Ystispäivä

Heipähei ja hyvää ystävänpäivää!
Muistan kun yläasteella saatiin aina ystävänpäivisin sydämet kaulaan ja kaikki ketkä sua halas kirjotti nimensä sun sydämeen ja toisinpäin. Se oli oikeastaan aikamoinen kisa kavereiden kesken, kellä oli eniten nimiä oli aika cool ja suosittu. Päivän päätteeksi vertailtiin sydämiä ja oltiin kateellisia jos toinen oli halannut enemmän poikia kuin itse. Sitä sydäntä ei myöskään raaskittu heittää roskiin vaan se loju nurkissa seuraavaan vuoteen saakka.


Tänä vuonna mun ystävänpäivää piristää pienet herkut ja naapurissa raikuva Titanic klassikko, My heart will go on. Illalla syödään ystävänpäiväateria kynttilän valossa ja juodaan viiniä. Tai ainakin toinen meistä juo. Toinen saattaa ehkä tyytyä vain veteen kuten aina.

Pala omenapiirakkaa.

"kirpeitä" karkkejä. Metsästys jatkuu edelleen, noi oli kaukana kirpeistä.

Viettäkäähän hei hauska päivä! Halailkaa kaikkia, tyttöjä ja poikia! Ja pussailkaa kans!

English: Happy Valentine's day to everyone! Hug each other and spread the love!

Kolme päivää

Mukava viikonloppu takana.
Perjantaina oli synttäribileet. Katsottiin mykkäelokuvaa kadulla seinään heijastettuna, joka oli aika mielenkiintoinen kokemus. Ohikulkijat oli ihan ihmeissään ja monet pysähty itsekin kattelemaan leffaa. Hauska ajatus. Sen jälkeen syötiin masut täyteen ja porukka pisti vehkeet kuntoon ja alkoi soittaa kadulla musiikkia. Oli kitaraa, haitaria, pianoa, mikrofoonia, rumpua ja rytmisoitinta. Ohikulkijatkin diggaili musiikista ja monet jäi siihen tanssimaan ja laulamaan. Hehe. Pojat soitti aika paljon Spinettan musiikkia, kyseinen herra kuoli viime viikolla ja sitä on surtu täällä tosi paljon. Ilta jatkui aika pitkään ja siis minä, joka nykyään sammahtaa aina toodella aikaisin jaksoin valvoa jopa aamu neljään saakka. Huhhu! Seuraavana päivänä olinkin sitten ihan ruumis.

Karkkipäivä. Vielä kun olis mustia nalleja. Nami.

Marcos ylipuhui mut käymään kampaajalla. Oon siis itsepäisesti ollu kasvatuslinjalla, enkä tahdo leikata ettei tää taas lyhene. No onneksi se ylipuhui, koska tukka leikattiin kivaan, kerrostettuun malliin eikä siitä edes lähtenyt montaa senttiä pois. Oli myös kiva päästä eroon niistä kuolleista blondatuista hiuksista. Nyt mulla on lähestulkoon koko pää täynnä vain ja ainoastaan omaa väriä. Pari pientä raitaa enää jäljellä ja nekin varmaan seuraavalla kampaamokerralla lähtee kävelemään. Mä oon värjännyt tukkaani yläasteiästä saakka, joten omaa väriä mun päässä ei oo nähty varmaan melkeen kymmeneen vuoteen. :D Hullua! Myös itse kampaamolla käynti on mulle aika harvinaista herkkua. Edellisen kerran istahdin kampaamon tuoliin jotain 5 vuotta sitten. Oon siis aina ite kyniny omaa tukkaani ja siitä oon myös saanu kärsiä. Monet kerrat oon onnistunut pilaamaan koko pään kun vähän innostuin hienoilla paperisaksilla leikkelemään tai hiustenajokoneella vähän vetelemään siiltä mutta samalla tavalla on myös kampaaja saanut mut itkemään. Samapa se kumpi sitä harakanpesää trimmaa kun lopputulos on kuitenkin itku. Enivei, nyt tuli kiva tukka ja manikyyrinkin sain.

