Tobitosein mun

Noniin. Kirjoittelen tätä blogipostausta sopivasti Tobiaksen lasketunajan päivänä. Vauva ei kuitenkaan enää nuku masussani vaan tuolla omassa sängyssänsä se tällä hetkellä tuhisee. :)

Huvittavaa, että edellisessä postauksessa kirjoitin kuinka vauvan ulostulosta ei ole vielä mitään merkkejä. Noh, ei kauaa kestänyt että merkkejä rupesi tulemaan ja se itseasiassa syntyikin jo seuraavana päivänä. Sinä samaisena päivänä kun äiti lensi tänne Buenos Airesiin meidän hoiviin. Homma meni itseasiassa aika loistavasti. Kauheat supistukset alkoi yöllä. Ai saatana ne sattui!! Aamulla piti lähteä hakemaan äitiä kentältä. Mä jäin kotiin kärsimään suppareiden kanssa ja siinä vaiheessa kun äiti ole noudettu turvallisesti kotiin mulla oli supistuksia jo 3-5 min välein. Otettiin siis samantien taksi sairaalaan. Lääkäri totesikin paikalle saavuttuani, että mennäänpä heti synnyttämään. Koko kokemus oli jotenkin liian helppo ollakseen totta. Pelkäsin synnytystä niiiin paljon ja muistan kuinka tärisin kun ne vei mut sinne operointihuoneeseen. Sain puudutuksen ja kahden ponnistuksen jälkeen vauva oli jo ulkona. Koko hommaan meni ehkä 5-10 minuuttia. Enkä tietenkään tuntenut yhtään mitään, koska se puudutus oli niin voimakas. Mulla oli ilmeisesti jotain beginner's luckia mukana, koska kaikki kiroilee sitä kuinka helpolla pääsin. Haha.

Ai saatana!!1 Äiti päätti kai ottaa kivan kuvan ku tytär kärsi supistusten kourissa.

Söpö pikku nöpöliini. En oikein tiedä kummalta se näyttää, minulta vai Marcosilta. Puolet sanoo että minulta ja puolet että Marcosilta. Jäädään tarkkailemaan tilannetta.

Onnellinen äiti ja ilmeen perusteella ei-niin-onnellinen poika. Haha.

4020 grammainen pontus.

Kummisedän sylissä on hyvä olla. <3

Pääsin sairaalasta kotiin puolentoista vuorokauden päästä. Nyt Tobias on neljä päivää vanha, suloinen pikku vauveli. Maailman sulosin mun mielestä. :D Rakastun tuohon palleroon joka päivä enemmän ja enemmän. En olis koskaan osannut kuvitella tuntevani näin. Jotenkin on vaan sydän niin täynnä rakkautta kun tuota pikkusta katselee. Pelkäsin myös turhaan, etten osaa käsitellä vauvaa ollenkaan. Kaikki sanoi, että "äidin vaistoilla varmasti opit samantien" ja vaikka mä olin ihan varma, ettei mulle koskaan tuu mitää äidinvaistoja niin höpsistä. Kyllä multakin sellaset näköjään löytyy. En siis ole ainakaan vielä rikkonut lastani. :D

Isi, älä häiritse mun unia!

Että sellaisia uutisia tulin tänne blogin puolelle kertomaan. Kaikki on mennyt tähän mennessä loistavasti ja toivottavasti jatkuukin näin. Yöt on toisinaan vähän hankalia kun täytyy heräillä mutta eiköhän siihenkin totu.

Mä en halua, että mun pikku pallero kasvaa koskaan isoksi.

English: Funny thing. Last time I wrote a blogpost I said "there's still no sign of the baby coming out". Well it did come out the very next day. Everything went so fine. The labour was not bad at all and I am so happy at the moment. The happiest mom on earth. My son is perfect and I love him so much already.

He was born 27.7, 11:46 o'clock. My mother had the best timing ever because she flew to Argentina the same morning. Marcos went to pick her from the airport and right after that we took a taxi to the hospital and some minutes later Tobias was already born. He was obviously waiting for grandma to come here first. :)