Ihana kamala lapsiperhearki

Olen kahden lapsen onnellinen äiti. Kun sain pienen tyttövauvan ensi kertaa syliini tuntui että sydän pakahtuu. Ei sitä onnen ja rakkauden tunnetta voi mitenkään sanoin kuvailla. Sillä samalla sekunnilla koko tuntien mittainen supistuskipuhelvetti unohtui kauas pois ja mieleen jäi vain synnytyksen ja äitiyden ihanuus. Kummallista miten mieli toimii.

Tyttö syntyi aurinkoisena maanantaipäivänä, täydellisen terveenä ja suloisena. 3,6 kg ja 52 cm. Tumma tukka ja suuret silmät. Niin kaunis.

Vauva-arkea ollaan elelty nyt 6 päivää ja tähän saakka se on sujunut oikein hyvin. Tyttö on rauhallinen eikä juurikaan itke kunhan masu on täynnä ja vaippa puhdas. Yöllä heräillään yleensä pari kolme kertaa ja se kyllä tuntuu pahasti äidin silmäpusseissa mutta sellaistahan se on. Toivotaan että minäkin saan vielä jossain hamassa tulevaisuudessa nukkua kokonaisen yön ilman imetystä ja vaipan vaihtoa.

Tobias on ottanut Emilian hienosti vastaan. Se tykkää antaa sille paljon pusuja ja haleja ja kovasti haluaisi sylissäkin pitää. Se silittelee Emin otsaa ja hymyilee. Tosi suloista katseltavaa. :) Toisinaan Tobias vaikuttaa vähän herkältä, se saa ihmeellisiä harmitus/kiukutuskohtauksia ihan pienistä ja hölmöistä jutuista. Se kai johtuu siitä että huomio pitääkin yhtäkkiä jakaa pikku siskon kanssa. Tai sitten se on taas näitä iän tuomia uhmia.

Itse olen voinut hyvin. Väsyneesti mutta hyvin. Ollaan käyty vaunujen kanssa käveleskelemässä joka päivä ja vaikka olo on vielä vähän vedoton fyysisesti niin henkisesti leijailen kokoajan jossain onnellisuuspilvissä. Eilen mm. kävelyllä rupesin onnesta vuolaasti itkemään kun mietin Emiliaa, synnytystä ja sitä kätilöä joka synnytyksessä oli mukana alusta loppuun. Marcos meinasi että mulla on varmaan jotkut postpartum-tunteilut menossa, niin kai onkin. :D 

Toivon, että kaikki jatkuu yhtä hyvin kun on tähänkin saakka mennyt *koputi koputi*. Tiedän kyllä että kahden lapsen kanssa elämä voi olla aika haasteellista ainakin näin alkutaipaleella mutta yritän kovasti keskittyä hetkeen ja nauttia tästä mitä minulla juuri nyt on. Jos ja kun vastaan tulee alamäki niin se on sitten sen ajan murhe. :)