Karkeloita

Vietin juhannusta ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. En suoranaisesti ollut edes kaivannut sitä, koska muistikuvat tylsistä kaupunkijuhannuksista oli aika tylsiä. Kaikki aina karkasi mökille paitsi minä. No okei ei aina mut usein. Tylsää. Tänä kesänä onneksi päästiin mekin mökkimaisemiin nautiskelemaan tästä valoisasta keskikesän juhlasta. Ja voihan pojat, en ihmettele yhtään miksi ihmiset karkaavat mökeillensä aina kesäisin. Se on niin rentouttavaa! Ennen aina valitin, et "mullon tylsää, ei mitään tekemistä" mutta nykyään nautin siitä ettei tarvitse kokoajan olla tekemässä. Voi vain loikoilla ja juoda siideriä. Välillä pelata sulkapalloa tai jalitsua ja välillä syödä masun täyteen kesäherkkuja.. Kivaa!
Marcos pääsi hyvin poikien jengiin mukaan ja siellä ne miekkoset ajeli moottoripyörillä ja teki muita poikien juttuja. Kaikilla näytti olevan kiva tosi kiva juhannus.
Tässä pari räpsyä perjantailta, eli ekalta mökkipäivältä.

Tulee ikävä tuota raparperipiirakkaa. Se oli niiiiin hyvää! Pitää opetella leipomaan...

Tässä vielä pari kännykkäkuvaa:

Et semmosta. Oli tosi kivaa ja toivottavasti päästään vielä uudestaan mökkeilemään tämän kesän aikana. Oli niin ihana juosta aina saunasta suoraan paljuun ja lillua siellä lämpöisessä vedessä koko poppoon kanssa. Talviturkista täytyy kyllä vielä päästä eroon..

Oliko muilla kivoja mökkijuhannuksia?

Plussat ja miinukset

Heissan! Eikö olekin ihana tämä Suomen kesä? Niin valoisa aamusta yöhön. Niin vihreä ja vehreä. Niin täynnä polkupyöriä ja lenkkeilijöitä. Niin täynnä terasseja ja ne taas niin täynnä ihmisiä. Toisinaan on niin kovin lämmintä ja raikasta mutta toisinaan taas pistävän kylmää ja sateista. On festivaaleja ja tapahtumia. Ihmisiä söpöissä shortseissa ja topeissa. On hyvää ja kesäistä ruokaa. Merimaisemia. Karpalolonkeroa. Kavereita. Grillaamista. Mökkeilyä. Järvessä pulikoimista. Voihan...voihan...VOIHAN SUOMI <3 Olen ihan inlööv. Pitkästä aikaa mun sydämeni sykkii Suomelle tällä tavalla. Olin tottunut tietynlaiseen elämänlaatuun Argentiinassa ja tänne palattuamme ollaan molemat ilahduttu oikein positiivisesti monet kerrat. Vanhoille argentiinatavoille voidaan vihdoin heittää hyvästit. Tässä pientä listää siitä mitä minä olen pannut merkille (kuvituksena ekojen päivien tapahtumia)..

Yleiset vessat. Ne on siistit. Siis ihan oikeasti siistit. Ei oo vessanpöntön istuimet täynnä kaikenlaisia ja -värisiä eritteitä.. Halleluja! Myös vessanvetonappula on helpompi löytää, sillä se on aina siinä tutussa ja turvallisessa paikassa pöntön päällä. Ei sivussa saatika roiku ilmassa.

Roskat. Kierrätys. Kadun varsilla ei ole roskapusseja. Kadun varsilla ei ole minkään sortin roskaa! Aivan taivaallista. Ja kaikkia kannustetaan kierrättämään. Aikamoista luksusta. Mekin eritellään roskamme nykyään biojätteisiin, sekajätteisiin, papereihin, pahveihin ja laseihin. Ekaa kertaa ikinä oon näin HC and I like it!

