Reissu Argentiinaan

Marcosin veli oli meillä kylässä reilu kuukausi sitten mun ollessani viimeisillään raskaana. Edellisen kerran se kyläili pari vuotta sitten talvella kun asuttiin pienessä Puistolan kaksiossa. Silloinen reissu oli veljelle varmasti aika ikimuistoinen ja erikoinen, koska oli talvi ja pojat pääsivät mm. kävelemään jäätyneen joen päällä, pulahtamaan avantoon ja tuntemaan miltä tuntuu pakkanen ja luminen maa. Tämä reissu ajoittui keväiselle viikonlopulle jolloin saatiin nauttia sekä auringonpaisteesta että vesisateista. Tällä kertaa pojat kävivät ihastelemassa Porvoota, viettivät iltoja ulkona ystävien kanssa, kävelivät ja shoppailivat Helsingissä, sirkustelivat Tobiaksen sirkuskoulussa ja viettivät muuten vain veljesten keskeistä laatuaikaa mm. jakaen kiivaita mielipiteitä Argentiinan politiikasta kumoten punaviiniä pullotolkulla. Karaokeakin olivat käyneet laulamassa. :D

Marcosin veli on itseasiassa ainoa Argentiinan vieras mitä tähän mennessä ollaan kylään saatu näiden kolmen Suomessa asutun vuoden aikana. Aika on mennyt hurjan nopeasti ja täytyy sanoa, että Marcos on sopeutunut Suomeen mielettömän hyvin. Se tuntee Helsinkiä paremmin kuin minä (noloa mutta totta), tienaa parempaa palkkaa kuin minä, on haalinut itselleen enemmän kavereita kuin mitä minulla on ja on myös oppinut puhumaan suomen kieltä. Ei huonompi saavutus!

Nyt näiden kolmen Suomivuoden ja kahden velivisiitin jälkeen on vihdoinkin meidän vuoromme vierailla Argentiinassa. Lennämme joulukuun alussa Buenos Airesiin koko perheen voimin, vietämme siellä joulun ja palaamme juuri ennen uutta vuotta takaisin. Kolme viikkoa kuuman auringon alla. Kyllä kiitos! On todella mielenkiintoista nähdä mikä on muuttunut vai onko mikään. Marcosin perhettäkään ei olla niin pitkään aikaan nähty eikä tietenkään kavereitakaan. Jännittävää! Tobiakselle reissu tulee varmasti olemaan oikein hauska, koska saman ikäisiä serkuksia löytyy yllin kyllin. Ainoa ongelma on kommunikointi. Tobias ymmärtää espanjan kieltä todella hyvin mutta vastaa aina suomeksi. Noh, Argentiinassa suomen kieli ei kovasti lämmitä joten saa nähdä kuinka poika selviää haasteesta. Uskon, että jossain vaiheessa reissua päässä tapahtuu jonkunlainen "klick" ja kieli vaihtuu espanjaan. Niin ainakin toivon, koska ollaan molemmat Marcosin kanssa harmiteltu sitä ettei Tobias oikein viitsi espanjaa puhua muuta kuin väkisin tivaamalla.

Jo reissupäätöstä tehdessä halusin ehdottomasti liittää matkaan muutakin kuin pelkkää Buenos Aires - Pilar akselilla pörräämistä. Ei mitään pahaa toki niissäkään mutta kun niin pitkän matkan taittaa  ja niin suuren setelin reissuun sijoittaa tuntuisi oudolta olla tekemättä mitään "extraa". Olisin kovasti tahtonut matkata etelään, Barilochen suunnille mutta Marcosin mielestä matka on liian pitkä autolle ja liian kallis lentokoneelle. Noh, päädyimme sitten Córdoban seutuun. Sieltä saamme ilmaisen majoituksen ja ystäviä ja veljeksiä monenmonta seuraa pitämään. Marcos saa myös luvan esitellä minulle Córdoban kauneuksia kuten sierras de Córdoba, salinas, olivares, sierra de las quijadas (vähän kauempana, tehdään daytrip sinne) jne. Haluan myös testailla tähtikuvausta ja Marcosin mielestä tuolla Córdoban landella öinen tähtitaivas ja milkyway ovat  tosi wau. Kai se on luotettava herran sanaan. Córdoban lisäksi harkitsemme matkaa myös Uruguayn puolelle. Sieltäkin, Punta del Estestä, saisimme ilmaisen majoituksen ja voisimme ottaa vähän aurinkoa ja uiskennella lasten kanssa meressä. Ei sitä muuta voi toivoakaan hellelukemien kivutessa neljääkymmeneen asteeseen.

Sellaisia suunnitelmia meillä. Maltan tuskin odottaa. Itse matkantaittovaihetta en niinkään odota (yksi nelivuotias ja yksi alle vuoden ikäinen vauva matkaseurana) mutta eiköhän siitäkin selvitä ja vaivannäkö toki palkitaan kivalla reissulla. Matkan jälkeen minulla on vielä kuukausi aikaa henkisesti valmistautua työhönpaluuseen ja sitten se on taas menoa. Mutta keskitytään nyt ensin tähän ihanaan kesään ja ihmetellään asiaa uudestaan syksymmällä. ;)

Ps. kuvilla ei ole mitään tekemistä Argentiinan kanssa. Ovat vain viime päivien räpsyjä.