Minkä väriset silmät mulla on? Jos sanon että siniset niin heti ollaan korjaamassa "eiks noi oo vihreet?" Ja kun sanon että vihreet niin "musta noi on kyl siniset". Marcosin mielestä nää on harmaat. Ikuinen mysteeri.

Mitäs muuta.. Niin ja sitten sunnuntai meni mukavasti Marcosin veljen kanssa täällä kämpillä häärätessä. Se tuli auttamaan meitä painavien tavaroiden kanssa kun ollaan molemmat tällaisia invaliidejä kipsattujen jalkojen ja vauvamasujen kanssa. Se myös toi meille sohvan, joten asunto täyttyy hiljalleen. <3 Täällä kävi myös pieni 2-vuotias poika isänsä kanssa kyläilemässä ja minä sain pientä ensimakua villistä lapsesta. Marcos katteli sitä silmät kiiluen kun se heitteli pöydältä matea ja kolikoita ympäri lattioita. "Tollanen meidän pojasta kans tulee, jess!" No hei kiitti kun oikein tahdot tehdä siitä rasavillin yksilön. :D Noh, kai se on osa lapsuutta päästellä kimakoita riemunkiljahduksia, jahdata koiraa ja heitellä kaikkea kivaa ympäri kämppää. Sen isä kyllä käski korjaamaan jäljet ja pyytää meiltä anteeksi käytöstään. Sillon oli mun aika katsoa silmät kiiluen kun poika niin hienosti totteli isäänsä ja siivosi sotkunsa. Sillon mä ajattelin, että eiku tollanen siitä meidän pojasta tulee. Tottelevainen! Noh, saa nähdä. :D

Chacokin pääsi parturiin.

Selailin tossa äsken sähköpostia läpi ja huomasin mailin joltain nettiliikkeeltä, joka halusi tarjota mulle yhteistyötä. "Jos kirjoitat meistä jutun blogiisi niin me tarjoamme sinulle ja lukijoillesi alennusta kaikista tuotteistamme". Thänks, kuulostaa hauskalta mutta musta tuntuu ettei tää kyl oo mikään muotiblogi. Hahah. Mutjoo, nyt mä otan ihan pikkuiset päikkärit. Lounastaminen on rankkaa puuhaa, ansaitsen lepoa. Hyvää viikkoa kaikille!

Uusi paikka ja huono onni

Noniin, nyt sitä asutaan uudessa kodissa täällä Buenos Airesin sykkeessä. Ihanaa, kun kaikki on taas lähellä. Puolikas kortteli huoltoasemalle, puolitoista korttelia ruokakauppaan, yksi kortteli leipomoon, puolikas kortteli apteekkiin, kolme korttelia metroasemalle ja sitä rataa. Myös yksi ilahduttava asia on se, että voin taas sopia itselleni pikaista menoa esim lounaan merkeissä. Ennen se oli liian monimutkaista koska piti ensin kävellä bussipysäkille 20min, ottaa bussi Bairesiin 60min, siirtyä paikasta A paikkaan B ja pian kello olikin jo paljon. Ja sama tietenkin toiseen suuntaan. Ei siis voinut tehdä mitään spontaania. Piti suunnitella pääseekö jollekin yöksi, että voi illallistaa yhdessä koska viimeinen bussi meni liian aikaisin. Nyt voi vaan sopia, että nähäänkö tunnin päästä? Ok, mennään syömään ja sit matka jatkuu eriteille. Siistiä!