Ihmisten skannaaminen. Tarkoitan sellaista ohikulkijoiden päästä varpaisiin skannaamista. Täällä on saanut kävellä kaduilla suht lungisti ilman että kukaan kiinnittää mitään huomiota saatika viheltelee. Kukaan ei tosiaan oo katellut päästä varpaisiin. Korkeintaan silmiin ja that's it. Marcos on perus argentiinalaisena tottunut tohon skannailuun ja se käy läpi jokaisen ohikulkijan kengistä ylimpään hiuskarvaan. Keskusteltiin tästä yks päivä ja sekin kummasteli kuinka kukaan ei skannaile, ainakaan niin ilmiselvästi kun Argentiinassa.

Tyyli. Täällä on paljon hassun värisiksi värjättyjä hiuksia. Marcos ihmetteli kuinka joillain mummoillakin saattaa olla violetit hiukset. :D Vastaan on kävellyt kyllä kaikenlaista sinisestä pinkkiin.

Pullonpalautus. Ihana saada pulloista panttia. En tiedä mitä ihanaa siinä nyt muka on mut mä oon tottunut siihen, että kaupassa saa toisinaan vetää pienet voitonriemutanssit kun pulloista kerääntyy useamman euron saalis. Siis ihan huippu fiilis! :D Ja onhan se tosiaan hyvä palauttaa pullot ja tölkit takaisin sen sijaan että heittäis ne vaan roskikseen. Oon myös huomannut kuinka tuolla Helsingin keskustassa pörrää pullonkerääjiä dokailijoitten ympärillä. Helppoa rahaa.

Bussiaikataulut. Siis no ensinnäkin se, että busseilla ja muilla kulkuvälineillä on aikataulut!! Ja sit se, että ne on kaikenlisäksi tosi täsmällisiä. Ihan mahtavaa. Ei tarvii mennä pysäkille sokkona seisomaan vaan voit oikeasti suunnitella vaikka et "okei bussi tulee vartin päästä joten mulla on tässä hyvin aikaa pistäytyä kiskalla".

"Vauvahuone". Kauppakeskuksissa on omat vauvahuoneet, joista löytyy pottia, kaiken kokoisia vessanpönttöjä, leluja, vaihtopöytiä ja mikroja ruoan lämmitykseen. Ihanaa! Ja busseihin voi mennä helposti rattaiden kanssa. Ihmiset on vähän nihkeitä oma-aloitteisen auttamisen suhteen jos esim junassa tai ratikassa täytyy saada jelppiä mut kyl ne lopulta auttaa kun pyytää. Tosin joskus ne saattaa esittää ettei muka kuullu.. Huoh.

Omaisuutta ei tarvii piilotella. Argentiinassa tuntui siltä, että kaikkea täytyi aina piilotella. Se oli ihan sama oliko sulla maailmankaikkeuden paskin kännykkä vai uusin uutuus, koska sitä piti aina piilotella. Sain niin monet huomautukset tuntemattomilta ihmisiltä jos kirjottelin metrossa tekstaria sillä mun muinaisella paskallani. Sama juttu kameroiden ja musasoittimien kanssa. Täällä kaikki marssii ylpeästi menemään älypuhelimet kämmenissä, iPadit kainaloissa, blingbling korut kaulassa, hienoissa vaatteissa yms.

Liikennesäännöt. Niistä mainitsin jo edellisessä kirjoituksessa mutta ne ansaitsee lisämaininnan, koska oon niistä niin kikseissä. Autot hidastaa ja päästää sut kulkemaan vaikket edes ole vielä suojatiellä. Tuntuu, että ne kunnioittaa jalankulkijoita. Tai ehkä ne kunnioittaa ennemminkin lakia ja liikennesääntöjä. Argentiinassa tarina on täysin toinen. Siellä pitää olla varuillaan ihan kokoajan. Autoilijoihin ei voi luottaa. En ainakaan minä.

Lapsellisia ei kunnioiteta. Tarkoitan siis ihmisiä lasten kanssa. Tämä yllätti meidät molemmat. Suomalaiset ei kunnioita äitejä rattaiden kanssa. Niitä lähinnä vituttaa ne tilaa vievät löntystäjät. Bussissa ne rynnii väkisin sun ohi eikä päästä sua ulos vasta kun viimeisenä. Niillä on niin kova kiire, ettei ne voi odottaa sitä viittä sekuntia mitä sulla kestää ulosmenossa. Argentiinassa tilanne on täysin päinvastainen. Siellä saat aina parempaa ja kohteliaampaa kohtelua jos oot lapsen kanssa. Ja kaikki pysähtyy söpöileen sun vauvalle ja ihastelemaan sen kauneutta.

