Katukuva

Kävellessä meilkein missä tahansa Buenos Airesin kaupunginosassa sitä huomaa kuinka täällä on kodittomuutta. Kaikki on vähän epäjärjestyksessä ja puolikunnossa. On paljon roskaa ja sotkua. Vaarallisia slummeja. Kaduilla nukkuvia ihmisiä. Puistoihin rakennettuja "majoja", jotka ovat joidenkin koteja. Tiet ovat todella huonossa kunnossa. Roskapusseja lojuu maassa.. Olen tottunut kaikkeen tähän, enkä enää edes kiinnitä siihen niin paljoa huomiota (no okei, vaarallisia slummeja ei oo joka kaupunginosassa onneksi. Muuten menis jo vähän turhan jännittäväksi).

Meidän kadulla asuu mies, joka istuu aina samassa paikassa. Koko tämän reilun vuoden ajan olen nähnyt hänet AINA siinä samassa kohdassa.. Toisinaan se nukkuu, toisinaan se valvoo. Mietin usein mikäköhän hänet on ajanut tuohon tilaan. Miksei hän edes yritä? Istuu vain paikoillaan vuodesta toiseen... Hän ei edes dokaa halpisviiniä kuten ne muut kodittomat hänen ympärillään. Toisinaan näen hänet lukemassa sanomalehteä pahvinen kahvikuppi kädessään. Toisinaan hän nojaa käteensä ja tuijottaa tyhjyyteen tunnista toiseen. Kyllä, tärkkailen häntä paljon, haha.

Muuton yhteydessä heitettiin paljon tavaraa ja vaatetta menemään. Marcos kävi antamassa tälle kyseiselle miehelle yhden kenkäparin ja nyt se istuu siinä samassa paikassa Marcosin kengät jalassa. Ihanaa, päivän hyvä teko! :D Lahjoitettiin samalla kirkolle iso kasa vaatteita ja kenkiä. Lupasivat, että antavat niitä kodittomille. Paljon parempi pistää hyvä kiertämään kun heittää kasoittain hyväkuntoisia vaatteita roskiin.

Saa nähdä näkyykö tätä Suomessa. Veikkaan aika vahvasti että ei. Ihana päästä hengittämään raitista ilmaa, työntämään rattaita ehjillä kaduilla, laittaa roskapussit niihin kuuluviin laatikoihin ja käydä leikkipuistossa ilman että joka kulmasta löytyy epämääräistä porukkaa ja itse rakennettuja majakoteja. Tullaan varmasti molemmat yllättymään positiivisesti kuinka Suomi on niin monta askelta edellä. Argentiina puksuttelee perässä hitaasti mutta varmasti. :) PS. En toki ole unohtanut kalliota enkä piritorin sekopääväkeä. Kyllä niitä tottakai Suomestakin löytyy!

Otin jonkun verran kuvia kaduilla nukkuvista ihmisistä. Aihe oli hankala, sillä pelkäsin ihmisten reaktioita enkä uskaltanut tunkea isoa kameraani heidän naamoilleen. Entä jos ne herää ja suuttuu tosi paljon? Käyvät kimppuun ja kiroavat pienen Suomalaistytön maasta taivaaseen?!! Sniikkiys ja nopea tempo osoittautuivat hyväksi taktiikaksi. Pari ihmistä tuli huomauttamaan, että olehan varovainen kamerasi kanssa.

Innolla odotan millainen meininki Suomessa on. Buenos Airesin meno on toisinaan vähän päätön. But I like it.