perjantai 25. marraskuuta 2011

Kuka jakais nallekarkit tasan?

Täällä sitä ollaan, yksin kotona.
Viime päivät on olleet täynnä outoja oloja. On ollut sellanen yökkö fiilis. Eräs aamu heräsin kummalliseen tunteeseen, ihan kun krapulassa olisin ollut vaikken edellisenä iltana juonut kyllä mitään muuta kun mehua. Ja kun käytiin eläinlääkärissä ja tohtori mittasi kissan ruumiinlämmön pepun kautta niin mua alkoi jostain syystä pyörryttää ja äklöttää. Oli ihan pakko mennä ulos haukkailemaan happea. Joka päivä on ollut sellainen kummallinen fiilis, heikko ja voimaton. En tiedä mikä mua vaivaa mutta onhan tää nyt ihan perseestä. Olisi se kiva hyödyntää jotenkin nää päivät mitä saan yksin viettää mutta hankalaa se on kun ajatus jo pelkkään lähikauppaan kävelemisestä pukkasee tuskahien pintaan. Eikä tää edes oo laiskuutta vaan mulla on vaan niin outo olo, etten viiti lähteä ulos kävelemään. Pakko se on kuitenkin mennä, koska jääkaappi huutaa tyhjyyttä ja mun maha huutaa ruokaa. Huono yhdistelmä. Yksi vaihtoehto olisi tietenkin tilata ruokaa suoraan kotiovelle. Me ollaan löydetty ainoastaan yksi ravintola Pilarista joka kuljettaa ruokaa kotiin saakka ja se on sushibaari. Mahtava mäihä, sushi on ihan mun lempparia. <3 Toisaalta olis ihanaa myös löytää joku pieni kiinalainen ravintola. Niiden ruoat on niiin pirun hyviä, että kuola valuu näppikselle jo pelkästä ajatuksesta. Mun edellisessä kämpässä oli kiinalainen n. sadan metrin päässä ja me usein iltaisin tilattiin sieltä ruokaa kotiovelle. Oli niin luksusta! Sillon kun asuin kalliossa niin mun ALAKERRASSA oli kiinalainen, se jos mikä oli ihanaa.. Ei kyllä pitäisi nälkäisenä miettiä ruokaa.
Mä oon taas vaihteeksi helvetin huolissani noista kissoista. Tosiaan se harmaa avasi vihdoin silmänsä mutta vain toisen niistä, toinen oli ihan rähmäinen. Hän oli muutenkin kooltaan ehkä puolet pienempi kun siskonsa ja paljon hiljaisempi yksilö. Vietiin kisu eläinlääkäriin ja kävikin ilmi, että hänen suolistonsa ei toimi eli toisin sanoen hän ei paskanna. Ei yhtään hyvä juttu. Lääkäri antoi kissalle jotain mömmöjä jotka saattaisivat auttaa muttei osannut luvata mitään. Vietin koko illan kissan kanssa ja koitin syöttää sitä sellaisella "äidinmaidon korvikkeella". Sain mä sitä väkisin syötettyä mutta se oli tosi vastahakoinen. Aamulla löysin kissan kuolleena. Miks kaikkien pitää kuolla?! Mua pistää niin vituttamaan ja harmittaa ja itkettää ja kaikkea. Tuntuu, että olisin jotenkin paska omistaja vaikka teen kaikkeni, että kaikilla eläimillä on täällä hyvä olla.
No tänään mentiin uudestaan eläinlääkäriin viemään toinen, eli ainoa elossa oleva pentu näytille ja samoin Vegas, pennun äiti (hyvä nimi me sille keksittiin, hahha). Lääkäri laittoi koko kissan turkkiin jotain talkin näköistä ainetta, jonka ideana siis on kai hylkiä kirppuja. Vegas sai kaikki mahdolliset rokotukset muttei pikkuista kuulemma voi vielä rokottaa, koska se on liian nuori. Kaikki sujui hyvin ja ajattelin, että jes tästä selvitään nyt kunnialla. Tultiin kotiin ja Vegas käyttäytyi tosi oudosti. Se ei ole ollut lähelläkään pentua koko päivänä vaan hakeutuu toiseen huoneeseen ja mieluiten ulos. Oon huolissani, että se on saanu päähänsä hylätä pennun. Siinä tapauksessa mun täytyy siirtyä puikkoihin ja alkaa äidiksi. Miten hitossa mä sen teen?! Oon niin huolissani ja vihainen Vegasille ja hämmentynyt, että tekis mieli karata vuorille kuukaudeksi etsimään mielenrauhaa ja meditoimaan... Jään seuraamaan tilannetta ja toivon, että Vegas lopulta palaa pentunsa luokse. Jos ei, niin mä oon pulassa. Aion kuitenkin tehdä parhaani. Kaiken lisäksi lääkäri sanoi, että Vegasin on todennäköisesti pistänyt paksuksi hänen oma veljensä tai muu lähisukulainen, koska kissojen jalat ovat vinkurallaan joka viittaa sukurutsaukseen. Sillä ensimmäisellä pennullahan oli jalat ihan miten sattuu ja kuulemma tälläkin on vähän vinksahtaneet takatassut. HEI LOISTO JUTTU, KIITOS VAAN ILOUUTISESTA! :(


Mua stressaa niin paljon. Oksettaa, huolestuttaa ja vituttaa. Kotona on niin kuuma, että joka asennossa on huono olla. Ulkona on niin kuuma, ettei sielläkään voi olla. Jääkaappi on tyhjä. On jano. Turhauttaa. PMS pahimmillaan. Ja tekis mieli pari kyyneltäkin tirauttaa ihan vaan koska ahdistaa.


HYVÄÄ VIIKONLOPPUA VAAN MEIKÄLÄISELLE!!

2 kommenttia:

  1. Voih, koitahan sinnitellä!! Meidän kissan pentueesta kuoli myös yksi ihan samasta syystä - suolisto ei toiminut. Se oli tosi surullista, se makasi mun kädessä kuollessaan... :(
    Sitten emo alkoi viettämään hirveen pitkiä aikoja ulkona, sitä ei enää oikeen kiinnostanut imettää ja mua alkoi huolestuttamaan pennut. Tein sitten niin, että otin yhden pennuista käteeni ja menin sen kanssa parvekkeelle, jolloin se alkoi maukumaan pelosta niin paljon, että emokissa juoksi hädissään kotiin. Oli pakko tehdä noin useamman kerran. Karseeta, mutta toimi. Lopulta pennuista tuli tosi terveitä ja hyvinvoivia, emollekin syötettiin kaikista kalleinta kissanruokaa, jotain Royal Caninin erikoismuonia, että pysyis voimissaan... :)

    VastaaPoista
  2. Mä kokeilin tuota samaa metodia, tosin en parvekkeella mutta nostin pennun kädellä korkeelle ilmaan ja se rupesi miukumaan. Kyllä emo aika kärppänä tuli paikalle. Tuo huojentaa kyllä!

    VastaaPoista