Meidän muutto ei kyllä mennyt ollenkaan putkeen. Itseasiassa se meni ihan täysin reisille. Suunniteltiin mitä tavaroita tuodaan, milloin siivotaan ja milloin maalataan keittiön seinä yms. Jes, suunnitelmien mukaan kaiken piti toimia kuin unelma!
Noh, eräs kaunis lauantaiaamu kurvattiin kämpille, tuotiin kasa tavaraa ja Marcosin oli tarkoitus alkaa rappailemaan keittiön seinistä kuivuneita maaleja. Herra väsäsi itsellensä aika huteran näköiset tikkaat ja kiipesi katon rajaan. Yhtäkkiä kuului räks, tikkaat tippu lattialle ja mies lensi perässä. Huudon ja kiroilun perusteella sattui kyllä ja kovaa. Otettiin samantien taksi alle ja suunnattiin sairaalaan. Siellä kävikin ilmi että jalka murtui eikä sitä voi käyttää seuraavaan 5-6 viikkoon. Ei muuta kun kipsi jalkaan ja pihalle. Päätettiin ottaa bussi takaisin Pilariin, koska eihän murtuneella jalalla kauheasti ajella. Kiroiltiin koko loppu ilta huonoa mäihää ja mä koitin parhaani mukaan hoivata potilasta. Seuraavana päivänä saatiin onneksi apujoukkoja, jotka autto meitä roudaamaan loput tavaroista uudelle kämpälle. Mentiin hakemaan autoa ja huomattiin iloksemme, että siihenhän oli murtauduttu. Ikkunassa reikä, radio ja kännykkä tipotiessään. Halleluujaa hyvä onni se vaan jatkuu! No ei auttanut itkeä. Saatiin roudattua sekä tavarat että itsemme sisälle ja alettiin tekemään kotia. Tai no minä aloin, Marcos makasi sängyllä ja huusi kipeää jalkaansa. Myöhemmin illalla huomasin, että jääkaappi on rikki. Voihan ny jumalauta. Ollaan nyt se reilu viikko asuttu täällä ilman jääkaappia, on muuten hankalaa! Ei voi oikein mitään ostaa, kun kaikki menee pilalle. Tänään se rämä kai tulee huollosta ja tulee myös maksamaan  maltaita. No se siitä! Ei enempää huonoa onnea meille, kiitos. Paitsi että jouduttiin ekat päivät ottamaan kylmiä suihkuja kun ei saatu vedenlämmitin systeemiä toimimaan. No onneksi näillä kuumilla säillä se ei kauheasti hätkäytä.

Tavarat alkaa nyt pikkuhiljaa löytämään paikkansa ja tämä asunto näyttää jo ihan kodilta. Ainakin melkein. Tykkään tästä todella paljon. Nyt vaan toivotaan, että kaikki lähtee rullaamaan hyvin eikä meidän tielle osu enää ainottakaan mutkaa!

Kuvat on otettu meidän katolta. Itse asuntoa ei vielä viiti kuvata kun ihan kaikki huonekalut ei täällä vielä ole.


Ps. Meidän taloa vastapäätä on aivan ihana pikku puisto. Oon käynyt jo monena päivänä siellä istumassa ja lukemassa kirjaa. Ihanan rauhallista. Siellä on myös leikkikenttä lapsille, tosi kätevää. Voidaan kuskailla meidän tulevaa poikaa sinne harvase päivä. Aivan, se on poika. Saatiin viime ultrassa sellaisia uutisia. ;)


English: We moved some time ago and I'm really enjoying Buenos Aires again. I love how everything is so close. I'm going to take some pictures of the apartment later when everything is in order.

Jee me muutetaan

Siitä onkin pitkä aika kun viimeksi kirjoitin. Tarkoitus oli tulla hypettelemään jouluna jotain turhaa mutta mun silmät ei kestäneet enää yhtäkään joulupostausta kun niitä sai lukea niiiiin paljon. Siispä jätin itse väliin.
Pikkuisen kyllä tahdon yhdestä joululahjasta kertoa. Sain sen vasta pari päivää sitten postissa eli aika rutkasti myöhässä mutta samapa tuo. Lahja tuli siskoltani kaukaa Suomesta saakka. Hän oli tehnyt mulle kaulakorun ja sen tarina oli mun mielestä niin hellyyttävä <3
Koru on pitkä ja se ylettää vatsaan saakka. Siinä on pallo, joka helisee hennosti. Korun pituuden ja helinän idea on siinä, että vauva voi kuulla helinän jo vatsasta käsin ja siitä tulee sille tuttu ääni. Sitten kun vauva putkahtaa maailmaan ja se kuulee korustani tulevan tutun helinän se rauhoittuu. En tiedä toimiiko, mutta kuulostaa tosi söpöltä ajatukselta ja aion kyllä ehdottomasti käyttää korua.

