Pyörällä Porvooseen

Minä ja mieheni. Me emme ole mikään ihan tavallinen parivaljakko. Me molemmat olemme hieman hulluja. Kumpikin rakastaa seikkailuja ja uusia haasteita. Me haluamme nähdä ja kokea niin paljon kuin vain voimme tämän pienen elämän aikana emmekä todellakaan halua jumahtaa tylsään, tasapaksuun arkeen. Suunnitteilla on kymmeniä viikonlopun mittaisia pakomatkoja eri Euroopan maihin. Vaihtoehtojakin on niin monia, ettei oikein tiedä mistä aloittaa! Ehkä pitäisikin aloittaa Suomesta? Kesä tekee kokoajan tuloaan, joten mielestäni Suomella on juuri nyt paljon annettavaa. Me molemmat rakastamme pyöräilyä ja pienellä budjetilla matkustamista joten.....miksei pyöräiltäisi Porvooseen? Niinpä, miksi ei?! En muista kumpi tuon ajatuksen ensimäisenä heitti ilmoille mutta toinen komppasi heti messissä, "todellakin!!" ja ei muuta kuin reittiä ja matkaa suunnittelemaan. Porvoo on yllättävän lähellä Helsinki-Vantaan rajaviivaa. Vain n. 44 kilometrin päässä. Ei ollenkaan paha. Mielestäni vielä aika realistisen matkan päässä jos siis pyörällä aikoo liikkua. Tälle pyöriäilijäkaksikolle se ei ole matka eikä mikään. ;)

Kun päivämäärä oli lyöty lukkoon alkoi viikon mittainen kunnonkohotuskuuri. Pyörällä töihin, pyörällä kotiin, pyörällä Helsingin keskustaan. Pyörällä ihan kaikkialle. Kyllä siinä äkkiä huomasi olevansa suht hyvässä kondiksessa. Pakarat jaksoi painaa täysillä aika jyrkissäkin ylämäissä. Oltiin siis sekä fyysisesti että henkisesti valmiita koitokseen. Sitten koittikin SE päivä. H-hetki. 

Eniten matkassa pelkäsin autotiella ajamista. Tiesin, etteivät pyörätiet johda Porvooseen saakka, joten ainoa mahdollisuus oli suhailla autojen seassa. Mitä jos ne ajavat päälle tai kurvaavat pelottavan läheltä? Maantiet ovat täynnä sekopäitä enkä todellakaan tahdo joutua sellaisen yliajamaksi. Marcosin mahtavat puheenlahjat saivat minut kuitenkin heittämään turhat pelot romukoppaan ja niin me lähdimme matkaan. 

Tunnelma oli aluksi aavistuksen jännittynyt mutta hien noustessa pintaan kaikki murheet ja huolet painuivat pois mielestä. Hiukset hulmusivat tuulessa ja oli jotenkin niin helppo hymyillä. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja ilma tuoksui raikkaalta. Siinä me matkasimme. Kilometri toisensa jälkeen. Maisemat vaihtuivat ja Porvoo oli kokoajan hieman lähempänä. Autot ohittivat aika-ajoin mutta minä pysyin hengissä. Turhaan olin pelännyt.

Kahden tunnin ja monen tuskaisen ylämäen jälkeen saavuimme vihdoin määränpäähämme, ihanaan ja lämpimään Porvooseen. Ah, miten kaunis kaupunki se onkaan. Kävelimme mukulakivetyksellä ja ihailimme maisemia. Jalat olivat aavistuksen muusaantuneet pyöräilyn jäljiltä mutta kyllä niillä saattoi vielä kävellä - ainakin toistaiseksi. Löysimme mukavan ravintolan ja söimme siellä lounaan. Kilistimme saavutuksen kunniaksi. Voittajafiilis!

Vietimme muutaman tunnin Porvoon auringon alla ihastellen kiehtovan vanhanaikaista tyyliä ja merimaisemia. Sitten olikin aika istuutua linja-auton penkkiin ja päristellä takaisin Helsinkiin.

Aivan ihana sunnuntai. Fyysisesti todella uuvuttava ja raskas mutta henkisesti niin ikimuistoinen. Suosittelen lämpimästi! Polkupyörä on oiva kulkuväline ja sitä kannattaa käyttää.

English: We had this crazy idea of biking to Porvoo (a city near Helsinki, around 44 km away from our home). And so we did it. We sat on our bikes and cycled all the way to Porvoo which is such a beautiful and medieval city by the sea. We had lunch there and walked around a little bit and took a bus back to Helsinki. What a perfect mini trip and workout!