Tarkoitukseni ei ollut dissata Argentiinaa, koska se on ihana maa ja raksuun sitä ihan kympillä! Halusin vain ylistää joitain perus juttuja jotka Suomessa on peruskauraa mutta Argentiinassa toistaiseksi vielä kaukainen haave. Katsellaan parin vuosikymmenen jälkeen uudestaan. :)

Mitäs mietteitä ruudun sillä puolella?

Ui mikä hurmio

Heimoi pitkästä aikaa! Blogissa on ollut hiljaista viime aikoina, koska kirjoittajalla on ollut kädet täpötäynnä hommia. Elämä täällä Helsingissä on ollut suht hektistä tähän saakka mutta olen nauttinut joka hetkestä. Ah mikä ihana kaupunki. Nämä ihanan aurinkoiset säät sattuivat juuri oikealle hetkelle. Meidät otettiin lämmöllä vastaan.

Lähtö Argentiinasta oli kiireinen ja stressaava. Minun piti ensin maksaa sakkoa siitä, että olin ollut maassa turistina yli 3kk. Seuraavaksi meille ilmoitettiin ettei Tobias voi poistua maasta pelkällä Suomen Passilla, koska on syntynyt Argentiinassa. Ei siis muuta kun pikapassia hommaamaan ja jännittämään keretäänkö lennolle. Passin valmistuttua juostiin check-iniin kuulemaan että lento oli ylibuukattu. Meidät siirrettiin Lufthansan lennolle parin tunnin päähän, tarjottiin Ilmaiset lounaat ja annettiin ihan kiitettävä summa rahaa korvaukseksi. Harmistuneisuus muuttui voitonriemuksi ja kaikki meni lopulta tosi hyvin. Selvittiin lennoilta elossa ja Tobiaskin käyttäytyi mainiosti.

Ollaan oltu Suomessa nyt reilu viikko ja kuten jo aiemmin mainitsin niin täällä on ollut ihanaa. Ollaan Maken (uus lempinimi) kanssa huokailtu kilpaa Kuinka kaunista täällä on. Tämä vihreys ja jatkuva valoisuus saa sydämen sykkimään.

Omaan kotiin muutettiin pari päivää sitten ja sitä ennen pidettiin kunnon maalausmaratoni. Kierrätyskeskus ja ikea osoittautuivat hyödyllisiksi ja nyt on asunnossa jonkun verran huonekalujakin. Kävi ilmi että Ikea on 3.5km päässä meidän kodista ja sehän vasta riemastutti. ;)  Totuttelen yhä tähän Vantaan rajoilla asumiseen mutta myönnän että tähän saakka olen nauttinut ihan  mielettömästi.

Tämän hetkisiä Suomisuosikkeja ovat: lohi, juustot, salmiakki, ruisleipä, lenkkeily hiekkatiellä, jalankulkijan kunnioitus liikenteessä (ei meinaa autot ajaa päälle suojatiellä), Henkkamaukan taivaallisen alhaiset hinnat, ruokakauppojen laajat valikoimat, julkisen liikenteen Täsmälliset aikataulut, totaalinen puhtaus ja kauneus kaikkialla Helsingissä,  kierrätys ja oman saunan miellyttävät löylyt.

Siinä pientä päivitystä.. Hyvää siis kuuluu. :) nyt on mentävä unille sillä kello on paljon ja aamu alkaa aikaisin. Kirjoitan lisää kunhan koneelle pääsen. Tämä kännykästä  bloggaaminen on hieman hankalaa. Kuvatkin on nyt kaikki puhelimella otettuja eikä mitään hajua millanen laatu niissä on. Ens kerralla sit kunnon kuvia kehiin.

Tsaukki!!

Published with Blogger-droid v2.0.10

Hei hei ja näkemiin!

