Uusia käyntikortteja

Päätin pari viikkoa sitten päivittää käyntikorttieni ulkonäköä. Suunnittelin minimalistisen mutta omaa silmääni miellyttävän ulkoasun ja tilasin kortit MOOsta. Kyselin valokuvausfoorumilla vinkkejä hyvistä painofirmoista ja tuo edellä mainittu MOO sai erittäin paljon ääniä. Ei siis tarvinnut kahtaa kertaa harkita.

Käyntikortit on painettu astetta paremmalle paperille ja nettisivu itse kertoo asiasta tähän sävyyn: "We use MOO-invented Quadplex technology, which compresses four layers of Mohawk Superfine paper, to create our thick 600 gsm Luxe stock." 

Odotin jännittäen korttien saapumista ja nyt ne vihdoin tulivat. Olen tässä hetken aikaa niitä ehtinyt silmäillä ja en voi muuta sanoa kun että tykkään! Paperi on mattapintaista ja se tuntuu hyvältä kädessä. Siinä on tekstuuria. Sanoisin, että tästä seuraava upgrade olisi kohopainatus mutta se on valitettavan tyyristä.

Tässä pari kuvaa uusista käyntikorteista. Olen tyyliltäni tosi pelkistettyyn ja yksinkertaiseen kallistuva ihminen. Sellainen tietty tyhjyys ja "negative space" on mielestäni esteettisen kaunista. Niinpä nämä kortit ovat just niin mua kun olla voi. :)

Ainiin! Jos sinua kiinnostaa käyntikorttien painatus tai vaikka joulukorttien/perus korttien tai esim. tarrojen painatus niin minä annan yksimielisen ääneni MOO:lle. Ainakin tämän hetkiseen kokemukseen pohjautuen laatu on ylittänyt kaikki odotukset. TÄSTÄ linkistä tilatessa saat 15€ alennusta kun kyseessä on ensimmäinen tilaus, joten ei muuta kuin shoppailemaan!

Viime hetken mietteitä

Lähtölaskenta on nyt ihan tosissaan startannut. Ei sitä vieläkään oikein tajua, että reilun viikon päästä me vihdoin lähdetään Argentiinaan! Edellisen kerran siellä oltiin kun se oli meidän koti ja siitä on jo monta vuotta. Jännittää onko mikään muuttunut. Jännittää osaanko puhua enää sanaakaan espanjaa. Jännittää kaikki ne paikat mihin me mennään. Ehkä eniten kuitenkin jännittää lentomatkat. En välittäisi, jos kyseessä olisi muutaman tunnin lento mutta kun määränpäähän matkustus kestää kokonaisen vuorokauden, on jännitys ihan välttämätön. Miten lapset suhtautuvat? Itkupotkut ahtaassa koneessa olisivat kovin ikävät.

Kirjoitin meidän matkasuunnitelmasta silloin puolisen vuotta sitten kun lentoliput oli ostettu. Suunnitelmat ovat kuitenkin muuttuneet varmaan viisi kertaa sen jälkeen, joten en ole viitsinyt niistä mitään edes kirjoittaa. Arvelin, että Marcos kuitenkin taas muuttaa mielensä ja keksii jotain uutta. Hän on siis kavereidensa ja sukulaistensa kanssa jutellut ja "brainstormannut" puhelimessa ja joka kerta matkasuunnitelma on muuttunut. Tällä hetkellä kuitenkin näyttäisi siltä, että saavuttuamme Bairesiin ajamme heti seuraavana päivänä Cariloon ja vietämme siellä pitkän viikonlopun M:n perheen kanssa. Saamme olla meren rannalla, ottaa aurinkoa, uida ja tehdä hiekkalinnoja. Siitä suuntaamme nokkamme kohti Barilochea. M:n sisko asuu siellä. Olen erityisen innoissani Bariloche/Villa Angostura -alueesta. Siellä on niin kaunista! Neljä-viisi päivää nautimme Etelän ihanuudesta, mahdollisesti jopa poikkeamme Chilen puolelle, ja ajamme sitten takaisin Buenos Airesiin M:n siskon kanssa. Vietämme n. viikon BA:ssa kavereita tavaten ja sitten vietämme joulua Pilarissa koko suuren perheen kanssa. Siinä on vielä pari päivää aikaa ottaa aurinkoa ja 27pv lähdemme lentelemään takaisin kohti Suomea.

