Auringonlaskuja

Huhhellettä ja kiirettä. Valokuvausduuneja on tullut yhtäkkiä paljon ja sen johdosta perse on aika tiukasti ollut penkkiin painettuna editoinnin merkeissä. Samalla sitä tahtoo myös viettää aikaan lasten kanssa - toinen kun kasvaa vauvavaiheesta niin nopeasti ohi ja toinen taas kesälomalaisena tylsistyy hetkessä, jos ei kokoajan ole keksimässä tekemistä. Liian usein ovat jääneet ulkoilut ja kesähelteiden fiilistelyt sivummalle. Tällä viikolla oli myös Tobiaksen syntymäpäivä ja lauantaina niitä juhlittiin oikein kunnolla. Kova oli melu kun nuo pienet menijät leikkivät ja herkuttelivat minkä kerkesivät. Kivaa oli! Asunto oli aivan täynnä. Oli ihanaa, että ihmiset tulivat juhlistamaan meidän isoa nelivuotiasta. Illalla meinasi pieni epätoivo iskeä kun katsoi sitä sekasortoa mikä asunnossa vallitsi. Aamulla kaikki oli ollut vielä niin tip top. :D

Ensi viikolla päästään vihdoin ja viimein viettämään laatuaikaa perheen kesken. Marcos nimittäin suostui ottamaan pitkän viikonlopun verran vapaata töistä. Perjantaina meidän perhe seilaa kohti Tukholmaa, viettää siellä yön ja seilailee sitten takaisin kotiin. Kivaa, another miniloma!

Päivien ollessa työntäyteisiä on yhteistä aikaa ollut lähinnä iltaisin. Niinpä ollaan koitettu yhdistää yhteinen aika ja pilvettömät illat auringonlaskuja bongaillen. Ollaan junailtu ja busseiltu meren äärelle monena iltana ja vaikka matkantekoon on mennyt aina n. tunti per suunta on se ollut kaiken sen vaivannäön arvoista. Auringonlasku on nimittäin niin upeaa katsottavaa, että sen eteen näkee mielellään vähän vaivaa! Tobias on myös ollut aivan fiiliksissä ja kinunnut takaisin joka päivä. Emilia on yleensä tyytyväisenä nukkunut vaunuissa raittiissa ilmassa. Sekään ei ole haitannut, että välillä nukkumaan meno on saattanut venyä puoleenyöhön, koska kesälomalla lapset saavat nukkua pitkään ja minusta ei niin ole väliä vaikka unta vähemmän saisinkin. Mielummin olen säkit silmien alla mutta yhtä auringonlaskua ja iltapiknikiä rikkaampana kuin hyvin levänneenä neljän seinän sisällä tylsistyneenä. :)

Uimarantaa ukkosella

Tobiaksella alkoi pari viikkoa sitten kesäloma ja minä olen kipeästi yrittänyt keksiä pojalle kaikenlaista puuhaa, ettei aika käy liian pitkäksi. Ollaan käyty tutustumassa uusiin puistoihin ja niissä poika saa onneksi kulutettua energiaansa melko hyvin. Silti tuntuu että tuo höyrypää ei koskaan väsähdä. Se jaksaisi höpöttää solkenaan aamusta iltaan ja esitellä hienoja hyppytemppujaan vaikka keskiyöllä. Käsittämätöntä miten pienessä ihmisessä voi olla niin paljon virtaa. 

Marcos ja Tobias löysivät eilen sattumalta kivan pienen uimarannan Keravanjoen varrelta ja sinne me Emilian kanssa liityttiin poikien seuraan. Kauaa ei ehditty joessa räpiköidä kun uhkaavan tummat ukkospilvet vyöryivät päällemme. Sade muuttui hetkessä trooppiseksi ja taivaalla jyrisi. Hauskaa se oli vaikka litimäriksi kastuttiinkin. Tuosta rantareissusta inspiroituneena ajattelin kierrätellä Tobiasta useammallakin eri rannalla aina kun vaan sää sen sallii. Tänään suunnataan samaiselle rannalle uudestaan mutta muitakin olisi tarkoitus koluta läpi tässä viikkojen aikana. Keskiviikkona käydään Korkeasaaressa ihmettelemässä eläimiä.