Vajaat kolme vuotta sitten tallustelin yksin Madridin lentokentällä. Ostin oluen ja toisenkin, istuuduin lattialle ja annoin tuntien vieriä. Kuuntelin musiikkia mp3-soittimestani. Katselin ohikulkevia ihmisiä. Poltin ketjussa hermotupakoita ja jännitin. Lopulta kello oli tarpeeksi paljon. Astelin koneeseen, asetin pehvani lämpimään istuimeen ja suuntasin kohti uutta ja eksoottista manteretta. Tarkemmin sanottuna Buenos Airesia.

Keväinen Buenos Aires otti minut avosylin vastaan. Oli aurinkoista ja suht lämmintä. Kaikki oli puhkeamassa kukkaan. Oli helppo hymyillä. Buenos Airesilla oli minulle paljon tarjottavaa. Sain kunnian tutustua sen ihmisiin, nähtävyyksiin, yöelämään, kulttuuriin, ruoka- sekä juomatarjontaan ja kieleen. Hiljalleen ja huomaatta rakastuin kaupunkiin ja sen päättömään vilskeeseen. Toki kaipasin myös kotimaatani ja läheisiä ihmisiä mutta ajan kanssa kaipuu haaleni ja lopulta unohtui kokonaan. Oli parempi elää hetkessä.

Minulla oli paljon opittavaa. Paljon uusia asioita mihin totutella. Asetuin aloilleni, opettelin espanjaa, tein töitä ja elin suhteellisen normaalia elämää. Tajusin, että olin aivan oikeasti onnistunut tekemään uudesta kaupungista itselleni kodin jossa viihdyin. Voi sitä onnistumisen fiilistä!
Toki olin ja tulen aina olemaan "se ulkomaalainen". Tiedän, etten voi täysin sulautua joukkoon, mutta olen silti ylpeä itsestäni enkä häpeä suomalaista aksenttiani enkä kalpeaa ihoani.

Elämäni täällä Buenos Airesissa on ollut yksi jännittävä seikkailu ja olen ikionnellinen, että uskalsin ottaa askeleen kohti tuntematonta. Löysin rakkauden ja ihania ystäviä. Tajusin vihdoin mitä haluan "isona" tehdä ja onnistuin tavoittelemaan unelmaani. Synnytin suloisen pojan, joka mullisti elämäni lopullisesti. Kohtasin monet haasteet ja olen kertakaikkisen ylpeä itsestäni.

Nyt minun on tullut aika heittää hyvästit Buenos Airesille ja palata takaisin kotimaahani. Olen haikea mutta onnellinen. Tiedän, että tulen vielä palaamaan monta kertaa ja rakastumaan tähän sekamelskaiseen miljoonakaupunkiin uudestaan ja uudestaan. Samalla kuitenkin arvostan ja rakastan kotimaatani aivan uudella tavalla. En koskaan tajunnut kuinka hyvin asiat Suomessa ovat. Kirosin vain kuinka tylsään maahan olin syntynyt. Kolme vuotta kolmannessa maailmassa avasi silmäni ja kasvatti henkisesti.

Lähdin Suomesta yksin, hukassa, tylsistyneen ja tietämättä mitä elämältäni halusin. Nyt palaan takaisin perheellisenä, onnellisena, ylpeänä ja määrätietoisena ihmisenä.

Kiitos kuuluu sinulle Buenos Aires. Nähdään taas pian! KIITOS! <3

Ps. Seuraavan kerran kirjoitan sitten Suomesta. OO ÄM GEE!

English: It is the time to say goodbye to Buenos Aires and return to my home country. Not for good but for now. Buenos Aires has been treating me well and these years have grown me so much as a person. I am extremely happy and proud of myself. It was a huge decision to move to Buenos Aires but I haven't regreted it for a second. I left Finland being lost and lonely, not knowing what to do with my life and now I am returning with a family, dreaming big and knowing exactly what I want to do "when I grow up". I am so happy.

Goodbye Buenos Aires and thank you for everything!! I will see you soon!

