Spontaania Lohjaa

Nyt täytyy ihan pysähtyä taputtamaan itseä selkään, koska jopa näin kahden lapsen vanhempana (kombona pikkuvauva + uhmaikäinen, auts) meidän elämästämme löytyy silti pieni ripaus spontaanisuutta. Se on asia jota olen aina haalinut ja arvostanut mutta myöhemmällä iällä ymmärtänyt ettei lasten kanssa sellaiset ex tempore -aivoitukset aina oikein toimi. Say hello to routines and planning ahead. :D Onneksi ihan aina ei kuitenkaan tarvitse kaikkea etukäteen suunnitella ja tarkkaan harkita vaan joskus voi ihan oikeasti hypätä tuumasta toimeen, tarttua hetkeen kuten kliseisesti sanotaan. Joskus lapset saattavat jopa pitää siitä.

Eilen aamukahvilla minin tapittaessa Ryhmä Hauta Marcos heitti ilmoille, että lähdetäänkö Lohjalle. Minä sanoin että todellakin lähdetään, ei tarvinnut kahtaa kertaa pyytää. Varasimme netistä vuokra-auton eikä aikaakaan kun olimme hurauttaneet Lohjalla sijaitsevalle hiekkarannalle piknikille. Oli muuten aivan ihana paikka ja todella kauniit maisemat. Järvi, hiekkaranta, laituri, vihreitä metsiä ja naposteltavaa. Oli tosi kiva päästä Vantaan pölyistä hetkeksi pois.

Itse en koskaan ollut Lohjalla aiemmin käynyt mutta Marcos oli onneksi vanha taitaja. Hän nimittäin teki sadan kilometrin pyörälenkin juuri edellisenä viikonloppuna ja tuo ihana pieni Lohja oli minimatkat kohdekaupunki. Myönnän, että sinä päivänä tunsin pientä kateutta jäädessäni kotiin hoitamaan lapsia. :D

Tällaiset minimatkat ovat ihan loistavia kun pidempiä reissuja ei tänä kesänä päästä tekemään (Argentiinaa odotellessa). Minneköhän ensi kerralla mentäisiin... Täytyy kai ottaa Uusimaan kartta käteen, sulkea silmät ja osoittaa sormella tuleva kohde.