Frederiksværk & Farum

Noniin. Aika jatkaa siitä mihin eilen jäin.

Mörrimöykky aamukahvilla

Kolmannen päivän pyöräily starttasi leppoisasti. Poljimme pientä pyörätietä pitkin kiemurrellen siellä sun täällä, välillä jopa hiekkatielle poiketen. Gillelejessä pysähdyimme syömään lounasta ja ihailemaan maisemaa. Tuntui, että rannikon upeus sen kuin kaunistui matkan edessä.

Löysimme hauskan "tea with a view" paikan. Siellä oli teepusseja, kuppeja, vettä ja vedenkeitin. Ja view todellakin oli upea.

Tisvildeen mennessä ajoimme pitkän matkan autotien reunassa. Tanskalaiset kuskit olivat todella ystävällisiä. He hidastivat ohitustilanteessa ja jättivät hyvin tilaa auton ja pyörän väliin. Missään vaiheessa en kokenut pelkoa autotiellä ajaessani, vaikka aikamoinen jänishousu olenkin. Se kertoo jo paljon.

Matka tuntui tällä kertaa melko raskaalta ylämäistä, tuulesta ja muutamasta eksymisestä johtuen. Kun vihdoin saavuimme Frederiksværkin leirintälueelle kasasimme äkkiä teltan ja istahdimme huilimaan. Teki hyvää antaa jokaisen lihaksen levätä. Myöhemmin kävimme vielä katsomassa Roskilden vuonoa ja palasimme sitten takaisin symään tapaksia ja juomaan Argentiinalaista Malbecia. Sinä yönä unikin maistui hyvin olosuhteista huoliimatta ja viiden minuutin lämmin suihku tuntui luksukselta.

Aamulla heräsimme kovaan paukkeeseen. Luulimme sitä ensin ukkoseksi mutta se osoittautuikin joidenkin työmiesten työntouhuksi. Keitimme aamukahvit ja söimme digestiivejä. Pilvet vaikuttivat paksuilta ja tummilta, joten laitoimme sateensuojat pyörälaukkuihin ja sadetta hylvikät tuulitakit päälle. Lähtiessä Frederiksværkistä poispäin rannikko vaihtui hiljalleen maalaismaisemaan. Tiet muuttuivat kukkulaisiksi ja lehmän lannan "tuoksu" leijaili nenään. Matkalla bongasimme mm. viljapeltoja, hevosia, lampaita, parsakaali-istutuksia ja maatiloja. Maisemat olivat kauniin rauhoittavat mutta ylämäet melko tappavia.

Olisimme päässeet määränpäähämme yhtä suurta maantietä pitkin mutta sen sijaan päätimme kierrellä pienten kylien halki mutkittelevia teitä pitkin. Pyöräily on aina paljon mukavampaa, kun siinä on pientä jännitystä mukana. Ei pidä päästä liian helpolla ja joskus eksyminenkin on kaiken sen arvoista.

Pysähdyimme Uvelseen syömään pientä purtavaa ja lepuuttamaan ylämäissä väsyneitä pakaroita. Taivaalta tippui muutama pisara vettä mutta pian me jo poljimme sadepilviä karkuun.

Päästessämme määränpäähämme, Farumiin, löysimme erään 10km pitkän luontopolun. Päätimme koluta reitin läpi, sillä maisemat vaikuttivat niin lupaavilta. Poljimme syvällä vihreissä metsissä. Maanpinta oli punertava ja vierellä komeili Farum sø. Luontopolun päätyttyä kipaisimme ruokakauppaan, ostimme illan ruoat ja poljimme takaisin metsien keskelle. Etsimme sopivan paikan teltalle ja sytytimme nuotion palamaan. Grillailimme makkaraa, viimeistelimme edellisen päivän Malbecin ja fiilistelimme elämää. Koko perhe oli taas niin onnellinen, ettei hymyä meinannut saada kasvoilta pois niin millään. :)

Katselimme vielä hetken kaunista auringonlaskua ja painelimme sitten pehkuihin. Tuo ilta Farumissa oli ehkä paras kaikista, koska meillä oli yhdessä niin mukavaa. Laatuaikaa keskellä metsää. :)

Helsingør

Täällä ollaan taas, Suomessa siis. Reissu meni todella hyvin. Paremmin ei olisi voinut mennäkään. Tanska oli upea. Yllätyin kuinka niin pienellä maalla oli niinkin paljon tarjottavaa ja upeita maisemia. Ei tuntunut yhtään siltä, että Skandinaaviassa olisimme olleet. Vaaleansinisen turkoosi meri ja lähes valkoinen hiekka sekoittivat pääni aivan totaalisesti. Ah, miten rakastankaan merta ja aurinkorasvan tuoksua. Pyöräilimme reilut 200 kilometriä. Se oli aivan liian vähän. Toivon, että ensi kerralla pääsemme tuplaamaan määrän, jotta saamme mahdollisuuden nähdä ja kokea vieläkin enemmän. <3

Kirjoitan matkastamme päivä kerrallaan, koska kuvia ja tekstiä tulee sen verran paljon. ;)

Heräsimme aamulla jo klo 3 aikoihin. Koko perhe taisi olla niin täpinöissä, ettei nukkumisesta tullut mitään. Taksi nouti meidät viideltä eikä siinä kauaa nokka tuhissut kun saavuimme telntokentälle. Check in ja kaikki muukin sujui täysin ongelmitta ja lento meni smoothisti. Tobías rakasti lentämistä. Oi miten se nauroi kun nousimme ilmaan. Veikkaan, että naurun ja ilon seassa oli myös hitunen jännitystä.

Pilvet näyttivät aika uhkaavilta yläilmoista katsottuna. Onneksi tilanne oli toinen perille päästyä. :)

Kööpenhaminaan laskeuduttua kasasimme pyörät, hyppäsimme junaan ja suuntasimme kohti peräkärryn vuokrauspaikkaa. Päätimme tosiaan jättää oman peräkärrymme Suomeen, koska se ei oikein mahtunut kartonkiboxeihin. Se olisi myös lisännyt kivasti hintaa lentolippuihin, koska painoraja olisi ylittynyt huomattavasti.
Kun kärry oli asennettu pyörään, laukut tarakoille ja Tobías istutettu penkkiin lähdimme vihdoin matkaan. Marcos antoi navigaattorin ohjata meitä mutta kun oikea pyörätie oli löytynyt ei tarvinnut muuta kuin seurata kylttejä.

Matkalla pysähdyimme eräälle kauniille rannalle tankkaamaan lounasta ja nesteitä sekä muutenkin leikkimään vedellä. Elämä hymyili ja fiilis oli sanoinkuvailemattoman upea. Edessä oli turkoosin sininen meri, ympärillä vaaleaa hiekkaa, taivaalla aurinko, baarin kaiuttimista raikui dubsteppi, kädessä koreili SOL ja lapsi oli onnesta soikeana. Voiko sitä muuta oikeasti toivoakaan? Kippistimme vielä kerran ja jatkoimme taas matkaa. Tanskan riviera hiveli silmää eikä vesisateista ollut tietoakaan. Jossain vaiheessa hiekkarannat vaihtuivat upean maagisiin metsiin ja värikkäisiin rakennuksiin. Pyörätiet olivat hyvässä kunnossa ja ohikulkevat ihmiset moikkailivat iloisesti. Ei voinut muuta kuin hymyillä. 

Matkan lähestyessä loppuaan huomasimme toisen peräkärryn renkaan olevan aivan tyhjä. Pysähdyimme tienvarteen paikataksemme reiän mutta pumppua etsiessä Marcos sai ihanan flashbackin siitä kuinka hän jätti pumppumme Kööpenhaminan lentokentälle. :D Onneksi saimme pysäytettyä erään pyöräilijäpariskunnan, jotka lainasivat meille pumppuaan. Täytimme renkaan mutta heti seuraavan pyöräliikkeen tullessa vastaan vaihdoimme sisäkumin kokonaan uuteen ja tsekkasimme, että kaikki toimii hyvin.

Pienestä mutkasta matkassa huolimatta pääsimme määränpäähämme, Helsingøriin, suht aikaisin. Kävelimme kaupungissa hetken ja suuntasimme sitten leirintäalueelle. Pystytimme teltan, kävelimme rannalla ja painelimme sitten pehkuihin. Yö oli todella hankala ja kylmä. Meillä oli vain kaksi makuupussia, yksi patja ja kolme ihmistä. Se tarkoitti sitä, että kaikilla oli kylmä ja kova maa aiheutti lihasjumeja. Seuvaana päivänä kävimmekin ostamassa kolmannen makuupussin ja yhden patjan lisää. Ne olivat ehkä parhaita hankintoja ikinä. :D

Toisen päivän vietimme Helsingørissa. Se oli aivan ihana pieni kaupunki. Hieman ehkä Porvoomainen mutta hurmaavampi. Kadut olivat kapeita ja talot värikkäitä. Pyörätiet johtivat kaikkialle ja se jos mikä on suurta plussaa. Kiertelimme jalkasin ympäri kaupunkia tutustuen sen nähtävyyksiin ja maisemiin. Lopulta jalkojen olessa aivan muussia suuntasimme rannalle ja vietimme loppupäivän siellä. Vesi oli kylmää mutta se ei meidän perheen miehiä estänyt. He uiskentelivat tyytyväisinä ja minä keräilin rannalla simpukan kuoria. :) Toinen yö sujui jo paljon paremmin. Kaikki saivat nukutuksi kylmyydestä huolimatta.

Tanskalainen hotdog. Omituisen värinen nakki.

Tobías heitteli kiviä mereen.

Sellaisia olivat meidän ensimmäiset päivät. <3 Jatkan kirjoittelua pian taas.

Huomenna

Havahduin taas kerran siihen kuinka nopeasti aika kiitää. Teimme päätöksen pyöräretkestä reilut seitsemän kuukautta sitten, vuodenvaihteen tienoilla. Kokoajan ajattelimme, että kyllähän tässä on vielä paljon aikaa, koska "kesään oli vielä niin pitkä aika". Nyt onkin yhtäkkiä heinäkuun puoliväli ja meidän on määrä astua lentokoneeseen HUOMENNA. Käsittämätöntä.

Onneksi saimme kaiken ajoissa hankittua. Minulle ostettiin uusi polkupyörä, Tobíakselle peräkärry, hankittiin lentoliput, "paikkaliput" polkupyörille, uudet renkaat, kaapelit, jarrupalat, ketjut, varapinnat, pyörälaikut, sisäkumit, leiriytymistarvikkeet, hotellihuone Kööpenhaminaan, yms. Lista oli todella pitkä ja minä erittäin skeptinen mutta me todellakin saimme kaiken hoidettua. Jopa tuleva reitti on laadittu, leirintäalueet katsottu ja muutenkin ohjelmat suunniteltu. Whoah! 8)

Tällä hetkellä Marcos stressaa aivan kaikesta. Minä yritän rauhoitella ja käskeä nauttia tästä stressaamisen sijaan. Ei tunnu auttavan. Ehkä Tanskaan laskeuduttua hänkin alkaa pikkuhilhjaa rentoutumaan. Itse olen aivan fiiliksissä. En halua pilata tätä turhalla stressierkkeilyllä. Jos vastoinkäymisiä tulee niin ne kyllä saadaan sumplittua keinolla tai toisella. Kaikella on tapana järjestyä, niinhän se menee!

Kaikki on tällä hetkellä pakattu. Pyörät ovat osissa pahvilaatikoissa ja pyörälaukut täynnä vaatteita ja leiriytymiskamaa. Lentoliput on skannattu ja huomisen vaatteet valittu. Nyt täytyy vain odottaa ja nukkua yön yli. Huomenna saavumme Helsinki-Vantaan lentokentälle klo 5 aamulla, joten herätys tulee olemaan aikainen. 

Toivotaan, että reissu menee kaikinpuolin nappiin ja ettei sateita tule ihan jokaisena päivänä. Pidetään peukkuja pystyssä. Bloggailen taas kun Suomeen palaamme. :}

Kännykuva teltasta ja pyöräboxeista.

Kesän helmiä

Perjantaina lämpöasteet kipusivat kolmeen kymppiin ja jatkuivat seuraavaan päivään saakka. Aurinko paistoi, siideri maistui, hiki valui, nauru raikui. Ihan ehdottoman parasta tässä viikonlopussa on ollut oman maan mansikat, yhteiset aktiviteetit perheen kanssa, katuliiduilla värittely, vesipyssysodat ja spontaanit illanistujaiset seinänaapureiden kanssa. Parasta on ollut ihan kaikki mitä yleensäkin kesään kuuluu; jäätelö, uiminen, pyöräily, rusketus, aurinkorasvan tuoksu, kukkakedot, aurinkoranta, you name it!

Me saatiin koiravieras muutamaksi päiväksi kylään ja niinpä jatkuva ulkoilu on ollut itsestäänselvyys. On ihana käydä käveleskelemässä koiran kanssa samalla nahkaa grillaten. Kuumina kesäpäivinä ajanvietto sisällä on ehdottomasti kiellettyä ja se jos mikä sopii minulle. ;)
Lauantaina laitettiin kimpsut ja kampsut kasaan, istutettiin lapsukaiset pyörän peräkärryyn ja polkaistiin aurinkorannalle. Käytiin kaikki (paitsi koira) heittämässä talviturkit jääkylmään veteen ja kikateltiin iloisina. Mieletöntä, nämä ovat niitä kesän helmiä. Pieniä hetkiä, oloja, muistoja. Nämä tekevät minusta niin onnellisen.

...Ja joku typerä ihminen uskalsi minulle väittää, että tämä oli kesän ainoa helleviikonloppu. Minä päätin olla uskomatta häntä. Kyllä näitä vielä tulee. Ihan varmasti tulee jos tosi paljon siihen uskoo...

Onneksi nyt on sunnuntai ja päivää on vielä paljon jäljellä. :)