Muistan kun yläasteella saatiin aina ystävänpäivisin sydämet kaulaan ja kaikki ketkä sua halas kirjotti nimensä sun sydämeen ja toisinpäin. Se oli oikeastaan aikamoinen kisa kavereiden kesken, kellä oli eniten nimiä oli aika cool ja suosittu. Päivän päätteeksi vertailtiin sydämiä ja oltiin kateellisia jos toinen oli halannut enemmän poikia kuin itse. Sitä sydäntä ei myöskään raaskittu heittää roskiin vaan se loju nurkissa seuraavaan vuoteen saakka.
Tänä vuonna mun ystävänpäivää piristää pienet herkut ja naapurissa raikuva Titanic klassikko, My heart will go on. Illalla syödään ystävänpäiväateria kynttilän valossa ja juodaan viiniä. Tai ainakin toinen meistä juo. Toinen saattaa ehkä tyytyä vain veteen kuten aina.
Pala omenapiirakkaa. |
Haha, meilläkin oli noita sydämiä kaulassa ja mentiin päivän päätteeksi ihan ala-asteelle saakka haalimaan nimiä sydämiin. Ne taitaa löytyä multa jostain laatikon pohjalta, vielä 10 v jälkeen. Ups! :) Ihanaa ystävänpäivää sinne myös!
VastaaPoistaJei! Meilläkin oli aina ystiksenä ala-asteella kauhee skaba kellä on päivän päätteeksi eniten nimiä kortissa. :D Hyvää myöhästynyttä ystistä Rakas Sicco <3
VastaaPoistaHahah tää on siis ollu ihan kaikkialla tää ilmiö :D Hyvää ystävänpäivää! <3
VastaaPoista