Meidän kämppä on tällä hetkellä aivan kuin pommin jäljiltä. Marcos sai työpaikan Buenos Airesista, joten päätös muutosta tehtiin samantien. Tarkoitus oli siis muuttaa maaliskuussa mutta se olisi ihan turhaa ajan ja bensan kulutusta ajaa joka aamu Buenos Airesiin ja töitten jälkeen taas Pilariin. Varsinkin kun ruuhka-ajat on jotain aivan sietämätöntä ja ne pitkittää työmatkoja jo usealla tunnilla.

Käytiin perjantaina katsomassa meidän uutta asuntoa ja se oli kyllä tosi kiva. En malta odottaa, että päästään roudaamaan kaikki kamat sinne ja mä voin siivoilla ja alkaa laittaa paikkoja kuntoon. Kieltämättä oon tosi huojentunut kun pääsen muuttamaan takaisin kaupunkiin. Ihanaa kun kaikki on niin lähellä ja bussilla/metrolla pääsee helposti ja halvalla mihin vain. Kavereitakin asuu suht lähellä. Kyseinen alue minne muutetaan (San Cristóbal) on muutenkin aika tuttu, koska asuin ennen vain n. 7 korttelin päässä tästä kyseisestä asunnosta.


Täytyy sitten postailla tänne kun kämppä on saatu kuntoon. Oon tosiaan viime aikoina ottanut aika rennon linjan tän bloggailun suhteen ja keskittynyt enemmän hassuihin juttuihin kuten esim kokkailuun. Mä olen siis maailman säälittävin kokki, aina oon ollut mutta nyt viime aikoina oon innostunut väkertelemään vaikka mitä kivaa. Olin niin ylpeä itsestäni kun tein meille illallista ja Marcos-the-kokki kehui mun ruokaa ja oikein santsasi lisää. Hyvä minä! Makaronilaatikosta se ei tosin innostunu kovin paljoa. Itse taas ahmin sitä napaani oikein tyytyväisenä. Tekis ihan hirveesti mieli tehdä korvapuusteja joku päivä mutta netistä katotun ohjeen perusteella ne vaikutti kyllä aika vaikeilta. :( Katotaan jos mä ylittäisin itteni.

Meiän kasvimaata tulee kyllä ikävä...

Mutta nyt mä jatkan pakkailua ja siivoilua ja toivon, että tää urakka on joskus ohi. Ei helpota ollenkaan kun on kokoajan nälkä. Tää raskaus saa mut himoamaan ruokaa ihan eri tavalla kun ennen. Masukin on nyt pikkusen pyöristynyt, ei tosin paljoa mutta selkeesti siellä sisällä joku heppu kasvaa hiljalleen. :)

Ps. Vähänkö muuten oli hassua käydä Suomen suurlähetystössä äänestämässä ja kuunnella muita ihmisiä höpöttelemässä muina miehinä suomen kielellä. Jotenkin niin harvinaista herkkua meikäläiselle. Olis kiva tutustua Buenos Airesissa asuviin suomalaisiin. Luulis, että niitä löytyis ainakin muutamia..?


English: We're moving back to Buenos Aires in a couple of weeks. I'm so excited about that. The neighbourhood is familiar because I used to live in the same area. I will just miss our garden over here but other than that I'm very happyhappy.

Ihanaa, sataa!

Istun yksin kotona ja katselen ulos ikkunasta. Ulkona on ihan mieletön myräkkä. Sataa ja tuulee. Ovet ja ikkunat aukeilee itsestään ja lattia lainehtii. Sähköt sammuilevat vähän väliä. Kuulostaa, kun tää talo olisi hajoamassa. Että kohta kaikki ikkunat pamahtaa, koska tuo myrsky on niin kova. Tuuli avasi meidän pihan portin sepposen selälleen mutten uskalla mennä sitä sulkemaan, koska tuolla myös salamoi kovasti. Saisin varmaan aikamoisen suihkun sillä reissulla, lentäisin ehkä tuulenmukana muille maille.

Tätä sadetta on kyllä odotettu ja pitkään. Kuumia hellepäiviä on piisannut ja lämpöasteet on olleetkin siinä +40 hujakoilla viime päivinä. Muuten ihan kiva, mutta tää raskaana ollessa sitä ei enää nauti helteestä samalla tavalla kuin ennen. Nyt se vaan heikottaa ja hikoiluttaa ja tekee mieli löhötä paikallaan, koska pienikin kävely saa mut hiestä märäksi. Koti on hiostavan kuuma, eikä missään oikein pääse vilvoittelemaan. Ei edes meidän uima-altaassa, koska se vietiin pois. :( Edellinen omistaja sitä kaipaili ja juuri ennen helteitä se kaivoi sen tuosta pihasta pois. Meidän piha ei ole koskaan ennen näyttänyt noin surulliselta. Kyllä siellä edelleen kasvaa kaikkea kivaa, mutta tuo järkyttävän suuri aukko keskellä ei näytä kovin kauniilta.

No eipä asiaa onneksi tarvi paljoa stressata, sillä meillä on suunnitelmissa muutto. Tämä talo on kiva ja me ollaan vietetty täällä mukava vuosi, mutta tämä ei ole kovin vauvaystävällinen. Ikkunat päästää sateet sisään, talvisin täällä ei pärjää ilman kerrospukeutumista ja vähän jokainen putki vuotaa. Vikoja löytyy kaikkialta, eikä vuokraisäntää oikeastaan edes kiinnosta. Suunnitelmissa on siis muutto Buenos Airesiin. Oon asiasta oikein innoissani, siellä asuu mun kaverit ja muutenkin Helsinkiläisenä mulla on täällä välillä turhan "lande" fiilis.

Käytiin muuten ultraäänessä tuossa viikko takaperin. Oli se kyllä niin hurjaa päästä kuuntelemaan sitä kiivasta sydämen tykytystä. Miten mun sisällä voi olla joku tommonen? Eikö sitä pääsis jo pian moikkailemaan? Hihi. Saatiin myös valokuva kyseisestä tyypistä. No se näytti lähinnä valkoiselta tahralta mustaa taustaa vasten. Pitää kai odottaa vielä hetki, että päästään ihailemaan kunnon muotoja. Joka tapauksessa kaikki näytti olevan hyvin ja se on tärkeintä. Tekis mieli alkaa ostelemaan jo kaikenmaailman vaatteita ja söpöjä pikku kenkuleita mutta ehkä se nyt on vielä turhan aikaista. Ei kyllä ostohimoa yhtään helpottanut tämän päivän joululahjashoppailu Marcosin pikkusille kummilapsille.

Jepulis. Mulla ei oo nykyään enää samalla tavalla kirjoitettavaa kun ennen, edelleen nämä päivät on tällaisia kamppailuja pahoinvointia vastaan. Sellaisina päivinä tunnen itseni sankariksi, kun esim onnistun siivoamaan kämpän ilman, että käyn sängyllä makoilemassa vähän väliä ja tasoittelemassa huonoa oloa. Oon kyllä onnekas, että voin tehdä työt kotoota. Olisi varmaan kurjaa raahautua joka päivä töihin huonovointisena..

Ps. Ihan kauheita juttuja oon lukenut uutisista viime aikoina. Suomessa on tapahtunut hirveä määrä sellaisia "tapan-mun-puolison-ja-lapset" -tapauksia. Ihan tulee kylmät väreet. Miten ihmiset voi olla niin sekaisin? Mikä ajaa ne tappamaan oman perheen, omat lapset?? Hyi olkoon. Tulee niin turvaton olo, kun tollaista tapahtuu. Täälläkin oli joku aika sitten uutisissa juttua 14-vuotiaasta lapsesta, joka tappoi omat veljensä ja perheensä. Ei sen ikäisen kuuluis edes tietää tappamisesta!

English: I don't have much to say. Still struggling with the weakness and gross feelings. They will pass eventually. I just need to be patient. It's hard though, the weather is so hot that even a little walk inside the house makes me feel like melting. Today we finally got rain, a huge storm. Feels good to sit inside the house and watch. After long time I feel a nice breeze and I'm not sweating. That's great.. Last week we got to see the baby and hear the heartbeat. It was incredible. I can't wait to get to know this fellow living inside me. :)

Anna mulle karkkisi sun, noi omenaremmit onko mun, lakritsisi voisin pitää. Anna mulle ufokarkkisi pois, se rakkautta ois!!!

Mä oon ollu viime päivinä ihan mahdoton. En oo saanut karkkia pois mun mielestä. Kaikki ihanat kirpeät maut, ahhh niin hyvää. <3 Otin missioksi löytää täältä jotain kirpeää tyydyttämään mun makeanhimoa ja löysinkin yhden merkin, joka lupaili oikein että "super acido". Jes, kuulosti ihan täydelliselta. Ostin pussillisen ja laitoin malttamattomana ensimmäisen karkin suuhuni.. Odotin, maistelin, odotin ja maistelin kunnes karkki oli jo syöty. Siis mistä kohtaa tää on muka kirpeä???!!?!? No ei mistään. :(
Siitä lähtien mä en oo saanu karkkia pois mun mielestä. Nyt varsinkin kun olen raskaana niin on ihan ok, että mä välillä sallin itselleni herkkupäivän jos toisenkin. On ihan kamalaa, etten mä nyt pääsekään toteuttamaan mun mielihaluja. Oloa ei myöskään helpota se, että oon koko aamun googlettanu kaikkia ihania karkkeja ja kuolannu ruutua niin pirun nälkäisenä. Löysin jonkun nettiliikkeenkin, jossa ne myy kaikkia mun lemppari herkkuja oikein isoissa rasioissa. Toimittaiskohan ne tänne Argentiinaan saakka?? :D Mun on oikeasti PAKKO päästä syömään ihania kirpeitä irtokarkkeja tai tästä ei tuu mitään. Ah, omenaremmit, kirpeät kiinalaiset, ufokarkit ja missä X:t. AJATTELEN TEITÄ KAIHOTEN!!

Ostin pahimpaan makeanhimoon pari toffeekarkkia ja werther's originalia mut eihän ne nyt aja ollenkaan samaa asiaa. Rakastan sitä fiilistä kun syön pussillisen irtokarkkeja ja tulee oikein tuskanhiki pintaan kun kirpasee niin perkeleesti. :D

Onko tää normaalia, että raskauden aikana tulee tämmöisiä ihan tajuttomia himoja, jotka on pakko toteuttaa? Ei noi karkit ennen mulle aiheuttaneet tällaista pakkomiellettä. Nyt antaisin vaikka oikean käteni noista ylläolevista herkuista.

English: Oh my god, I'm about to explode!! I am pregnant and I have my right to eat candy if I feel like it. Finland is full of sour candies and I love them!!!! And I REAAAAAALLLY wanna have them. Why don't they make those here? Argentina is all about dulce de leche and alfajores - THE OPPOSITE. Can somebody please send me a huge package of those candies ^ ?? I'm desperate here.

Long time no see

Me ostettiin pari päivää sitten minijoulukuusi ja koristeita. Koitettiin luoda jonkinlaista joulutunnelmaa tähän asuntoon muttei se mun mielestä oikein toimi kun ei voi ikkunasta katsella lumikinoksia, syödä torttuja ja juoda kuumaa glögiä kynttilöiden palaessa. Tällaisissa maissa pitäisi juhlia joulua siinä kesäkuun tienoilla, silloin pääsis sentään palelemaan. Eihän joulupukkikaan ole yhtään looginen juttu kun jätkä vetää hiostavassa megaparrassa ja toppavaatteissa menemään siinä +30 asteen helteessä. Ei jotenkin ihan natsaa. :D Toisaalta uutta vuotta on mun mielestä ihan jees viettää kesällä. Onhan se ny hienompaa mennä ampumaan raketteja shortseissa ja topissa kun jäätävässä toppakerroksessa ja silti palelee niin perkeleesti eikä kännykällä voi kirjottaa viestejä kun sormet on kohmeessa ja näyttö toimii viiveellä. Talvi on siis ihan kiva asia niin kauan kun sitä saa sisältä ihailla. Jos ulos pitää mennä niin tulee taas kesää ikävä.

Ei oo muuten tullut pitkään aikaan kirjoitettua. Syy on se, että ajatus on kertakaikkiaan yököttänyt. Viime viikkoina oikeastaan kaikki on yököttänyt ihan tajuttoman paljon; blogit, ruoka, juoma, ihmiset, ulkoilu, KAIKKI. Nyt aletaan olla toivon mukaan voiton puolella. Luulisi niin, koska tässähän mä taas bloggaan. Kyllä tämä nytkin pientä yökkäys refleksiä puskee pintaan muttei samassa mittakaavassa kun aiemmin.
Homman nimi on se, että jo monia viikkoja sitten ihmettelin outoja olojani ja huonoa vointiani. Pienen googlettelun jälkeen tulin siihen lopputulokseen, että kaikki mun oireet vaikuttavat raskaudelta. Ei muuta kun raskaustestia kehiin ja plussaahan se näytti. Mulla kasvaa siis pieni argentiinalais-suomalainen vauveli masussa. Oih ja voih! :') Olo on onnellisen pelokas. Samaan aikaan mun sydän on ihan pakahtumaisillaan ilosta mutta kuitenkin mua vähän jännittää ajatus äitiydestä kun tuntuu, että itekin olen vielä vähän lapsi. Toivon kuitenkin, että musta tulee maailman paras äiti, tai jos ei maailman paras niin edes hyvä. Ainakin mä aion tehdä kaikkeni ja nyt tässä odotellessa täytyy tutustua ja perehtyä vauvamaailmaan ihan perusteellisesti. Olen jo ajoittanut projektini lukemalla erilaisia vauva&raskaus foorumeita, joita kirjoittelee katkeroituneet mammat. Ehkä vähän huono alku...

Nyt on siis kasoittain juttuja järjestettävänä. Lista on pitkä mutta onneksi meillä on tässä aikaa. Mulla on siinä mielessä hyvä rooli kun saan vaan levätä ja yrittää voida hyvin, että vauvakin voi hyvin. Siispä Marcos on meillä se asioiden hoitaja/stressaaja.

Nyt mä vaan toivon, että tämä järkyttävä 24/7 pahoinvointi ottaisi loppuakseen. Surullista, mutten edes muista milloin viimeksi mua ei olisi oksettanut. On sellainen heikottava fiilis, ihan kun edellisenä päivänä olis vetänyt törkeät kännit ja nyt tärisyttää eikä mikään tahdo pysyä sisällä. Ajatus alkoholista on jotain maailman kuvottavinta tällä hetkellä, hassua sillä ennen olin suuri fani. :D No ihan hyvä niin, onhan tässä kuitenkin semmonen reilun vuoden mittainen breikki pidettävä. Muitakin jänniä juttuja oon havainnut. Normaalisti siis palvon kahvia eikä mun aamu tahdo startata ilman sitä. Nyt kuitenkin jo pelkkä haju tai kahvikupin katsominen saa mut yökkäämään. Myös mm. tonnikala ällöttää, pasta, vahvat mausteet, asiat joita ennen rakastin nyt vihaan ja hajut tuntuu ihan törkeän vahvoilta. Jos mulla tekee tänään jumalattoman paljon mieli jotain asiaa, niin huomenna se saattaa kuvottaa mua enemmän kun mikään. Samoin fiilikset heittää kunnon kuperkeikkaa, välillä itkettää ihan jokainen asia, sitten vituttaa ja lopulta naurattaa. Herranjestas. :D

Mutta joo, päivä kerrallaan eteenpäin ainakin nyt aluksi kun olot nyt on mitä on. Mulla ei oo mitään tietoa miltä huomenna tuntuu, meneekö koko päivä sängyssä tuskastellen vai onko kenties virtaa oikeasti tehdäkin jotain. Mut kyl tää tästä. Kyl mä pärjään!

English: Two news, one is huge, the other is not: We bought a christmas tree.. And I'm pregnant. :D I'm gonna be a mummy! Hihi