Nice nice, billiard and beer. Tomorrow bowling. ;)
Now to different things...
I love my life, I really do and I'm happy to have all this. To live in Argentina, to have an argentinean boyfriend. It's amazing and I'm very greatfull. If I had stayed in Finland my life would be the same, boring and too much in the "comfort zone". But no matter how happy I am it doesn't change the fact that sometimes life here is not easy. Imagine yourself saying goodbye to your friends, to your family, to your home. Imagine to fly to the other part of the world knowing no one from there, knowing zero spanish and knowing nothing of their culture. It's a big thing at least for a girl like me. I still can't stop thinking how proud I am of myself. If you asked me two years ago I wouldn't even know where Buenos Aires is.
Sometimes I feel very lonely. Not because I don't have people around me but because we don't share the same language. I might be in a room full of people but I sit quiet, say nothing, understand nothing. It took a long tme for me to get used to it. It used to made me feel like the smallest person in the world. Of course I study spanish all the time but there's still a lot to learn. I admit - I am lazy. But it's not like I don't make any effort. As a matter of a fact I make a lot of effort. I can go to the city and make myself understood. Perfect, but it's not enough. Nobody has the patience to have a concersation with me in spanish because it would take ages. Also you can not expect everyone to speak english with you. Not in Argentina.
It makes me sad to admit this but yes, I am shy. When I'm in a group of people I rather stay quiet and listen. That's how I've always been. It's not like I never talk, I can be very irritating when I speak and there's no end.. :D But in these kinds of situations where I'm supposed to interact in spanish I get blocked. I stay quiet and I get frustrated. I start missing my language more and more.. I think "I wish I was in Finland, there I would at least unerstand everything.."
Now I know how my ex must have felt when she moved from Sweden to Finland knowing no finnish (clearly! who would speak such a language??) and I think she must have find it so frustrating when she had no idea what was going on, what we were talking about etc.
I don't really know what to think of this. Is it a good challenge for me? Or will I always feel lonely what comes to these situations? I'm so confused. And I have no solution. I have no idea what is the answer.. And of course my boyfriend always says "start learning spanish!" Oh yeah? What do you think I've been trying to do all this time? "well study more!" Yeah, it's easy for you to say...
Luckily if I start listing all the goods and the bads: the goods win BY FAR. :)
But still it would be great to get some tips.
Moikka! Markuuus kirjoittaa tässä ;). Luin tekstisi ja tiedän hyvin miltä sinusta tuntuu, olen ollut samassa tilanteessa ja eikä se hirveen kivaa aina ole. Ongelma mullakin oli se, että vaikka oli huone täynnä ihmisiä, niin tunsi itsensä aika avuttomaksi ja yksinäiseksi, kun ei ymmärtänyt mitään. Mutta haluaisin antaa sulle vinkin ja älä tee niinkuin minä tein (eli annoin periksi)! Pysy vahvana ja taistele. Mä oon varma että se helpottuu kun annat itsellesi vaan aikaa oppia espanjaa. Meanwhile voit vaan olla oma itsesi vaikka et puhua osaa, kyllä ihmiset ymmärtää toisiaan vaikka samaa kieltä puhuttaiskaan.
VastaaPoistaMut jos nyt annat periksi se tulee kummitelemaan sua kuitenkin, niin voin vaan tsempata ja autan mielelläni jos vaan voin! :)
Mä olen kans ollut samassa tilanteessa vuosia sitten; Argentiinassa ymmärtämättä yhtään espanjaa. Yritä vaan olla kärsivällinen, kyllä se espanja väkisinkin tarttuu. Itseäni auttoi hirmusesti esim musiikin kuuntelu.. kun kuuntelee samaa biisiä over and over again, niin johan rupeaa sanat erottumaan ja biisiä tajuamaan -vaikka sanakirjan avulla. Mm. Attaque77, Arjona ja intoxicados joskus auttoi mua oppimaan espanjaa.. ;)
VastaaPoistaParasta on, että yrität puhua niin paljon kuin osaat ja annat ittelles aikaa. Älä turhaan stressaa siitä, vaikka se voi välillä turhauttavaa ollakin. :)
Suerte!
Kiitos Markus tosta kommentista. Tota oli mukava lukea ja siitä tuli tosi hyvä fiilis. En mä tosiaan halua luovuttaa, se jäis nyppimään mua niin paljon. :)
VastaaPoistaAnnika, mä oon kans kovasti koittanut kuunnella musiikkia ja on se itseasiassa auttanukin. Pistänpä samantien lataukseen noita mitä luettelit, koskaan ei voi olla liikaa musaa! :) Pakko se on yrittää jaksaa tsempata vaikka tosiaan se stressaa ja turhauttaa. Mutta luulis, että lopussa olis aika palkittu fiilis.
heipsan! koita vaikka että viikossa piätte sun poikakaverin kans yhen päivän että puhutte vain espanjaa tai ootte sillon tällön koko viikon että puhutte vaan espanjaa. se on sun paras opettaja ja vasta painoksi opeta hälle suomea. kyllä pitäs ymmärrys niin henkisesti kun käytännösskin karttua! tai sitten oot vaan ihmisille että sori vaikka tää nyt tökkii niin puhutaan espanjaa koska haluan oppia. ne ois varmaan vaan ihan mielissään. parasta on kielikylpeä ja laittaa uskoa vähemmän englannin kieleen.
VastaaPoistagood luck ja upeita hetkiä!
x