Tällä hetkellä

Neiti söpöläinen on tänään 25 päivän ikäinen. Aika on mennyt hurjan nopeasti! Se on aivan totta kun sanotaan, että lapset ovat pieniä vain hetken. En tietenkään tarkoita, että Emilia olisi iso (:D) mutta kyllä tämä pallero tuntuu jo painavammalta ja onhan Tobiaskin kohta jo 4-vuotias. Toisaalta kasvaessaan murunen jaksaa olla pidempiä pätkiä hereillä, nukkua yöllä useamman tunnin, tarkkailla ja ihmetellä kovasti ja hymyillä takaisin kun sille lepertelee. Ne ovat kivoja ja odotettuja muutoksia.

On jännä seurailla vauvan kasvonpiirteitä nyt kun ne alkavat paremmin hahmottua. Silmät ovat hieman sinertyneet, iho on tummempi kuin minulla ja Tobiaksella eli isänsä lattaripigmentin on tainnut periä. Kovasti ollaan mietitty onko tämä nyt sitten minun vai isän näköinen mutta kyllä se tässä vaiheessa on aika vaikea sanoa. Eikä toisaalta Tobiaskaan näytä minun mielestäni erityisemmin kummaltakaan meistä joten saa nähdä. Viime neuvolakäynnillä tehtiin pituusarvio ja täytyy sanoa, että ei tästä tyttösestä kovin pitkää taida tulla. 165,2 cm oli arvio. Samanlainen tappi kuin äitinsäkin. Tobiaksenhan arvioitiin kasvavan 190 senttiseksi joten ihan sellaisissa lukemissa ei Emin kanssa liihotella. :D

Täytyy muuten todeta, että toisen raskauden jälkeen ei kroppa todellakaan palaudu yhtä vauhdikkaasti kuin ensimmäisen. Muistan Tobiaksen kanssa olleeni vanhoissa mitoissa parissa kuukaudessa ilman suurempaa panostusta ja jo synnytyksen jälkeen masu oli mielestäni suhteellisen pieni. Nyt tuntuu että paino junnaa paikoillaan. 12 kiloa lähti niin että humahti mutta sitten tuli stoppi. Mälsää. Toisaalta pitää olla itselleen armollinen, koska eihän siitä synnytyksestä tosiaan ole edes kuukautta kulunut. Joskus sitä vain tahtoo saada kaiken itselleen heti samantien, varsinkin kun on juuri katsellut vuoden vanhoja timmikroppaisia kuvia itsestään. Harmittaa myöntää miten ulkonäkökriittinen olen itseäni kohtaan. No mutta maltti on valttia ja nyt keskitytään terveelliseen ja monipuoliseen ruokavalioon, jotta vauva saa maidosta itselleen voimaa. Lenkkipolulle ehtii sitten kun lääkäri on näyttänyt vihreää valoa.