Saa nähdä kuinka poikki olen näiden kahden kesälomakuukauden jälkeen. :D

Niitä ajankohtaisia

Perinteitä noudattaen vietimme taas juhannusta enon mökillä Sysmässä. Onhan se ainakin kerran kesässä mökille päästävä ja mikäs sen parempi ajankohta kuin juhannus. Viime vuosi oli poikkeus kaiken sen kihlautumishypetyksen keskellä mutta muuten ollaan vietetty jokainen jussi Sysmässä siitä saakka kun ollaan Suomeen tultu. Tällä kertaa meitä olikin neljä vierasta kolmen sijaan, tosin tämä uusin tulokas taisi nukkua ehkä 90% koko ajasta ja aina kun hän suvaitsi olla hereillä tuli siinä kierreltyä lähinnä kaikkien muiden sylissä. :D

Viikonloppua vieteltiin tosi perinteisellä meiningillä. Perjantaina saavuttiin perille jo puolenpäivän aikoihin. Käytiin terassilla ja suunnattiin sitten mökille päiväkahville. Iltasella käytiin katsomassa kokkoa ja myöhemmin mentiin saunan kautta paljuun lillumaan. Lauantaina otettiin rennommin, pelailtiin sulkapalloa ja käytiin järvellä uimassa. Taisin saada siellä auringonpistoksen, koska loppuilta meni minun osaltani nukkuessa, oli yhtäkkiä niin kovin kuumeinen ja särkyinen olo. Sunnuntaina ajettiin takaisin kotiin mutta päätettiin kiertää kivoja maisemareittejä pitkin. Kyllä tämä tuhansien järvien maa upeilla metsillä höystettynä on vaan niin mielettömän kaunis!

Marcos valmistautuu pulahdukseen.

Joku lentoon lähdössä? :D

Auringon säteet yritti vähän pilvien raoista pilkistää.

Puumaja ja lato

Mökki ja ihanan vihreä piha.

Ajateltiin tässä lähitulevaisuudessa vuokrata taas auto ja hurauttaa päiväretkelle. Määränpää on vielä auki. Toinen vaihtoehto on hypätä paattiin ja seilata kohti Tukholmaa. Sekin olisi aika bueno idea.

Spontaania Lohjaa

Nyt täytyy ihan pysähtyä taputtamaan itseä selkään, koska jopa näin kahden lapsen vanhempana (kombona pikkuvauva + uhmaikäinen, auts) meidän elämästämme löytyy silti pieni ripaus spontaanisuutta. Se on asia jota olen aina haalinut ja arvostanut mutta myöhemmällä iällä ymmärtänyt ettei lasten kanssa sellaiset ex tempore -aivoitukset aina oikein toimi. Say hello to routines and planning ahead. :D Onneksi ihan aina ei kuitenkaan tarvitse kaikkea etukäteen suunnitella ja tarkkaan harkita vaan joskus voi ihan oikeasti hypätä tuumasta toimeen, tarttua hetkeen kuten kliseisesti sanotaan. Joskus lapset saattavat jopa pitää siitä.

Eilen aamukahvilla minin tapittaessa Ryhmä Hauta Marcos heitti ilmoille, että lähdetäänkö Lohjalle. Minä sanoin että todellakin lähdetään, ei tarvinnut kahtaa kertaa pyytää. Varasimme netistä vuokra-auton eikä aikaakaan kun olimme hurauttaneet Lohjalla sijaitsevalle hiekkarannalle piknikille. Oli muuten aivan ihana paikka ja todella kauniit maisemat. Järvi, hiekkaranta, laituri, vihreitä metsiä ja naposteltavaa. Oli tosi kiva päästä Vantaan pölyistä hetkeksi pois.