Ei voi muuta sanoa kun että SOUNDS LIKE A PLAN!

Sieltä se tuli!

Hei ihan mahtavaa! Mä "masistelin" mun edellisessä kirjoituksessa harmaudesta ja heti seuraavana päivänä kaikkialla oli aivan valkoista. Aikamoinen tuuri! Tobias on ollut meidän perheessä kaikista eniten fiiliksissä tästä. Sen lempi vuodenaika on talvi, koska se rakastaa kylmää. Kerrassaan hämmentävää. :D Sitä ei meinaa saada pulkasta pois niin millään. Ja lumivuoret on ihan parhaita! Mä puolestani iloitsen siitä kuinka lumi tuo valoa ja pakkasten aikaan se ihana *narsk narsk* kengän alla on niin maaginen.

Marcos oli viime viikolla Saksassa työmatkalla ja meillä oli lasten kanssa sillä aikaa omaa kivaa. Oltiin paljon ulkona leikkimässä ja vastapainoksi myös kotona lastenohjelmia tuijotellessa silloin kun lumimyrskyt olivat pahimillaan. Tobias sai nukkua yöt mun vieressä ja siitäpäs se olikin niin onnellinen. Toki oli myös raskasta hoitaa kaikki aivan yksin aamusta iltaan mutta onneksi nuo muruset käyttäytyivät hyvin. Olin kuitenkin erittäin iloinen saadessani miehen takaisin kotiin. :)

Enää kolme viikkoa ja sitten lennetään Argentiinaan. *hyppii seinille* Alkaa kovasti jo jännittää!

Moodeja

Mitä tämä on? Syyskuu tuli, meni. Lokakuu tuli, meni. Mihin. Tämä. Aika. Meni.

Syksy tuntui tänä vuonna hämmentävän lyhyeltä. Odotin ruskaa, ihanaa värien kirjoa. Kyllähän se tulikin ainakin lievässä muodossa mutta melko nopeasti se oli jo poissa. Nyt puut huutavat tyhjyyttään. Harmaus on saapunut ja tällä viikolla tulee kuulemma jo lunta. En voi muuta kuin ihmetellä.

Nyt alkaa se jännä aika vuodesta jolloin kynttilöitä saa suurkuluttaa ja pieni alakulo on sallittua. Sohvalle voi käpertyä vauva kainalossa ja katsoa leffoja peiton alla. Voi kuunnella haikeaa musiikkia ja ehkä tirauttaa muutaman liikutuksen kyyneleen. Teetä ja kahvia saa ja pitääkin suurkuluttaa. Voi elää omassa melankolisessa kuplassa kunnes valkea peittää maan. 

Tajusin tänään, että mehän lennämme Argentiinaan jo ensi kuussa. Aivan täydelliseen aikaan. Saan elää hetken tämän kummallisen tunteen kanssa mutta pian pääsen siitä pois, koska saavun keskelle kesää. Aivan mahtavaa! Kolme viikkoa lämpöä ja matkustelua Argentiinan rajojen sisällä. Tärisen innosta.

Olin pari viikkoa sitten työkaverini babyshowereilla ja siinä työkuvioista jutellessa tajusin kuinka pian palaan takaisin töihin. Helmikuun lopulla. No okei, ei se nyt NIIIN pian ole mutta joka päivä lähempänä. Samaan aikaan innostaa ja ahdistaa. Salaa haaveilen, että jonain päivänä voisin lopettaa päivätyöni ja tienata pelkällä valokuvauksella. Kuluneen kesän ja syksyn aikana olen päässyt tekemään yllättävän paljon keikkaa ja se on saanut minut haaveilemaan tästä vielä enemmän. Täytyy uskoa itseensä, koska silloin tulevaisuuskin näyttää kirkkaammalta. Tulevista talonrakkennushaaveistakin ollaan taas alettu puhumaan. Sekin projekti tuntuu olevan kokoajan lähempänä. Täytyy jatkaa tätä dream big -linjaa, koska se tuo niin paljon voimaa ja iloa näihin ohikiitäviin päiviin. <3

The Zapp Family

(Kännykkäkuva)

