Jee me muutetaan

Siitä onkin pitkä aika kun viimeksi kirjoitin. Tarkoitus oli tulla hypettelemään jouluna jotain turhaa mutta mun silmät ei kestäneet enää yhtäkään joulupostausta kun niitä sai lukea niiiiin paljon. Siispä jätin itse väliin.
Pikkuisen kyllä tahdon yhdestä joululahjasta kertoa. Sain sen vasta pari päivää sitten postissa eli aika rutkasti myöhässä mutta samapa tuo. Lahja tuli siskoltani kaukaa Suomesta saakka. Hän oli tehnyt mulle kaulakorun ja sen tarina oli mun mielestä niin hellyyttävä <3
Koru on pitkä ja se ylettää vatsaan saakka. Siinä on pallo, joka helisee hennosti. Korun pituuden ja helinän idea on siinä, että vauva voi kuulla helinän jo vatsasta käsin ja siitä tulee sille tuttu ääni. Sitten kun vauva putkahtaa maailmaan ja se kuulee korustani tulevan tutun helinän se rauhoittuu. En tiedä toimiiko, mutta kuulostaa tosi söpöltä ajatukselta ja aion kyllä ehdottomasti käyttää korua.

Meidän kämppä on tällä hetkellä aivan kuin pommin jäljiltä. Marcos sai työpaikan Buenos Airesista, joten päätös muutosta tehtiin samantien. Tarkoitus oli siis muuttaa maaliskuussa mutta se olisi ihan turhaa ajan ja bensan kulutusta ajaa joka aamu Buenos Airesiin ja töitten jälkeen taas Pilariin. Varsinkin kun ruuhka-ajat on jotain aivan sietämätöntä ja ne pitkittää työmatkoja jo usealla tunnilla.

Käytiin perjantaina katsomassa meidän uutta asuntoa ja se oli kyllä tosi kiva. En malta odottaa, että päästään roudaamaan kaikki kamat sinne ja mä voin siivoilla ja alkaa laittaa paikkoja kuntoon. Kieltämättä oon tosi huojentunut kun pääsen muuttamaan takaisin kaupunkiin. Ihanaa kun kaikki on niin lähellä ja bussilla/metrolla pääsee helposti ja halvalla mihin vain. Kavereitakin asuu suht lähellä. Kyseinen alue minne muutetaan (San Cristóbal) on muutenkin aika tuttu, koska asuin ennen vain n. 7 korttelin päässä tästä kyseisestä asunnosta.


Täytyy sitten postailla tänne kun kämppä on saatu kuntoon. Oon tosiaan viime aikoina ottanut aika rennon linjan tän bloggailun suhteen ja keskittynyt enemmän hassuihin juttuihin kuten esim kokkailuun. Mä olen siis maailman säälittävin kokki, aina oon ollut mutta nyt viime aikoina oon innostunut väkertelemään vaikka mitä kivaa. Olin niin ylpeä itsestäni kun tein meille illallista ja Marcos-the-kokki kehui mun ruokaa ja oikein santsasi lisää. Hyvä minä! Makaronilaatikosta se ei tosin innostunu kovin paljoa. Itse taas ahmin sitä napaani oikein tyytyväisenä. Tekis ihan hirveesti mieli tehdä korvapuusteja joku päivä mutta netistä katotun ohjeen perusteella ne vaikutti kyllä aika vaikeilta. :( Katotaan jos mä ylittäisin itteni.

Meiän kasvimaata tulee kyllä ikävä...

Mutta nyt mä jatkan pakkailua ja siivoilua ja toivon, että tää urakka on joskus ohi. Ei helpota ollenkaan kun on kokoajan nälkä. Tää raskaus saa mut himoamaan ruokaa ihan eri tavalla kun ennen. Masukin on nyt pikkusen pyöristynyt, ei tosin paljoa mutta selkeesti siellä sisällä joku heppu kasvaa hiljalleen. :)

Ps. Vähänkö muuten oli hassua käydä Suomen suurlähetystössä äänestämässä ja kuunnella muita ihmisiä höpöttelemässä muina miehinä suomen kielellä. Jotenkin niin harvinaista herkkua meikäläiselle. Olis kiva tutustua Buenos Airesissa asuviin suomalaisiin. Luulis, että niitä löytyis ainakin muutamia..?


English: We're moving back to Buenos Aires in a couple of weeks. I'm so excited about that. The neighbourhood is familiar because I used to live in the same area. I will just miss our garden over here but other than that I'm very happyhappy.