Viime viikkojen aikana olen vaistonnut pieniä muutoksia mutten halunnut uskoa, että tämä on kohtaloni. Yritin sulkea silmäni todellisuudelta mutta nyt se on mahdotonta. Menetys on jo niin suurta, ettei sitä voi olla huomaamatta...
HERRA HIUSTENLÄHTÖ TULI KYLÄÄN!
Vittuperkele. Anteeksi ruma sama. Mut oikeesti. Perkelevittu.
Luin jo My Explorationista, että siellä menetellään hiuksia ja aattelin että jahas onkos tää mullakin edessä jossain vaiheessa. Joku lukijakin varotteli ajat sitten mut en halunnut uskoa sitä. Puhun nyt siis raskaudenjälkeisestä hiustenlähdöstä. (Ps. raskaudenjälkeisestä vai raskauden_jälkeisestä?) Mulla on siis kunnon hiirulinhäntä letti mutta raskauden aikana se muuttui paljon tuuheammaksi. Olin niin onnellinen! Ensimmäistä kertaa ikinä mun ei tarvinnu yrittää jotenki tupeerailla hiuksia paksumman näköisiksi! Tukka oli muutenkin aika hyvässä kunnossa. Ensimmäistä kertaa vuosiin näin pitkä, paljon yli olkapäitten jo (!!!) ja kiiltävä ja sileä. Mä kerkesin jo tottua tähän ihanuuteen ja nyt sitä ollaan riistämässä multa pois. Harjasin tänään hiukset, jonka seurauksena harja muistutti enemmänkin jotain pientä karvaeläintä kun hiusharjaa. Joka kerta kun haron tukkaa mulla jää sormiin hiuksia. Ja siis jos vaikka haron sitä 20 kertaa putkeen niin mun sormiin jää silti hiuksia vielä sen kahdennenkymmenennenkin kerran jälkeen. Kokeiltu on! Löydän jatkuvasti omia irtohiuksiani tobiaksesta, ruoasta, naamasta, vaatteista, KAIKKIALTA.
En tiedä tuleeko musta nyt sit kalju vai mitä hä! Pitää kai tutustua Buenos Airesin peruukkimarkkinoihin. Just in case. Vois kokeilla jotain uutta lookkia, vaikka kirkkaan pinkkiä tai jotain. Koittaa repiä vähän huumoria tästä surunäytelmästä.
English: I'm losing a lot of hair and I'm pissed off about that. Pregnancy made my hair thick, soon it's just a distant memory. Depressing.
Minuakaan ei naurata.
VastaaPoistaEnnen kuin alat maalailla kauhukuvia hiustenlähdöstäsi niin googleta sellainen sairaus kuin alopecia. Sen jälkeen puntaroi mielessäsi, että kuinka vakavaa tuo hetkellinen hormonien aiheuttama hiustenlähtö onkaan?
Alopecia tuli tutuksi minulle muutama vuosi sitten. Olin n. parikymppinen ja iloinen tyttö, joka oli hyvin tyytyväinen ulkonäköönsä. Hiukset olivat pitkät ja tummat ja paksut, mutta eräänä kauniina päivänä huomasin pienen kaljun läikän niskassani. Mietin, että varmaan oon vahingossa kisassut hirveen tupon hiuksia, siitä se varmasti johtuu. Tästä meni suunnilleen noin kuukausi ja olin tyttö, jolla ei ollut enää hiuksen hiuksea päässä, ripisiä oli toisen silmän alaripsissä neljä, kulmakarvat olivat poissa ja ihokarvoja ei ollut enää ollenkaan.
En halunnut myöntää sitä itselleni, mutta peruukki oli hankittava. Onneksi löysin hyvän peruukkien välittäjän. Lace peruukit (joita tummat tähdet kuten Beyonce käyttävät) ovat nykään niin aidonnäköisiä, että en pian itsekään muista onko tukka päässäni mun oma :D
Mutta kyllä tämä hiustenlähtö otti koville henkisesti. Alopecia on auto-immuuni sairaus ja siis sille ei ole mitään syytä mistä tämä tulee. Lääkäreiden mielestä tämä on pelkkä kosmeettinen haitta, eihän tämä mitenkään häiritse elämistä tai ole uhaksi. Henkisesti kesti monta vuotta, että ymmärsin, että hiukset ovat vain pieni osa ihmistä.
Nykyään mulla kasvaa kulmakarvat ja ripset, mutta hiuksia ei ole ollenkaan... Onneksi se ei enää ole jokapäiväinen itkunaiheeni, mutta kyllä harmittaa kun ihmiset joilla hiustenlähtö on minimaalista jaksavat valittaa....
Olisin onnellinen jos tietäisin syyn hiustenlähtööni, mutta kun alopeciasta ei voi ketään eikä mitään syyttä. Ei ole mitään parannuskeinoa, voi vaan toivoa että joku kaunis päivä hiukset kasvaisivat takaisin.
Hui kamala! Oon todella pahoillani. En ole koskaan kuullutkaan Alopeciasta. Osaan kuvitella miten raskasta sellaisen kanssa on elää, henkisesti nimenomaa.
VastaaPoistaHiustenlähtö on jokaiselle stressaava tilanne, määrästä riippumatta. Tottakai sua ottaa pattiin, kun meikäläiset valittaa hormoonihyrräyksen aiheutumasta tukanlähdöstä.. Mun mielestä se ei kuitenkaan tarkoita, että meitä ei saisi asia vaivata ollenkaan, koska "asiat vois olla huonomminkin". Jos multa murtuu käsi en saa olla surullinen, koska "no ei sentään mennyt poikki". Tiedät varmasti mitä tarkoitan?
Kauhistuin sun kommentista, koska osaan niin hyvin kuvitella kuinka raskasta se on kun tukka lähtee tahtomatta kokonaan päästä. Varsinkin naisena, jolla on ennen ollut pitkät paksut hiukset.
En voi muuta kuin toivoa, että tilanne muuttuu. Voimia ja jaksamisia. Onneksi peruukit on tänä päivänä niin aidon näköisiä, että itsetunnon ei tarvitse sentään aivan totaalisen pohjamutiin valua.. :/