Onko Zappin perhe tuttu? Perheeseen kuuluu Herman, Candelaria ja heidän neljä lastaan - Pampa, Tehue, Paloma ja Wallaby. He ovat Argentiinalainen perhe joka on viimeiset 16 vuotta toteuttanut unelmaansa - matkustelua. Aivan, matka Argentiinasta Alaskaan starttasi vuonna 2000 ja nyt 16 vuotta myöhemmin he ovat kolunneet lähes joka maailman kolkan. Matka taittuu klassikoksi muodostuneella vuoden 1928 Graham Paige -vintage autolla. Perhe matkaa tällä hetkellä Euroopassa. Se on heidän viimeinen maanosa. Tämän jälkeen on aika palata kotiin. Argentiinaan. 

Perhe on ihan mieletön. Äiti toimii lasten kotiopettajana jotta he voivat pysyä jatkuvasti tien päällä. Auto on varsinainen tilaihme. Katolle on rakennettu teltta joka toimii lastenhuoneena. Auton penkit voi taittaa alas niin että niistä saadaan tehtyä sänky. Autossa on myös mahdollista keittää ruokaa. Ihan älytöntä ja samaan aikaan niin kekseliästä. :D He ovat tehneet kaikkensa, ettei mikään pysäyttäisi heitä.

Itse en ollut tästä Zappin perheestä koskaan aiemmin kuullutkaan mutta Marcosille he olivat tuttu juttu. Hän oli jo kauan sitten lukenut heidän kirjansa ja matkannut ympäri Etelä-Amerikkaa juurikin heidän tarinansa inspiroittamana. Marcos on seurannut heidän elämäänsä ja matkaansa Facebookissa ja kun hän huomasi heidän olevan Suomessa oli meidän aivan pakko tarjota heille majoitusta täältä meiltä. :) Niinhän siinä sitten kävikin, että perhe körötteli meille ja tässä 75 neliön kolmiossa oli yhtäkkiä 10 henkinen poppoo majoitettuna. Ahdasta oli mutta se ei haitannut. Hurjan hauska kokemus kertakaikkiaan. Oli kiva päästä tutustumaan tähän perheeseen ja kuulla heidän tarinaansa. Itseasiassa kävi ilmi, että Marcos ja Candelaria ovat sukulaisia. Ei sinäänsä ihme, koska Marcosilla on mm. 9 sisarusta ja yli 100 serkkua. :D

Suosittelen tutustumaan tämän perheen seikkailuihin. Itse tällaisena matkustelua janoavana ihmisenä inspiroiduin ihan älyttömästi. Tekisi mieli ostaa paku, pakata perhe ja lähteä N-Y-T! Tämä perhe on myös hienosti todistanut, että lapset eivät todellakaan ole mikään syy pysähtyä.

http://www.argentinaalaska.com/
https://www.facebook.com/herman.zapp?fref=ts

...Ja loppuun parit syysfiilistelyt!

Tähdenlentoja

Jokunen viikko sitten bongasin artikkelin tulevasta meteoriparvesta ja halusin ehdottomasti käydä tapittamassa sitä, koska taivaankin oli tarkoitus olla pilvinen. Valitettavasti en saanut Marcosia suostuteltua vuokraamaan autoa ja ajamaan minua jonnekin kauas valosaastetta pakoon joten polkasin Hiekkaharjussa sijaitsevalle pellolle. Valvoin kotona muiden nukkuessa ja kahden aikoihin yöllä lähdin. Paikka oli surullisen valoisa kaikkien katuvalojen ja lähellä sijaitsevan lentokentän takia mutta meteoripari oli hieno. Tähdenlentoja kaikkialla. Harmitti olla todistamassa sitä näkyä ihan yksin.