Itse en koskaan ollut Lohjalla aiemmin käynyt mutta Marcos oli onneksi vanha taitaja. Hän nimittäin teki sadan kilometrin pyörälenkin juuri edellisenä viikonloppuna ja tuo ihana pieni Lohja oli minimatkat kohdekaupunki. Myönnän, että sinä päivänä tunsin pientä kateutta jäädessäni kotiin hoitamaan lapsia. :D

Tällaiset minimatkat ovat ihan loistavia kun pidempiä reissuja ei tänä kesänä päästä tekemään (Argentiinaa odotellessa). Minneköhän ensi kerralla mentäisiin... Täytyy kai ottaa Uusimaan kartta käteen, sulkea silmät ja osoittaa sormella tuleva kohde.

Muistoja

Vau, kesäkuu on startannut ihan mielettömästi! Upeita kelejä päivä toisensa jälkeen. Eihän sitä tee ollenkaan mieli sisällä olla kun ulkona porottaa kuin viimeistä päivää. Välillä on jopa tuntunut kuin olisi jossain vähän trooppisemmassa maassa.

Eilen vaunulenkillä hien valuessa pitkin otsaa, niskaa, selkää ja rintoja muistelin Buenos Airesin kuuman kosteita kesäpäiviä. Olo oli toisinaan erittäin epäseksikäs kun paita liimautui hikiseen ihoon, naama valui pitkin katukivetystä ja turvonneet sormet muistuttivat lähinnä nakkeja. Aurinkoa ottaessa se ei tietenkään haitannut mutta niinä päivinä kun halusi ripsivärin pysyvän ripsissä eikä silmien alla, oli meininki toinen. Ainainen pulma oli myös se kuinka välttyä litimäriksi hikoilluilta hiuksilta.

Erityisesti kuitenkin muistelin niitä aikoja kun työskentelin Fotorutalla ja aina keskiviikkoisin jouduin kävelemään pitkin Buenos Airesin barrioita kantaen repussa läppäriä, pinoittain flaijereita ja käyntikortteja (miten paperi voikaan painaa niin paljon!!) jaellen niitä hotelleihin ja hostelleihin, promoten huonolla espanjalla yrityksen valokuvaustapahtumia ja päivän päätteeksi istuen kahvilassa päivittäen some-kanavia. Oh yes! Aurinko paahtoi ja reppu painoi. Kyllä siinä toisinaan parit ärräpäät lensi. Hyvää kuntoilua se kyllä oli. Kävelyä tuntikausia korttelista toiseen. Varsinaista hyötyliikuntaa! Ihokin oli ruskettunut. Lauantaiset kuvauskurssit olivat luksusta. Sai istua ilmastoidussa kahvilassa, assaroida ja pitää huolta että kaikki rullaa ja tekniikka pelaa, katsella asiakkaiden ottamia kuvia ja juoda vähän viiniä. Samalla oppi paljon uutta valokuvauksesta.

Muistelen noita aikoja kovin ristiriitaisin mielin. Välillä kaihoten, välillä inhoten. Päällimmäisenä mielessä on kuitenkin se miten hienoja seikkailuja sitä on elämänsä aikana kokenut. Mukaan on mahtunut paljon ihanaa ja jonkun verran kurjaakin mutta tärkeintä on se, että olen uskaltanut mennä ja tehdä. Välillä sitä jopa miettii, että tämä uusi ja tasaisen turvallinen elämä Suomessa on saanut minut jämähtämään paikoilleni enkä enää uskalla samalla tavalla. En ikinä missään nimessä haluaisi pysähtyä... Ehkä meidän tulevat matkat saavat ylläpidettyä avointa seikkailumieltä ja kykyä heittäytyä epämukavuusalueelle. Ainakin pyöräretki Tanskaan oli mieletön kokemus ja upea seikkailu. 

Matkalla serkun ylioppilasjuhliin oli pakko räpsästä pari perhekuvaa...

...Pian kuitenkin huomattiin että meidän perheestä ei taida millään saada hyvää kuvaa. :D

Tällä hetkellä

Neiti söpöläinen on tänään 25 päivän ikäinen. Aika on mennyt hurjan nopeasti! Se on aivan totta kun sanotaan, että lapset ovat pieniä vain hetken. En tietenkään tarkoita, että Emilia olisi iso (:D) mutta kyllä tämä pallero tuntuu jo painavammalta ja onhan Tobiaskin kohta jo 4-vuotias. Toisaalta kasvaessaan murunen jaksaa olla pidempiä pätkiä hereillä, nukkua yöllä useamman tunnin, tarkkailla ja ihmetellä kovasti ja hymyillä takaisin kun sille lepertelee. Ne ovat kivoja ja odotettuja muutoksia.

On jännä seurailla vauvan kasvonpiirteitä nyt kun ne alkavat paremmin hahmottua. Silmät ovat hieman sinertyneet, iho on tummempi kuin minulla ja Tobiaksella eli isänsä lattaripigmentin on tainnut periä. Kovasti ollaan mietitty onko tämä nyt sitten minun vai isän näköinen mutta kyllä se tässä vaiheessa on aika vaikea sanoa. Eikä toisaalta Tobiaskaan näytä minun mielestäni erityisemmin kummaltakaan meistä joten saa nähdä. Viime neuvolakäynnillä tehtiin pituusarvio ja täytyy sanoa, että ei tästä tyttösestä kovin pitkää taida tulla. 165,2 cm oli arvio. Samanlainen tappi kuin äitinsäkin. Tobiaksenhan arvioitiin kasvavan 190 senttiseksi joten ihan sellaisissa lukemissa ei Emin kanssa liihotella. :D

Täytyy muuten todeta, että toisen raskauden jälkeen ei kroppa todellakaan palaudu yhtä vauhdikkaasti kuin ensimmäisen. Muistan Tobiaksen kanssa olleeni vanhoissa mitoissa parissa kuukaudessa ilman suurempaa panostusta ja jo synnytyksen jälkeen masu oli mielestäni suhteellisen pieni. Nyt tuntuu että paino junnaa paikoillaan. 12 kiloa lähti niin että humahti mutta sitten tuli stoppi. Mälsää. Toisaalta pitää olla itselleen armollinen, koska eihän siitä synnytyksestä tosiaan ole edes kuukautta kulunut. Joskus sitä vain tahtoo saada kaiken itselleen heti samantien, varsinkin kun on juuri katsellut vuoden vanhoja timmikroppaisia kuvia itsestään. Harmittaa myöntää miten ulkonäkökriittinen olen itseäni kohtaan. No mutta maltti on valttia ja nyt keskitytään terveelliseen ja monipuoliseen ruokavalioon, jotta vauva saa maidosta itselleen voimaa. Lenkkipolulle ehtii sitten kun lääkäri on näyttänyt vihreää valoa. 

Reissu Argentiinaan

Marcosin veli oli meillä kylässä reilu kuukausi sitten mun ollessani viimeisillään raskaana. Edellisen kerran se kyläili pari vuotta sitten talvella kun asuttiin pienessä Puistolan kaksiossa. Silloinen reissu oli veljelle varmasti aika ikimuistoinen ja erikoinen, koska oli talvi ja pojat pääsivät mm. kävelemään jäätyneen joen päällä, pulahtamaan avantoon ja tuntemaan miltä tuntuu pakkanen ja luminen maa. Tämä reissu ajoittui keväiselle viikonlopulle jolloin saatiin nauttia sekä auringonpaisteesta että vesisateista. Tällä kertaa pojat kävivät ihastelemassa Porvoota, viettivät iltoja ulkona ystävien kanssa, kävelivät ja shoppailivat Helsingissä, sirkustelivat Tobiaksen sirkuskoulussa ja viettivät muuten vain veljesten keskeistä laatuaikaa mm. jakaen kiivaita mielipiteitä Argentiinan politiikasta kumoten punaviiniä pullotolkulla. Karaokeakin olivat käyneet laulamassa. :D

Marcosin veli on itseasiassa ainoa Argentiinan vieras mitä tähän mennessä ollaan kylään saatu näiden kolmen Suomessa asutun vuoden aikana. Aika on mennyt hurjan nopeasti ja täytyy sanoa, että Marcos on sopeutunut Suomeen mielettömän hyvin. Se tuntee Helsinkiä paremmin kuin minä (noloa mutta totta), tienaa parempaa palkkaa kuin minä, on haalinut itselleen enemmän kavereita kuin mitä minulla on ja on myös oppinut puhumaan suomen kieltä. Ei huonompi saavutus!

Nyt näiden kolmen Suomivuoden ja kahden velivisiitin jälkeen on vihdoinkin meidän vuoromme vierailla Argentiinassa. Lennämme joulukuun alussa Buenos Airesiin koko perheen voimin, vietämme siellä joulun ja palaamme juuri ennen uutta vuotta takaisin. Kolme viikkoa kuuman auringon alla. Kyllä kiitos! On todella mielenkiintoista nähdä mikä on muuttunut vai onko mikään. Marcosin perhettäkään ei olla niin pitkään aikaan nähty eikä tietenkään kavereitakaan. Jännittävää! Tobiakselle reissu tulee varmasti olemaan oikein hauska, koska saman ikäisiä serkuksia löytyy yllin kyllin. Ainoa ongelma on kommunikointi. Tobias ymmärtää espanjan kieltä todella hyvin mutta vastaa aina suomeksi. Noh, Argentiinassa suomen kieli ei kovasti lämmitä joten saa nähdä kuinka poika selviää haasteesta. Uskon, että jossain vaiheessa reissua päässä tapahtuu jonkunlainen "klick" ja kieli vaihtuu espanjaan. Niin ainakin toivon, koska ollaan molemmat Marcosin kanssa harmiteltu sitä ettei Tobias oikein viitsi espanjaa puhua muuta kuin väkisin tivaamalla.

Jo reissupäätöstä tehdessä halusin ehdottomasti liittää matkaan muutakin kuin pelkkää Buenos Aires - Pilar akselilla pörräämistä. Ei mitään pahaa toki niissäkään mutta kun niin pitkän matkan taittaa  ja niin suuren setelin reissuun sijoittaa tuntuisi oudolta olla tekemättä mitään "extraa". Olisin kovasti tahtonut matkata etelään, Barilochen suunnille mutta Marcosin mielestä matka on liian pitkä autolle ja liian kallis lentokoneelle. Noh, päädyimme sitten Córdoban seutuun. Sieltä saamme ilmaisen majoituksen ja ystäviä ja veljeksiä monenmonta seuraa pitämään. Marcos saa myös luvan esitellä minulle Córdoban kauneuksia kuten sierras de Córdoba, salinas, olivares, sierra de las quijadas (vähän kauempana, tehdään daytrip sinne) jne. Haluan myös testailla tähtikuvausta ja Marcosin mielestä tuolla Córdoban landella öinen tähtitaivas ja milkyway ovat  tosi wau. Kai se on luotettava herran sanaan. Córdoban lisäksi harkitsemme matkaa myös Uruguayn puolelle. Sieltäkin, Punta del Estestä, saisimme ilmaisen majoituksen ja voisimme ottaa vähän aurinkoa ja uiskennella lasten kanssa meressä. Ei sitä muuta voi toivoakaan hellelukemien kivutessa neljääkymmeneen asteeseen.

Sellaisia suunnitelmia meillä. Maltan tuskin odottaa. Itse matkantaittovaihetta en niinkään odota (yksi nelivuotias ja yksi alle vuoden ikäinen vauva matkaseurana) mutta eiköhän siitäkin selvitä ja vaivannäkö toki palkitaan kivalla reissulla. Matkan jälkeen minulla on vielä kuukausi aikaa henkisesti valmistautua työhönpaluuseen ja sitten se on taas menoa. Mutta keskitytään nyt ensin tähän ihanaan kesään ja ihmetellään asiaa uudestaan syksymmällä. ;)

Ps. kuvilla ei ole mitään tekemistä Argentiinan kanssa. Ovat vain viime päivien räpsyjä.