Long time no see

Me ostettiin pari päivää sitten minijoulukuusi ja koristeita. Koitettiin luoda jonkinlaista joulutunnelmaa tähän asuntoon muttei se mun mielestä oikein toimi kun ei voi ikkunasta katsella lumikinoksia, syödä torttuja ja juoda kuumaa glögiä kynttilöiden palaessa. Tällaisissa maissa pitäisi juhlia joulua siinä kesäkuun tienoilla, silloin pääsis sentään palelemaan. Eihän joulupukkikaan ole yhtään looginen juttu kun jätkä vetää hiostavassa megaparrassa ja toppavaatteissa menemään siinä +30 asteen helteessä. Ei jotenkin ihan natsaa. :D Toisaalta uutta vuotta on mun mielestä ihan jees viettää kesällä. Onhan se ny hienompaa mennä ampumaan raketteja shortseissa ja topissa kun jäätävässä toppakerroksessa ja silti palelee niin perkeleesti eikä kännykällä voi kirjottaa viestejä kun sormet on kohmeessa ja näyttö toimii viiveellä. Talvi on siis ihan kiva asia niin kauan kun sitä saa sisältä ihailla. Jos ulos pitää mennä niin tulee taas kesää ikävä.

Ei oo muuten tullut pitkään aikaan kirjoitettua. Syy on se, että ajatus on kertakaikkiaan yököttänyt. Viime viikkoina oikeastaan kaikki on yököttänyt ihan tajuttoman paljon; blogit, ruoka, juoma, ihmiset, ulkoilu, KAIKKI. Nyt aletaan olla toivon mukaan voiton puolella. Luulisi niin, koska tässähän mä taas bloggaan. Kyllä tämä nytkin pientä yökkäys refleksiä puskee pintaan muttei samassa mittakaavassa kun aiemmin.
Homman nimi on se, että jo monia viikkoja sitten ihmettelin outoja olojani ja huonoa vointiani. Pienen googlettelun jälkeen tulin siihen lopputulokseen, että kaikki mun oireet vaikuttavat raskaudelta. Ei muuta kun raskaustestia kehiin ja plussaahan se näytti. Mulla kasvaa siis pieni argentiinalais-suomalainen vauveli masussa. Oih ja voih! :') Olo on onnellisen pelokas. Samaan aikaan mun sydän on ihan pakahtumaisillaan ilosta mutta kuitenkin mua vähän jännittää ajatus äitiydestä kun tuntuu, että itekin olen vielä vähän lapsi. Toivon kuitenkin, että musta tulee maailman paras äiti, tai jos ei maailman paras niin edes hyvä. Ainakin mä aion tehdä kaikkeni ja nyt tässä odotellessa täytyy tutustua ja perehtyä vauvamaailmaan ihan perusteellisesti. Olen jo ajoittanut projektini lukemalla erilaisia vauva&raskaus foorumeita, joita kirjoittelee katkeroituneet mammat. Ehkä vähän huono alku...

Nyt on siis kasoittain juttuja järjestettävänä. Lista on pitkä mutta onneksi meillä on tässä aikaa. Mulla on siinä mielessä hyvä rooli kun saan vaan levätä ja yrittää voida hyvin, että vauvakin voi hyvin. Siispä Marcos on meillä se asioiden hoitaja/stressaaja.

Nyt mä vaan toivon, että tämä järkyttävä 24/7 pahoinvointi ottaisi loppuakseen. Surullista, mutten edes muista milloin viimeksi mua ei olisi oksettanut. On sellainen heikottava fiilis, ihan kun edellisenä päivänä olis vetänyt törkeät kännit ja nyt tärisyttää eikä mikään tahdo pysyä sisällä. Ajatus alkoholista on jotain maailman kuvottavinta tällä hetkellä, hassua sillä ennen olin suuri fani. :D No ihan hyvä niin, onhan tässä kuitenkin semmonen reilun vuoden mittainen breikki pidettävä. Muitakin jänniä juttuja oon havainnut. Normaalisti siis palvon kahvia eikä mun aamu tahdo startata ilman sitä. Nyt kuitenkin jo pelkkä haju tai kahvikupin katsominen saa mut yökkäämään. Myös mm. tonnikala ällöttää, pasta, vahvat mausteet, asiat joita ennen rakastin nyt vihaan ja hajut tuntuu ihan törkeän vahvoilta. Jos mulla tekee tänään jumalattoman paljon mieli jotain asiaa, niin huomenna se saattaa kuvottaa mua enemmän kun mikään. Samoin fiilikset heittää kunnon kuperkeikkaa, välillä itkettää ihan jokainen asia, sitten vituttaa ja lopulta naurattaa. Herranjestas. :D

Mutta joo, päivä kerrallaan eteenpäin ainakin nyt aluksi kun olot nyt on mitä on. Mulla ei oo mitään tietoa miltä huomenna tuntuu, meneekö koko päivä sängyssä tuskastellen vai onko kenties virtaa oikeasti tehdäkin jotain. Mut kyl tää tästä. Kyl mä pärjään!

English: Two news, one is huge, the other is not: We bought a christmas tree.. And I'm pregnant. :D I'm gonna be a mummy! Hihi