Viimeistä viedään

Wihii. Aloitetaan kirjoitus hyvillä uutisilla. Me saatiin vvo:lta asuntotarjous pari päivää sitten. Alue vaikutti google mapsin ja äitin pikaisen sniikkailukierroksen perusteella oikein vihreältä ja rauhalliselta. Paljon lapsiperheitä ja luontoa, leikkipuistoja ja toivottavasti myös lenkkipolkuja ja talvella hiihtolatuja.

Rakennus on rivitalo. Asunnosta löytyy 2 huonetta, keittiö, vessa JA SAUNA ja oma pikkuinen piha. Kuulostaa tosi hyvältä. Jossain vaiheessa asunto tulee olemaan ahdas mutta toistaiseksi se saa kelvata. Tobiaksen kasvettua voidaan sit miettiä uutta muuttoa. Ainoa mikä mun karvat saa pystyyn on se, että tuo asunto on melkein Vantaan rajoilla. En mä halua missään Vantaalla asua. Kehäkolmosen ulkopuolella jumaliste!! :D Alue on siis Puistolaa/Suutarilaa. 800 metriä juna-asemalle. Kilsa kauppakeskukseen. Puoli kilsaa bussipysäkille. 300 metriä heurekaan, lol. Täytyy kyllä myöntää, että olo on hyvin huojentunut. Jännitettiin kovasti, että löytyykö meille mitään. Onneksi löytyi ja vielä vvo:lta, mikä tarkoittaa edullista vuokratakuuta ja hyväkuntoista asuntoa. Hih. Nyt ollaan taas yksi askel lähempänä meidän täydellistä elämää Suomessa.

Ajatus Suomeen paluusta tuntuu vielä jotenkin etäiseltä. Kyllä minä tottakai tiedän, että hyppään lentokoneeseen pienoisen perheeni kanssa tasan viikon päästä. Asia ei vain tunnu siltä. Se ei ole vielä iskenyt tajuntaan. Ehkä sitten lentokoneessa tai viimeistään Suomessa? Niin muistelin sen menevän tänne BA:hankin matkustaessa. Tiesin olevani lähdössä elämän mullistavalle matkalle mutten osannut jännittää sitä vasta kun olin oikeasti taksissa matkalla lentokentälle. Ehkä se on parempikin niin. Ei tule stressattua etukäteen vaan elettyä hetkessä ja nautittua näistä viimeisistä päivistä.

Meillä oli viime viikonloppuna läksiäiset. Huomenna olisi sitten tiedossa part 2. Ensimmäisiä juhlittiin perheen kanssa ja toiset on tarkoitettu ystäville. Saatiin Marcosin perheeltä läksiäislahjaksi ihana itse tehty kalenteri. Siinä on paaaaljon kuvia meistä ja muista perheenjäsenistä vuosien takaa. Tosi kiva viedä se meidän mukana Suomeen. On jotain, joka muistuttaa Argentiinasta ja toisesta perheestä joka päivä. Tuo kalenteri on niin sulonen!

Treffattiin joku aika sitten kahden Suomi-naisen kanssa ja paikalla oli mm. kaksi suomalais-argentiinalaista super suloista lasta ja Suomessa asuva Argentiinalainen mies. Yllätyin toooodella positiivisesti kuinka hän puhui Suomea niin sujuvasti ja yllättävän virheettömästi. Hihittelin mielessäni, että ehkä se meidänkin Marcos vielä jonain päivänä hallitsee kielen yhtä hyvin. Tällä hetkellä ainoa asia minkä se hallitsee hyvin on numerot. Niillä ei kovin pitkälle päästä mutta toisaalta enhän mäkään osannut sanoa muuta kun "Hola, soy Sari! Como estas?" kun tänne tulin. Tarkoituksena olisi tehdä Marcosille se valtion tarjoama kotoutussuunnitelma ja keskittyä aluksi suht intensiiviseen suomenkielen opiskeluun. Saa nähdä kuinka räjähdyspisteessä raukan pää tulee aluksi olemaan. Niin paljon uutta asiaa niin nopealla temmolla..

