Ihanaa, sataa!

Istun yksin kotona ja katselen ulos ikkunasta. Ulkona on ihan mieletön myräkkä. Sataa ja tuulee. Ovet ja ikkunat aukeilee itsestään ja lattia lainehtii. Sähköt sammuilevat vähän väliä. Kuulostaa, kun tää talo olisi hajoamassa. Että kohta kaikki ikkunat pamahtaa, koska tuo myrsky on niin kova. Tuuli avasi meidän pihan portin sepposen selälleen mutten uskalla mennä sitä sulkemaan, koska tuolla myös salamoi kovasti. Saisin varmaan aikamoisen suihkun sillä reissulla, lentäisin ehkä tuulenmukana muille maille.

Tätä sadetta on kyllä odotettu ja pitkään. Kuumia hellepäiviä on piisannut ja lämpöasteet on olleetkin siinä +40 hujakoilla viime päivinä. Muuten ihan kiva, mutta tää raskaana ollessa sitä ei enää nauti helteestä samalla tavalla kuin ennen. Nyt se vaan heikottaa ja hikoiluttaa ja tekee mieli löhötä paikallaan, koska pienikin kävely saa mut hiestä märäksi. Koti on hiostavan kuuma, eikä missään oikein pääse vilvoittelemaan. Ei edes meidän uima-altaassa, koska se vietiin pois. :( Edellinen omistaja sitä kaipaili ja juuri ennen helteitä se kaivoi sen tuosta pihasta pois. Meidän piha ei ole koskaan ennen näyttänyt noin surulliselta. Kyllä siellä edelleen kasvaa kaikkea kivaa, mutta tuo järkyttävän suuri aukko keskellä ei näytä kovin kauniilta.

No eipä asiaa onneksi tarvi paljoa stressata, sillä meillä on suunnitelmissa muutto. Tämä talo on kiva ja me ollaan vietetty täällä mukava vuosi, mutta tämä ei ole kovin vauvaystävällinen. Ikkunat päästää sateet sisään, talvisin täällä ei pärjää ilman kerrospukeutumista ja vähän jokainen putki vuotaa. Vikoja löytyy kaikkialta, eikä vuokraisäntää oikeastaan edes kiinnosta. Suunnitelmissa on siis muutto Buenos Airesiin. Oon asiasta oikein innoissani, siellä asuu mun kaverit ja muutenkin Helsinkiläisenä mulla on täällä välillä turhan "lande" fiilis.

Käytiin muuten ultraäänessä tuossa viikko takaperin. Oli se kyllä niin hurjaa päästä kuuntelemaan sitä kiivasta sydämen tykytystä. Miten mun sisällä voi olla joku tommonen? Eikö sitä pääsis jo pian moikkailemaan? Hihi. Saatiin myös valokuva kyseisestä tyypistä. No se näytti lähinnä valkoiselta tahralta mustaa taustaa vasten. Pitää kai odottaa vielä hetki, että päästään ihailemaan kunnon muotoja. Joka tapauksessa kaikki näytti olevan hyvin ja se on tärkeintä. Tekis mieli alkaa ostelemaan jo kaikenmaailman vaatteita ja söpöjä pikku kenkuleita mutta ehkä se nyt on vielä turhan aikaista. Ei kyllä ostohimoa yhtään helpottanut tämän päivän joululahjashoppailu Marcosin pikkusille kummilapsille.

Jepulis. Mulla ei oo nykyään enää samalla tavalla kirjoitettavaa kun ennen, edelleen nämä päivät on tällaisia kamppailuja pahoinvointia vastaan. Sellaisina päivinä tunnen itseni sankariksi, kun esim onnistun siivoamaan kämpän ilman, että käyn sängyllä makoilemassa vähän väliä ja tasoittelemassa huonoa oloa. Oon kyllä onnekas, että voin tehdä työt kotoota. Olisi varmaan kurjaa raahautua joka päivä töihin huonovointisena..

Ps. Ihan kauheita juttuja oon lukenut uutisista viime aikoina. Suomessa on tapahtunut hirveä määrä sellaisia "tapan-mun-puolison-ja-lapset" -tapauksia. Ihan tulee kylmät väreet. Miten ihmiset voi olla niin sekaisin? Mikä ajaa ne tappamaan oman perheen, omat lapset?? Hyi olkoon. Tulee niin turvaton olo, kun tollaista tapahtuu. Täälläkin oli joku aika sitten uutisissa juttua 14-vuotiaasta lapsesta, joka tappoi omat veljensä ja perheensä. Ei sen ikäisen kuuluis edes tietää tappamisesta!

English: I don't have much to say. Still struggling with the weakness and gross feelings. They will pass eventually. I just need to be patient. It's hard though, the weather is so hot that even a little walk inside the house makes me feel like melting. Today we finally got rain, a huge storm. Feels good to sit inside the house and watch. After long time I feel a nice breeze and I'm not sweating. That's great.. Last week we got to see the baby and hear the heartbeat. It was incredible. I can't wait to get to know this fellow living inside me. :)