Tuollaiset hetket ovat omalla tavallaan aika maagisia eikä niitä tule usein. Lumihiutaleet olivat niin kevyitä, että ne leijailivat maahan todella hitaasti. Jääpalaset kolahtelivat toisiaan vasten ja meri aaltoili kevyesti. Suurinosa sen pinta-alasta oli kuitenkin paksun jään peitossa ja horisontissa näkyikin paljon jalanjälkiä. Itse en uskaltanut. Pakkasta oli n. kymmenen astetta. Juuri sopivasti.
Minun fiilistellessä näitä maisemia olivat Tobias ja Marcos riehumassa Snadistadissa. Myöhemmin minäkin liityin seuraan.
Sunnuntai oli ihanan aurinkoinen. Voi näitä päiviä. <3
Aivan upeita kuvia! Ihanaa että oot taas innostunu bloggailemaan, nää sun taidonnäytteet on todellakin ilo silmälle! :)
VastaaPoistaHenrika
Ihanaa, kiitos! :) kiva pitkästä aikaa taas bloggailla ja tekisi ihan kokoajan vaan mieli mennä ulos kameran kanssa tähystelemään. :D
Poista