Kuvat ovat aika laimeita mutta olkoon. Ainakin yritin. Marcos lupasi joku pilvetön viikonloppu vuokrata meille sen auton ja huristaa kauemmas, jotta minä pääsen vihdoin kokeilemaan yökuvausta kunnolla. Helpompaa olisi varmaan hankkia se ajokortti ja olla itse omien yökuvaustensa herra.... :D

Mis Queridos

Huomasin, että edellisestä mini-me -postauksesta on kulunut aikaa joten siitä sainkin oivan tekosyyn tuputtaa lasteni kuvia tänne blogin puolelle. :D Emilia on viittä vaille nelikuinen. Kohta päästään tutustumaan soseiden ihmeelliseen maailmaan. Tobias taas täytti juuri 4v ja on ihan mielettömän iso siskonsa rinnalla! Välillä oikein havahdun siihen kuinka pitkä ja isopäinen ja ylipäänsä kookas hän on. :D Poika on myös pirun fiksu. Täynnä kysymyksiä (joiden kanssa minä olen ihan pulassa), omaa hämmentävän laajan sanavaraston, on motorisesti lahjakas temppuilija sekä ah!-niin-uhmakas. Täytyy sanoa, että olen kovin iloinen, että poika palaa ensi viikolla takaisin päiväkotiin. Saa Emiliakin nukkua päikkärit rauhassa kun metelöivä isoveli ei ole aina herättämässä.

Täytyy sanoa, että vaikka poika uhmaa minkä kerkeää ja vauva itkee satunnaisesti (no okei, ei juuri koskaan) niin on minulla kyllä niin ihanat lapset! Tobias on niin aurinkoinen, leikkisä ja suloinen poika ja Emilia oikea unelmavauva! Tyttö nukkuu aina aamuun asti kuin tukki *kop kop*, kitisee vain nälän tullen, ihmettelee paljon mietteliään rauhallisena maailman menoa ja on ehkä kaunein vauva mitä koskaan olen nähnyt. Ylpeä äiti olen.

PS. Huomenna minulla on 28v syntymäpäivä ja me päästään Marcosin kanssa ensimmäistä kertaa Emilian syntymän jälkeen ulos kahdestaan. Huisia!

Ihanan kaupungin pyörteissä

Vietimme viime viikonlopun Tukholmassa kuten aiemmin kirjoitin. Viimeksi Ruotsissa kävin kuutisen vuotta sitten ja silloinkin aikaa tuli vietettyä enemmän muissa kaupungeissa, joten muistikuvat Tukholmasta olivat jo aika haalistuneet. Olimme Marcosin kanssa molemmat aivan ällikällä lyötyjä siitä kuinka mahtava Tukholma oli! Paljon suurempi kuin Helsinki ja paljon mielenkiintoisempi. Kauniimpi. Joka kulman takaa löytyi aina jotain upeaa katseltavaa. Minä rakastin niitä vanhoja värikkäitä kerrostaloja ja niiden parvekkeita. Merimaisemat olivat upeita. Gamla Stan oli täynnä tunnelmaa. Djurgårdenissa pääsi Tivoliin kieppumaan ja vihreitä maisemia ihastelemaan. Metroverkosto hämmensi koollaan. Pääsin myös syömään elämäni herkullisinta risottoa. Tuntui, että aika loppui aivan kesken emmekä päässeet näkemään tarpeeksi. Ensi kerralla täytyy jäädä kaupunkiin useammaksi päiväksi. Haaveilimme hieman Tukholmaan muutosta. Kaupungista löytyi paljon yhtäläisyyksiä monien muiden eri kaupunkien kanssa. Välillä olin vakuuttunut olevani Helsingissä, sitten taas Kööpenhaminassa ja jopa Buenos Airesin Florida streetillä pääsimme kävelemään. ;)

Viikonlopulle oli luvattu pientä tihkusadetta mutta lopulta säät olivat aivan mielettömät! Aurinko paistaa porotti päivästä toiseen ja lämmintä oli. Taivaalta ei tullut pisaraakaan. Kahtena iltana saimme ihastella kultaista auringonlaskua. Laivamatkatkin menivät mainiosti. Tobias rakasti muumidiskoa ja lasten leikkipaikkoja. Tax Freestä ostimme kotiin tuliaisiksi viiniä ja Kinder munia. Nam.

Ihan mahtava viikonloppu takana. Kyllä se matkailu avartaa vaikkei kauas menisikään. :)

Sunday bubbles

Eikä! Loisto viikon kruunasi ihanan rento sunnuntai näiden mun murujen kanssa <3 Mestari-ideoita, haaveilua, kuplia metsässä, leikkiä ja naurua.
Pakko jakaa kun onnellisuus levelit on taas through the roof.