Huhuu, onko ketään kotona?

Huhuu! Onko siellä enään ketään? Kovasti kyllä kaikuu... Hyvin mahdollista, että olen onnistunut karkoittamaan jokaisen lukijan tämän pitkän hiljaiselon myötä. Edellisestä kirjoituksesta on aikaa vähäiset 10 kuukautta. Käsittämätöntä! Voisin kirjoittaa monta kappaletta ajanpuutteesta, kiireestä ja elämänmuutoksista mutta tiedän, että aikaa saa aina järjestettyä jos niin tahtoo. En siis piiloudu tekosyiden taakse vaan nostan kädet nöyrästi ilmaan ja tunnustan olevani laiska, paska ja saamaton. Inspiraatio on ollut hakusessa ja samoin tietokoneella istumisen into. Nettiä on niin helppo selailla puhelimella mutta toisaalta pitkien kirjoitusten rustaus kärpäsen paskan kokoisella näppäimistöllä on yhtä tuskaa. Instagramin (@sarimariar) kanssa on ollut liian hauska leikkiä ja kännykän kamera on ollut suurkulutuksessa. Oma järkkäri taas on ollut pölyttymässä kirjahyllyssä. Ihan pahaa tekee.

Huomaatteko kuitenkin, että täällä minä taas olen!! Nöyränä ja pahoittelevana mutta toisaalta iloisena, sillä kevät on tuonut taas paljon uutta energiaa ja inspiraatiota. Aion jatkaa kirjoittamista ja valokuvaamista vanhaan tuttuun tapaan. Jos olen menettänyt kaikki lukijat niin kirjoitan tätä sitten vain itselleni. Sekin on ihan ok. Omaan pieneen päiväkirjaan on kiva purkaa ajatuksia ja jakaa mukavia hetkiä elämän varrelta.

Aloitetaan nyt vaikka jonkinlaisella yhteenvedolla siitä mitä meille kuuluu ja mitä kaikkea on tapahtunut viimeisen kymmenen kuukauden aikana. Edellisen kerran kirjoitin viime juhannuksena, joten harpataan siis tuon pitkän ja pimeän mutta ah!-niin-lumettoman-talven yli ja keskustellaan viime kesästä/syksystä. Toteutin silloin muutamia valokuvausprojekteja ja niiden parissa oli aivan ihana työskennellä. Samaan aikaan keskityin lähinnä lomailuun ja vanhojen tuttujen tapailuun. Etsiskelin ahkerasti töitä ja asetuin pikkuhiljaa aloilleni tähän Vantaan rajoilla sijaitsevaan tukikohtaamme. Tässä pari kuvaa eri projekteista.

Syksyn tienoilla alkoi vihdoin tapahtua. Työnhaku tuotti tulosta ja aloitinkin uudessa työpaikassa logistiikkakeskuksessa (=lue varastolla haha). Tiedän... Varastoduuni! Ei kuulosta yhtään niin ylelliseltä. Kivaa siellä kuitenkin oli. Sain ajella sellaisella "trukilla" päivät pitkät ja tällaiselle ajokortittomallehan se oli yhtä juhlaa. Elämän pienet ilot voi olla jotain noinkin naurettavan yksinkertaista asioita. Tärkeintä on että nauttii. Aloitin työpaikalla siis vuokratyöntekijänä mutta puolen vuoden raataminen tuotti tulosta ja minut palkattiin ihan kokopäiväiseksi vakkarityöntekijäksi. Ihan huippu fiilis kun joku arvostaa sun työntekoa ja tahtoo sut mukaan tiimiin! Päivät ovat siis viime syksystä saakka olleet minun osaltani erittäin työntäyteisiä.

Marcoskin teki jonkun verran erilaisia juttuja ja lopulta päätyi Eiran aikuislukioon opiskelemaan suomen kieltä. Opiskelu on ollut melko intensiivistä. Koulua on aina neljänä päivänä viikossa usean tunnin verran per päivä. Marcos on tosi motivoitunut opiskelemaan ja on itseasiassa yksi luokkansa parhaista vaikka aloittikin ihan nollasta. Ylpeä täytyy olla!

Tobias on tietenkin kasvanut aivan huimasti. Niin ne lapset tekee tuossa iässä. Selailin vanhempia blogin kuvia ja huokailin kuinka pieni Topsukka oli aikoinaan. Nyt se kävelee ja juoksee ja puhuu ja leikkii ja noh... välillä kokeilee myös  rajojaan kaikenmaailman päähänpistoilla (=äitiä on mm. kiva joskus purra ja läpsiä....). Tobias siis täyttää heinäkuussa 2v. Eikö ole uskomatonta miten nopeasti aika menee!! Huomasin mm. että tuossa mun esittelytekstissäni kerron olevani 24v vaikka todellisuudessa täytän tänä syksynä 26v!! Niin se ihminen vanhenee ihan huomaamatta... *ikäkriisi*

Talvesta ei ole paljoa kerrottavaa. Se oli pitkä ja pimeä. Lumeton. Tylsä.. Eleltiin rauhallisesti. Marcosin veli kävi meidän luona kylässä ja se kyllä piristi meidän perhettä kovasti. Pojat kävi mm. avantouinnilla jota edes minä en ole koskaan kokeillut. Aika huvittavaa ja kylmän jäätävää katseltavaa se oli. :)

Jään päällä kävelyä.

Tässä vielä joitain kännykuvia viime ajoilta..

Terveysintoilu on tuottanut tulosta.

Pikku tonttu jouluaattona.

Sisko ja minä Tobiaksen 1v synttäreillä.

Kävin pari päivää sitten kampaajalla muuttamassa lookkia. Leikkasin tukkaa oikein kunnolla ja tuntuu kyllä ihanan virkistävältä tämä suuri muutos. :)

Semmoista kuuluu meille... :) Mitäs teille? Onko siellä enää ketään? Oliko ikävä?
Tästä lähtien blogin puolella tulee olemaan vähän vilkkaampaa kuin viime aikoina. Se on lupaus!!

Hyvää pääsiäistä ihanaisille ihmisille!

Eglish: Helloooo, anybody there? I know I know.... 10 months without writing. I have no excuses. I was lazy, out of inspiration and concentrated too much on other stuff (read life). But here I am again! And I aint going nowhere! I'm going to keep on posting more often. The spring has just arrived and I am getting more alive again!!! How are you guys? Missed me?