Eilen vaunulenkillä hien valuessa pitkin otsaa, niskaa, selkää ja rintoja muistelin Buenos Airesin kuuman kosteita kesäpäiviä. Olo oli toisinaan erittäin epäseksikäs kun paita liimautui hikiseen ihoon, naama valui pitkin katukivetystä ja turvonneet sormet muistuttivat lähinnä nakkeja. Aurinkoa ottaessa se ei tietenkään haitannut mutta niinä päivinä kun halusi ripsivärin pysyvän ripsissä eikä silmien alla, oli meininki toinen. Ainainen pulma oli myös se kuinka välttyä litimäriksi hikoilluilta hiuksilta.
Erityisesti kuitenkin muistelin niitä aikoja kun työskentelin Fotorutalla ja aina keskiviikkoisin jouduin kävelemään pitkin Buenos Airesin barrioita kantaen repussa läppäriä, pinoittain flaijereita ja käyntikortteja (miten paperi voikaan painaa niin paljon!!) jaellen niitä hotelleihin ja hostelleihin, promoten huonolla espanjalla yrityksen valokuvaustapahtumia ja päivän päätteeksi istuen kahvilassa päivittäen some-kanavia. Oh yes! Aurinko paahtoi ja reppu painoi. Kyllä siinä toisinaan parit ärräpäät lensi. Hyvää kuntoilua se kyllä oli. Kävelyä tuntikausia korttelista toiseen. Varsinaista hyötyliikuntaa! Ihokin oli ruskettunut. Lauantaiset kuvauskurssit olivat luksusta. Sai istua ilmastoidussa kahvilassa, assaroida ja pitää huolta että kaikki rullaa ja tekniikka pelaa, katsella asiakkaiden ottamia kuvia ja juoda vähän viiniä. Samalla oppi paljon uutta valokuvauksesta.
Muistelen noita aikoja kovin ristiriitaisin mielin. Välillä kaihoten, välillä inhoten. Päällimmäisenä mielessä on kuitenkin se miten hienoja seikkailuja sitä on elämänsä aikana kokenut. Mukaan on mahtunut paljon ihanaa ja jonkun verran kurjaakin mutta tärkeintä on se, että olen uskaltanut mennä ja tehdä. Välillä sitä jopa miettii, että tämä uusi ja tasaisen turvallinen elämä Suomessa on saanut minut jämähtämään paikoilleni enkä enää uskalla samalla tavalla. En ikinä missään nimessä haluaisi pysähtyä... Ehkä meidän tulevat matkat saavat ylläpidettyä avointa seikkailumieltä ja kykyä heittäytyä epämukavuusalueelle. Ainakin pyöräretki Tanskaan oli mieletön kokemus ja upea seikkailu.
 |
| Matkalla serkun ylioppilasjuhliin oli pakko räpsästä pari perhekuvaa... |
 |
| ...Pian kuitenkin huomattiin että meidän perheestä ei taida millään saada hyvää kuvaa. :D |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti