Bariloche

Viiden päivän luksusloman jälkeen hypättiin taas autoon. Meillä oli edessä 1600 kilometriä ajettavana. Matka oli pitkä. Varsinkin lapsille, jotka istua tönöttivät takapenkillä. Itsellänihän ei ajokorttia ole, joten Marcos sai toimia kuskina kooooooko pitkän matkan. Lopulta pysähdyttiin Neuquénissä ja nukuttiin yö hotellissa. Aamulla aikaisin lähdettiin taas ajamaan. Olen ylpeä siitä kuinka hyvin lapset jaksoivat!

Pissatauko in the middle of nowhere.

Pysähdyttiin matkalla katselemaan tulivuorta nimeltä Lanin. Se näkyy kaukana horisontissa tuollaisena valkoisena kumpuna. Tulivuori on lumen peitossa. Välissä on paljon aavikkoa.

Vihdoin päästessämme määränpäähän, Barilocheen, ajoimme suoraan Marcosin siskon luokse. Jätimme matkalaukut kämpille ja lähdimme tutustumaan kaupunkiin. Nousimme lopulta korkealle Cerro Ottoon lounaalle. Näkymät olivat mielettömät. Totesin, että Bariloche on aivain kuin Suomi mutta kauniimpi. Kaikki ne järvet ja metsät muistuttivat minua Suomesta mutta ne mielettömät vuoret toivat näkymään jotain mitä Suomesta ei löydä. Silloin ensimmäisen kerran sanoin, että haluan muuttaa takaisin Argentiinaan. Olin niin onnellinen.

Tuolla vuoron alla näkyy Barilochen kaupunki.

Tobias oli aivan rakastunut Marcosin siskoon. Äiti ja papá ei olleet enää ollenkaan kiinnostavia vaan Celiä piti seurata ihan joka paikkaan. Jopa pedikyyriin. :D Meidän oli kiva hengähtää kun oli yksi lapsi vähemmän "jaloissa pyörimässä".

Illallistimme kaikki yhdessä ja vietimme yön Celin luona. Seuraavana päivänä lähdimme ajamaan kohti Villa La Angosturaa... Mutta siitä lisää ensi kirjoituksessa. :)