parsakaali-istutuksia ja maatiloja. Maisemat olivat kauniin rauhoittavat mutta ylämäet melko tappavia.

Olisimme päässeet määränpäähämme yhtä suurta maantietä pitkin mutta sen sijaan päätimme kierrellä pienten kylien halki mutkittelevia teitä pitkin. Pyöräily on aina paljon mukavampaa, kun siinä on pientä jännitystä mukana. Ei pidä päästä liian helpolla ja joskus eksyminenkin on kaiken sen arvoista.

Pysähdyimme Uvelseen syömään pientä purtavaa ja lepuuttamaan ylämäissä väsyneitä pakaroita. Taivaalta tippui muutama pisara vettä mutta pian me jo poljimme sadepilviä karkuun.

Päästessämme määränpäähämme, Farumiin, löysimme erään 10km pitkän luontopolun. Päätimme koluta reitin läpi, sillä maisemat vaikuttivat niin lupaavilta. Poljimme syvällä vihreissä metsissä. Maanpinta oli punertava ja vierellä komeili Farum sø. Luontopolun päätyttyä kipaisimme ruokakauppaan, ostimme illan ruoat ja poljimme takaisin metsien keskelle. Etsimme sopivan paikan teltalle ja sytytimme nuotion palamaan. Grillailimme makkaraa, viimeistelimme edellisen päivän Malbecin ja fiilistelimme elämää. Koko perhe oli taas niin onnellinen, ettei hymyä meinannut saada kasvoilta pois niin millään. :)

Katselimme vielä hetken kaunista auringonlaskua ja painelimme sitten pehkuihin. Tuo ilta Farumissa oli ehkä paras kaikista, koska meillä oli yhdessä niin mukavaa. Laatuaikaa keskellä metsää. :)