Parasta parsaa

Hellurei! Yllättävän vähän sitä on tullut koneella istuttua nyt kun tuo pikkuinen on liittynyt seuraamme. Täytyy sitä aina välillä kuitenkin käydä täällä moikkailemassa ja laittelemassa kuvia tuosta söppänästä. Ja toki muustakin.

Arki on lähtenyt ihan kivasti rullaamaan. Öiset herätykset pistää toisinaan hermot vähän tavallista kireämmälle mutta kyllä ne just ja just menee. Kaikkeen tottuu. Eka neuvolakäyntikin on takana ja tohtorisetä kirjoitti lappuun että "Excelente!" No tottakai se on excelente ku se on minun poika. Hehe. Kylpeminenkin alkaa jo pikkuhiljaa olla ihan ok, ei tarvii enää esitellä kuinka hyvät keuhkot ja kova ääni herrasta lähtee. Nojoo, tää on kyllä tosi rauhallinen tapaus. Nyt täytyy nopeesti koputtaa puuta! :P

Päästiin käymään äitin kanssa China Townissa ja shoppailemassa. Ei tarvinnut kun pumpata jääkaappi täyteen herkkumaitoa ja jättää poika isänsä kanssa viettämään laatuaikaa. Ihan kiva välillä käydä ulkona haukkaamassa happea mutta aina yhtä ihana palata takaisin kotiin vauvelin luokse.
Niin se aikakin vaan menee, että hurisee. Pian äitikin palaa takaisin Suomeen. Sitten mä olen päivisin ihan yksin vauvan kanssa ja pakko myöntää, että pikkuisen jännittää. Toivottavasti mä pärjään hyvin. On tässä onneksi päässyt harjoittelemaan aika hyvin näiden parin viikon aikana. Pikkaisen kuitenkin haikea fiilis.

Koko perhettä naurattaa. :D

Vieraita on käynyt mielinmäärin, sekä isoja että pikkuisia miehiä. Kaikki tahtoo jo kovasti tutustua pikku Tobiakseen.

Maailman kätevin tollanen masupussukka.

Täällä Argentiinassa on omituinen tapa ajaa vauvojen päät kaljuksi heti niiden synnyttyä. Mun mielestä se on ihan kamala tapa. Ei kiiltävä kalju näytä kivalta, ei edes söpön vauvan päässä. Me ollaan täällä äitin kanssa kovasti pidetty Tobiaksen puolia ja kieltäydytty antamasta lupaa sen pään ajamiseen. Sillä on noin ihana tumma tuuhea tukka, miksi ihmeessä se pitäis leikata pois? Ja tyttövauvoille on tapana laittaa korvikset niiden ollessa vasta parin päivän ikäisiä. Ei voi ymmärtää.

Lahjoja on tullut iso kasa ja sänky alkaa kivasti täyttymään leluista. Saa nähdä missä vaiheessa Tobias ei enää itse mahdu lelujen keskelle nukkumaan.

Äiskän mukana tuli oikein mieluisa "pikku" tuliainen. Nyt on linssiä ja pääsee kuvailemaan paaaaljon. :)

Marcos on päättänyt tehdä Tobiaksesta Independiente -fanin (huomaa ruokalappu) mutta poika itse näyttäis olevan vähän toista mieltä. Ei oo niin kovin tyytyväinen ilme kasvoilla. :P

Yritän tehdä parhaani, ettei tästä tuu mikään vauvablogi mutta kai pieni perheenlisäysfiilistely on ihan sallittua kun meidän elämä on niin kovasti kuitenkin muuttunut tässä viime viikkojen aikana. En kyllä todellakaan ala sellaseks facebook mammaksi, joka päivittelee sinne pienen sinappikoneensa tekosia harvase päivä. :D Noh, kai tää intoilu tästä pikkuhiljaa muutenkin laskee. En vaan millään malta olla räpsimättä kuvia tuosta pikkuisesta kun se vaan söpönee päivä päivältä.

Käytiin pari päivää sitten sukujuhlailemassa ja Tobias pääsi tapaamaan serkkusia ensimmäistä kertaa. Paikalla oli myös neljä päivää nuorempi serkkupoika, Salvador. Se oli kilon verran pienempi ja näytti kyllä niin pikkuriikkiseltä tähän meidän herraan verrattuna. Kaikki sanoo, ettei Tobsukka edes näytä miltään vastasyntyneeltä. Se on mamin oma pontus. :D

English: Life is good, my baby knows how to behave and it's nice to be able to go out every now and then while somebody always stays at home taking care of little Tobias. Soon I'll be here alone during the days. It makes me a little nervous but I already know it'll be just fine. I'm a good mommy. :P