Perjantaina oli synttäribileet. Katsottiin mykkäelokuvaa kadulla seinään heijastettuna, joka oli aika mielenkiintoinen kokemus. Ohikulkijat oli ihan ihmeissään ja monet pysähty itsekin kattelemaan leffaa. Hauska ajatus. Sen jälkeen syötiin masut täyteen ja porukka pisti vehkeet kuntoon ja alkoi soittaa kadulla musiikkia. Oli kitaraa, haitaria, pianoa, mikrofoonia, rumpua ja rytmisoitinta. Ohikulkijatkin diggaili musiikista ja monet jäi siihen tanssimaan ja laulamaan. Hehe. Pojat soitti aika paljon Spinettan musiikkia, kyseinen herra kuoli viime viikolla ja sitä on surtu täällä tosi paljon. Ilta jatkui aika pitkään ja siis minä, joka nykyään sammahtaa aina toodella aikaisin jaksoin valvoa jopa aamu neljään saakka. Huhhu! Seuraavana päivänä olinkin sitten ihan ruumis.
 |
| Karkkipäivä. Vielä kun olis mustia nalleja. Nami. |
Marcos ylipuhui mut käymään kampaajalla. Oon siis itsepäisesti ollu kasvatuslinjalla, enkä tahdo leikata ettei tää taas lyhene. No onneksi se ylipuhui, koska tukka leikattiin kivaan, kerrostettuun malliin eikä siitä edes lähtenyt montaa senttiä pois. Oli myös kiva päästä eroon niistä kuolleista blondatuista hiuksista. Nyt mulla on lähestulkoon koko pää täynnä vain ja ainoastaan omaa väriä. Pari pientä raitaa enää jäljellä ja nekin varmaan seuraavalla kampaamokerralla lähtee kävelemään. Mä oon värjännyt tukkaani yläasteiästä saakka, joten omaa väriä mun päässä ei oo nähty varmaan melkeen kymmeneen vuoteen. :D Hullua! Myös itse kampaamolla käynti on mulle aika harvinaista herkkua. Edellisen kerran istahdin kampaamon tuoliin jotain 5 vuotta sitten. Oon siis aina ite kyniny omaa tukkaani ja siitä oon myös saanu kärsiä. Monet kerrat oon onnistunut pilaamaan koko pään kun vähän innostuin hienoilla paperisaksilla leikkelemään tai hiustenajokoneella vähän vetelemään siiltä mutta samalla tavalla on myös kampaaja saanut mut itkemään. Samapa se kumpi sitä harakanpesää trimmaa kun lopputulos on kuitenkin itku. Enivei, nyt tuli kiva tukka ja manikyyrinkin sain.
 |
| Minkä väriset silmät mulla on? Jos sanon että siniset niin heti ollaan korjaamassa "eiks noi oo vihreet?" Ja kun sanon että vihreet niin "musta noi on kyl siniset". Marcosin mielestä nää on harmaat. Ikuinen mysteeri. |
Mitäs muuta.. Niin ja sitten sunnuntai meni mukavasti Marcosin veljen kanssa täällä kämpillä häärätessä. Se tuli auttamaan meitä painavien tavaroiden kanssa kun ollaan molemmat tällaisia invaliidejä kipsattujen jalkojen ja vauvamasujen kanssa. Se myös toi meille sohvan, joten asunto täyttyy hiljalleen. <3 Täällä kävi myös pieni 2-vuotias poika isänsä kanssa kyläilemässä ja minä sain pientä ensimakua villistä lapsesta. Marcos katteli sitä silmät kiiluen kun se heitteli pöydältä matea ja kolikoita ympäri lattioita. "Tollanen meidän pojasta kans tulee, jess!" No hei kiitti kun oikein tahdot tehdä siitä rasavillin yksilön. :D Noh, kai se on osa lapsuutta päästellä kimakoita riemunkiljahduksia, jahdata koiraa ja heitellä kaikkea kivaa ympäri kämppää. Sen isä kyllä käski korjaamaan jäljet ja pyytää meiltä anteeksi käytöstään. Sillon oli mun aika katsoa silmät kiiluen kun poika niin hienosti totteli isäänsä ja siivosi sotkunsa. Sillon mä ajattelin, että eiku tollanen siitä meidän pojasta tulee. Tottelevainen! Noh, saa nähdä. :D
 |
| Chacokin pääsi parturiin. |
Selailin tossa äsken sähköpostia läpi ja huomasin mailin joltain nettiliikkeeltä, joka halusi tarjota mulle yhteistyötä. "Jos kirjoitat meistä jutun blogiisi niin me tarjoamme sinulle ja lukijoillesi alennusta kaikista tuotteistamme". Thänks, kuulostaa hauskalta mutta musta tuntuu ettei tää kyl oo mikään muotiblogi. Hahah. Mutjoo, nyt mä otan ihan pikkuiset päikkärit. Lounastaminen on rankkaa puuhaa, ansaitsen lepoa. Hyvää viikkoa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti