Vapun partsihetki

Ihanan hidas aamu. Heräsin lämpimään auringonpaisteeseen jo puoli seitsemältä. Keitin kahvia ja join sen nauttien. Pojat lähtivät sirkuskouluun ja minä ryhdyin väsäämään pientä purtavaa. Rypäleitä, melonia, karjalanpiirakkaa munavoilla, marjasmoothieta ja sen sellaista. Sirkuksen jälkeen syötiin brunssia parvekkeella. Aurinko paistoi lämpimästi ja taivas oli sininen. Kyllä oli hyvä olla ja ottaa vähän aurinkoa siinä samalla. Pisamatkin tekevät taas tuloaan. Olin kovasti toivonut, että vappuna saisin nauttia lasillisen kuohuvaa mutta ei vielä. Toinen kerta sitten. Kyllä sitä ehtii.

Smoothie viikset. :D

Jos huomenna ei tule äkkilähtöä kättärille (jo 5 pv yliaikaa!!!!) niin jatketaan vappuruokailuteemaa ja käväistään mummin luona vappupäivällisellä. Kyllä maistuu!

Hohoi, mikä kestää?

Odottavan aika on pitkä. Todella pitkä. Olin aivan varma, että toinen lapsi syntyisi aiemmin kuin ensimmäinen. Mutta ei. Tässä sitä edelleen ollaan ja odotellaan. Vauvan la on neljän päivän päästä. Edellisessä raskaudessani sain tässä vaiheessa pitää jo päivän vanhaa vauvaa sylissäni ja opetella äitiyttä. Nyt olen kotona, toistan samoja rutiineja päivä toisensa jälkeen, odotan, kuulostelen kroppaa, odotan vähän lisää ja jännitän mutta mitään ei tapahdu. Ei merkkiäkään synnytyksestä.

Lohduttavaa toki on, että parin viikon päästä lapsi syntyy "vaikka väkisin" mutten millään jaksaisi olla tässä isossa ja raskaassa kropassa enää hetkeäkään. En tiedä pitäisikö tässä alkaa kyykkäämään vai vetää SSS ihan uudelle levelille. Puuh. 

Samaan aikaan jännitän synnytystä ihan hirveästi. Toki se jo on kertaalleen koettu ja kokemus oli itseasiassa aika kivuton, nopea ja hyvinkin siedettävä mutta tottakai jännitys ja pieni pelko painaa mieltä. Ei ole hyvä idea kuunnella ja lukea kipeitä kauhutarinoita juuri ennen h-hetkeä. Miksi kaikille kerrotaan aina kauhutarinoita??

MUTTA! Tämä voisi nyt virallisesti olla viimeinen raskauskirjoitus ever! Ah, ihanaa! Tämä 27-vuotias (vielä muutaman kuukauden kyllä!!) vartalo on lapsensa kasvattanut ja tämän jälkeen on aika keskittyä hyvinvointiin, vauvakilojen karistamiseen ja vanhenemiseen. :D

Nyt voisin laittaa jotain piristävää musiikkia soimaan, vääntää nupit kaakkoon, ihastella ikkunasta auringonsäteitä jotka kirkastavat neonkeltaista kerrostaloamme entisestään, keittää kupin kahvia ja hymyillä, koska nyt on kevät. Lempi vuodenaikani. <3 Tulipas muuten heti paljon parempi olo kun vaihdoin asenteen tuskastelusta fiilistelyyn. Joskus on hyvä hymyillä vaikkei hymyilyttäisi, koska yhtäkkiä se saattaakin muuttua ihan vilpittömäksi ja olo onkin melkoisen onnellinen.