Ajattelin videokuvata paljon lähiaikoina ja tehdä minielokuvan tästä meidän muuttoprosessia. Vikoja hetkiä Argentiinassa ja ekoja hetkiä Suomessa. Kiva pitää Argentiinan suku ja kaverit ajantasalla ja kertoa mitä meille kuuluu ja millaiselta Marcosin uusi kotimaa näyttää. Muutenkin voidaan sit vanhoina ja ryppyisinä muistella tätä suurta muutosta elämässämme ja katsella kuinka hyvältä me aikoinaan näytettiin haha. Videomateriaali ei tietty tule olemaan samanlaatuista kun oikeissa elokuvissa mutta kotikäyttöön tuo mun kamera kuvaa suht hyvälaatuista videota.

Ollaan vähän jännitetty, että kerkeääköhän Marcosin oleskelulupatodistus tulla ennen lähtöä. Vähän näyttäisi siltä, että ei koska lähtö on jo ensi viikolla. Toivotaan, ettei sen tarvitse Suomen päässä odottaa kauaa koska ilman sitä todistusta Marcos ei voi muuta tehdä kun pyöritellä peukkuja ja leikkiä turistia. Toki sekin on mukavaa ja rentouttavaa mutta valitettavasti rahaa siitä ei makseta. Marcos myös jännitti lennon vaihtoa Englannissa pelkän menolipun kanssa ja ilman mitään todistusta siitä, että on jäämässä asumaan Suomeen laillisesti. Mitä jos ne ei päästä sitä maahan ilman paluulippua? Nyt täytyy vaan toivoa parasta ja ettei kukaan pysäytä meitä matkan varrella. Hyihyi, pois kaikki kauhukuvat.

Tobiaksesta en oo muuten tainnut kirjoittaa mitään vähään aikaan. Se osaa tällä hetkellä kontata oikein mainiosti ja kiivetä itse ylös seisomaan erilaisia esineitä ja asioita vasten. Se osaa kävellä pieniä matkoja kun käsistä pitää kiinni ja se osaa jo sanoa ättä. Toisinaan ättä muuttuu äätitiksi. Ihan selkeesti yrittää sanoa että äiti. ;D Ainakin niin mä tahdon uskotella itselleni. Hampaita on kertynyt jo viisi kappaletta ja kuudes on puskemassa läpi. Huutoraivareita saadaan aina silloin tällöin mutta osaa hän olla myös enkeli. Toisinaan on super hyviä päiviä ja sitten on taas niitä känkkäränkkiä kun mikään ei oo hyvin ja pitää vaan rääkyä. Sillon isin ja äitin hermot ovat hyvin riekaleina mutta minkäs teet. Ei se vanhemmuus ole pelkkää söpöä vauvakikatusta ja päiväunia. Ihana kun Suomessa meillä on innokas mummi, joka tahtoo viettää aikaa Tobiaksen kanssa. Päästään Marcosin kanssa vihdoin viettämään aikaa kahdestaan. Sitä ei oo tähän mennessä tullut harrastettua ollenkaan, koska argentiina-mummin sijaan on vaan ilkeä äitipuoli. Haha, no ei nyt sentään mut ei se oo kovin halukas hoitamaan meän hurmuria.

Kauhea kun nyt täytyy nähdä kaikkia ihmisiä viimeistä kertaa. Jotenkin niin lopullista. Hyvästit on tosi mälsiä. Marcosin siskokin kerkesi jo tirauttaa parit kyyneleet kun sanottiin heipat viime sunnuntaina. Tuli niin haikea fiilis. Toivottavasti tällä kertaa en katoa kolmeksi vuodeksi vaan voin jo parin vuoden päästä tulla tänne takaisin lomailemaan. Tulla katsomaan onko Argentiinan tilanne parantunut yhtään sitten viime näkemän.

Mutmut.. Hyvää ja ihanaa ja onnellista viikonloppua jokaiselle ihanalle ihmiselle joka jaksoi lukea tän liibalaaban loppuun saakka. :D PUSPUSJAMOI!

PS. Kuvat otin kaverin parvekkeelta, joka sijaitsee avenida Rivadavialla. Kiva tiirailla ihmisiä ja maisemia yläilmoista.

PPS. Käytiin samana päivänä Tobin kanssa karusellissä pyörimässä ja kivaa oli molemmilla: