Hei ihan mahtavaa! Mä "masistelin" mun edellisessä kirjoituksessa harmaudesta ja heti seuraavana päivänä kaikkialla oli aivan valkoista. Aikamoinen tuuri! Tobias on ollut meidän perheessä kaikista eniten fiiliksissä tästä. Sen lempi vuodenaika on talvi, koska se rakastaa kylmää. Kerrassaan hämmentävää. :D Sitä ei meinaa saada pulkasta pois niin millään. Ja lumivuoret on ihan parhaita! Mä puolestani iloitsen siitä kuinka lumi tuo valoa ja pakkasten aikaan se ihana *narsk narsk* kengän alla on niin maaginen.
Marcos oli viime viikolla Saksassa työmatkalla ja meillä oli lasten kanssa sillä aikaa omaa kivaa. Oltiin paljon ulkona leikkimässä ja vastapainoksi myös kotona lastenohjelmia tuijotellessa silloin kun lumimyrskyt olivat pahimillaan. Tobias sai nukkua yöt mun vieressä ja siitäpäs se olikin niin onnellinen. Toki oli myös raskasta hoitaa kaikki aivan yksin aamusta iltaan mutta onneksi nuo muruset käyttäytyivät hyvin. Olin kuitenkin erittäin iloinen saadessani miehen takaisin kotiin. :)
Enää kolme viikkoa ja sitten lennetään Argentiinaan. *hyppii seinille* Alkaa kovasti jo jännittää!
Mitä tämä on? Syyskuu tuli, meni. Lokakuu tuli, meni. Mihin. Tämä. Aika. Meni.
Syksy tuntui tänä vuonna hämmentävän lyhyeltä. Odotin ruskaa, ihanaa värien kirjoa. Kyllähän se tulikin ainakin lievässä muodossa mutta melko nopeasti se oli jo poissa. Nyt puut huutavat tyhjyyttään. Harmaus on saapunut ja tällä viikolla tulee kuulemma jo lunta. En voi muuta kuin ihmetellä.
Nyt alkaa se jännä aika vuodesta jolloin kynttilöitä saa suurkuluttaa ja pieni alakulo on sallittua. Sohvalle voi käpertyä vauva kainalossa ja katsoa leffoja peiton alla. Voi kuunnella haikeaa musiikkia ja ehkä tirauttaa muutaman liikutuksen kyyneleen. Teetä ja kahvia saa ja pitääkin suurkuluttaa. Voi elää omassa melankolisessa kuplassa kunnes valkea peittää maan.
Tajusin tänään, että mehän lennämme Argentiinaan jo ensi kuussa. Aivan täydelliseen aikaan. Saan elää hetken tämän kummallisen tunteen kanssa mutta pian pääsen siitä pois, koska saavun keskelle kesää. Aivan mahtavaa! Kolme viikkoa lämpöä ja matkustelua Argentiinan rajojen sisällä. Tärisen innosta.
Olin pari viikkoa sitten työkaverini babyshowereilla ja siinä työkuvioista jutellessa tajusin kuinka pian palaan takaisin töihin. Helmikuun lopulla. No okei, ei se nyt NIIIN pian ole mutta joka päivä lähempänä. Samaan aikaan innostaa ja ahdistaa. Salaa haaveilen, että jonain päivänä voisin lopettaa päivätyöni ja tienata pelkällä valokuvauksella. Kuluneen kesän ja syksyn aikana olen päässyt tekemään yllättävän paljon keikkaa ja se on saanut minut haaveilemaan tästä vielä enemmän. Täytyy uskoa itseensä, koska silloin tulevaisuuskin näyttää kirkkaammalta. Tulevista talonrakkennushaaveistakin ollaan taas alettu puhumaan. Sekin projekti tuntuu olevan kokoajan lähempänä. Täytyy jatkaa tätä dream big -linjaa, koska se tuo niin paljon voimaa ja iloa näihin ohikiitäviin päiviin. <3
 |
| (Kännykkäkuva) |
Onko Zappin perhe tuttu? Perheeseen kuuluu Herman, Candelaria ja heidän neljä lastaan - Pampa, Tehue, Paloma ja Wallaby. He ovat Argentiinalainen perhe joka on viimeiset 16 vuotta toteuttanut unelmaansa - matkustelua. Aivan, matka Argentiinasta Alaskaan starttasi vuonna 2000 ja nyt 16 vuotta myöhemmin he ovat kolunneet lähes joka maailman kolkan. Matka taittuu klassikoksi muodostuneella vuoden 1928 Graham Paige -vintage autolla. Perhe matkaa tällä hetkellä Euroopassa. Se on heidän viimeinen maanosa. Tämän jälkeen on aika palata kotiin. Argentiinaan.
Perhe on ihan mieletön. Äiti toimii lasten kotiopettajana jotta he voivat pysyä jatkuvasti tien päällä. Auto on varsinainen tilaihme. Katolle on rakennettu teltta joka toimii lastenhuoneena. Auton penkit voi taittaa alas niin että niistä saadaan tehtyä sänky. Autossa on myös mahdollista keittää ruokaa. Ihan älytöntä ja samaan aikaan niin kekseliästä. :D He ovat tehneet kaikkensa, ettei mikään pysäyttäisi heitä.
Itse en ollut tästä Zappin perheestä koskaan aiemmin kuullutkaan mutta Marcosille he olivat tuttu juttu. Hän oli jo kauan sitten lukenut heidän kirjansa ja matkannut ympäri Etelä-Amerikkaa juurikin heidän tarinansa inspiroittamana. Marcos on seurannut heidän elämäänsä ja matkaansa Facebookissa ja kun hän huomasi heidän olevan Suomessa oli meidän aivan pakko tarjota heille majoitusta täältä meiltä. :) Niinhän siinä sitten kävikin, että perhe körötteli meille ja tässä 75 neliön kolmiossa oli yhtäkkiä 10 henkinen poppoo majoitettuna. Ahdasta oli mutta se ei haitannut. Hurjan hauska kokemus kertakaikkiaan. Oli kiva päästä tutustumaan tähän perheeseen ja kuulla heidän tarinaansa. Itseasiassa kävi ilmi, että Marcos ja Candelaria ovat sukulaisia. Ei sinäänsä ihme, koska Marcosilla on mm. 9 sisarusta ja yli 100 serkkua. :D
Suosittelen tutustumaan tämän perheen seikkailuihin. Itse tällaisena matkustelua janoavana ihmisenä inspiroiduin ihan älyttömästi. Tekisi mieli ostaa paku, pakata perhe ja lähteä N-Y-T! Tämä perhe on myös hienosti todistanut, että lapset eivät todellakaan ole mikään syy pysähtyä.
http://www.argentinaalaska.com/
https://www.facebook.com/herman.zapp?fref=ts
...Ja loppuun parit syysfiilistelyt!
Jokunen viikko sitten bongasin artikkelin tulevasta meteoriparvesta ja halusin ehdottomasti käydä tapittamassa sitä, koska taivaankin oli tarkoitus olla pilvinen. Valitettavasti en saanut Marcosia suostuteltua vuokraamaan autoa ja ajamaan minua jonnekin kauas valosaastetta pakoon joten polkasin Hiekkaharjussa sijaitsevalle pellolle. Valvoin kotona muiden nukkuessa ja kahden aikoihin yöllä lähdin. Paikka oli surullisen valoisa kaikkien katuvalojen ja lähellä sijaitsevan lentokentän takia mutta meteoripari oli hieno. Tähdenlentoja kaikkialla. Harmitti olla todistamassa sitä näkyä ihan yksin.
Kuvat ovat aika laimeita mutta olkoon. Ainakin yritin. Marcos lupasi joku pilvetön viikonloppu vuokrata meille sen auton ja huristaa kauemmas, jotta minä pääsen vihdoin kokeilemaan yökuvausta kunnolla. Helpompaa olisi varmaan hankkia se ajokortti ja olla itse omien yökuvaustensa herra.... :D
Huomasin, että edellisestä mini-me -postauksesta on kulunut aikaa joten siitä sainkin oivan tekosyyn tuputtaa lasteni kuvia tänne blogin puolelle. :D Emilia on viittä vaille nelikuinen. Kohta päästään tutustumaan soseiden ihmeelliseen maailmaan. Tobias taas täytti juuri 4v ja on ihan mielettömän iso siskonsa rinnalla! Välillä oikein havahdun siihen kuinka pitkä ja isopäinen ja ylipäänsä kookas hän on. :D Poika on myös pirun fiksu. Täynnä kysymyksiä (joiden kanssa minä olen ihan pulassa), omaa hämmentävän laajan sanavaraston, on motorisesti lahjakas temppuilija sekä ah!-niin-uhmakas. Täytyy sanoa, että olen kovin iloinen, että poika palaa ensi viikolla takaisin päiväkotiin. Saa Emiliakin nukkua päikkärit rauhassa kun metelöivä isoveli ei ole aina herättämässä.
Täytyy sanoa, että vaikka poika uhmaa minkä kerkeää ja vauva itkee satunnaisesti (no okei, ei juuri koskaan) niin on minulla kyllä niin ihanat lapset! Tobias on niin aurinkoinen, leikkisä ja suloinen poika ja Emilia oikea unelmavauva! Tyttö nukkuu aina aamuun asti kuin tukki *kop kop*, kitisee vain nälän tullen, ihmettelee paljon mietteliään rauhallisena maailman menoa ja on ehkä kaunein vauva mitä koskaan olen nähnyt. Ylpeä äiti olen.
PS. Huomenna minulla on 28v syntymäpäivä ja me päästään Marcosin kanssa ensimmäistä kertaa Emilian syntymän jälkeen ulos kahdestaan. Huisia!
Vietimme viime viikonlopun Tukholmassa kuten aiemmin kirjoitin. Viimeksi Ruotsissa kävin kuutisen vuotta sitten ja silloinkin aikaa tuli vietettyä enemmän muissa kaupungeissa, joten muistikuvat Tukholmasta olivat jo aika haalistuneet. Olimme Marcosin kanssa molemmat aivan ällikällä lyötyjä siitä kuinka mahtava Tukholma oli! Paljon suurempi kuin Helsinki ja paljon mielenkiintoisempi. Kauniimpi. Joka kulman takaa löytyi aina jotain upeaa katseltavaa. Minä rakastin niitä vanhoja värikkäitä kerrostaloja ja niiden parvekkeita. Merimaisemat olivat upeita. Gamla Stan oli täynnä tunnelmaa. Djurgårdenissa pääsi Tivoliin kieppumaan ja vihreitä maisemia ihastelemaan. Metroverkosto hämmensi koollaan. Pääsin myös syömään elämäni herkullisinta risottoa. Tuntui, että aika loppui aivan kesken emmekä päässeet näkemään tarpeeksi. Ensi kerralla täytyy jäädä kaupunkiin useammaksi päiväksi. Haaveilimme hieman Tukholmaan muutosta. Kaupungista löytyi paljon yhtäläisyyksiä monien muiden eri kaupunkien kanssa. Välillä olin vakuuttunut olevani Helsingissä, sitten taas Kööpenhaminassa ja jopa Buenos Airesin Florida streetillä pääsimme kävelemään. ;)
Viikonlopulle oli luvattu pientä tihkusadetta mutta lopulta säät olivat aivan mielettömät! Aurinko paistaa porotti päivästä toiseen ja lämmintä oli. Taivaalta ei tullut pisaraakaan. Kahtena iltana saimme ihastella kultaista auringonlaskua. Laivamatkatkin menivät mainiosti. Tobias rakasti muumidiskoa ja lasten leikkipaikkoja. Tax Freestä ostimme kotiin tuliaisiksi viiniä ja Kinder munia. Nam.
Ihan mahtava viikonloppu takana. Kyllä se matkailu avartaa vaikkei kauas menisikään. :)
Eikä! Loisto viikon kruunasi ihanan rento sunnuntai näiden mun murujen kanssa <3 Mestari-ideoita, haaveilua, kuplia metsässä, leikkiä ja naurua.
Pakko jakaa kun onnellisuus levelit on taas through the roof.
