Terkkuja Abastosta... Ja Suomesta!

Lievässä sokerihumalassa hikotteleva Sarppa tässä terve!
Meillä oli tarkoitus käydä torstaina Irinan kanssa Abastossa pikashoppailemassa mutta aikataulut menikin miten sattuu eikä kerettykään ostoksille. Seuraavana aamuna uljas mieheni aloitti työt tavallista myöhempään, joten me käytiin aamupalalla Abastossa ja mä jäin sinne vielä hetkeksi näyteikkunoita kuolaamaan. Löysinkin jotain pientä kivaa ja nyt mulla on tyytyväisen epätyytyväinen olo. En oo ostanut itselleni mitään niin pitkään aikaan! Varmaan jokaisesta vaatekappaleestani löytyy reikiä kun oikein tarkkasilmäiseksi heittäytyy. Kenkiä löytyy sen verran että yhdet juoksukengät, tennarit, sandaalit ja saappaat. Marcos on mua jaksanut muistuttaa, että "hei ihan tosi kävisit joskus shoppailemassa" mutten mä kertakaikkiaan oo raaskinut. Aina tuntuu, että sen rahan voisi pistää johonkin parempaan. Sijoittaa meidän asuntoon, kameraan, vauvaan, ruokaan jne. Kaikkeen muuhun paitsi mun ulkonäköön. Tässä kuussa molemmille tuli kuitenkin sattumalta pikkuisen parempi palkka, joten pienen ylipuhumisen jälkeen päätin vihdoin ostaa jotakin itselleni. Jotakin, minkä voi pukea päälle.


Vaatteita olisi ihana shoppailla, mutta tuntuu typerältä ostaa överisuuria kuteita kun toivottavasti kuukauden päästä oon taas normaalin ihmisen mitoissa. Vaateostokset säästän siis vasta niille ajoille. Päätinkin metsästää itselleni kenkulit ja korvikset ja löytyihän ne!

Mukaan lähti myös super halpaa kosmetiikkaa. Mulla on kyllä edelleen lievästi huono omatunto kenkäostosten jälkeen. Pois se minusta!

Halusin jotain naisellista, mokkaa, jotain mitä voi käyttää kesät talvet. Täytyy varmaan odottaa vielä kuukausi ennen kun noita pääsee käyttämään. Selkäkivut on nimittäin niin kovat, että mun kävelytyylini muistuttaa enemmän eläkeläistä kun nuorta naista. Parempi siis pönkästä vauva maailmaan ensin ja sitten vasta sipsutella uusilla hienoilla kengillä pitkin katuja nokka pystyssä, melkeen 170 senttisenä (kiitos korot) ja toivottavasti hyvän itsetunnon takaisin saaneena. Katotaan miten käy. Osaankohan mä enää ees kävellä korkojen kanssa... 9 kuukautta tennareilla on pitkä aika.

Ostostelun jälkeen käppäilin muina miehinä kotiin. Ovisummeri soi. Correon mies se siellä rimputteli. "Mulla olis paketti Marcos Barilatille". Tiesin samantien mikä siellä odottaa. Hypin hetken tasajalkaa ja kipitin sitten into pinkeänä alakertaan noutamaan pakettia. Tällaisia juttuja sieltä sitten paljastui.

Tässä siis syy lievään sokerihumalaani. :) Nyt on taas hetkeksi herkkua kaukaa Suomesta saakka. Tobiaksellekin on kertynyt jo niin suuret kasat vaatteita, että ne hädin tuskin mahtuu kaappiin. Eipä ainakaan lopu kuteet kesken ihan heti eikä muutkaan krääsät. Löytyy nimittäin tuttia, tuttipulloa, rattaita, sänkyä, kantolaukkua (vai mikä sen nimi on missä sitä vauvaa kannetaan silleen masussa?), vaippoja, rättejä, sukkia, you name it! Ja parasta tässä on se, että kaikki ollaan saatu sukulaisilta ja ystäviltä. Varastojen täyttö on siis tullut kovin halvaksi. Parempi niin, kyllä se sinappikone saa nopeasti pennit kulumaan tavalla jos toisella. Eikä täällä Argentiinassa mitään äitiyspakkauksia saa, joten kaikkien jeesi on otettu oikein ilomielin vastaan.


Nyt mä meen syömään lisää karkkia ja katsomaan täydellisiä naisia tietokoneelta. En voi käsittää itseäni. Se sarja ei oo koskaan aiheuttanut mussa minkäänlaista kiinnostusta mutta nyt viime aikoina oon ollut ihan kokokokoukussa yhden jakson katsomisen seurauksena. On se niin jännä!


English: I did some shopping. And after that there was a nice surprise waiting for me. A package from Finland! I got some candy again. Thank god! Yum! And there's already so much baby stuff that it barely fits into the closet. That's good.